Sunnuntaina (31.7) lähdettiin Ronin kanssa turisteiksi Pori KV:seen ihmettelemään. Jos ei saa aikaiseksi ilmottaa omaa koiraa mihinkään, niin sitten mennään edes kattomaan. Mähän kyllä arvoin pitkään että ilmotanko Hipun tai Merrin vaiko molemmat tuonne, mut nyt jälkiviisaana on ihan hyvä todeta että onneksi aloin pihiksi enkä vähiä rahojani laittanut tuonne. Silloin kun vielä arvoin, oli borzoille tuomariksi merkattu joku espanjalainen tms. tuomari, mutta se olikin sitten jossain vaiheessa vaihtunut suomalaiseen Pirjo Aaltoseen, joten ihan hyvä etten ilmonnut, vaikkakin tuomarimuutoksista ne rahat saakin halutessaan takaisin. Tuttujen (jotka koiransa olivat ilmoittaneet) kanssa kun kehän laidalla juteltiin, kävi ilmi että tuomari on toooosi tiukka purennasta ja liikkeistä. Liikkeissä Hipulla ei kyllä ole mitään häikkää, mutta purenta on mitä on ja oltais varmaan se kuuluisa harmaa nauha käyty hakemassa. Merrillä on hyvä ja leveä purenta, mutta liikeet on löysät ja ahtaat. Voisko noita ominaisuuksia jotenkin yhdistää keskenään?
Mutta päivä näyttelypaikalla oli mukava, mulla oli se äitiltä lainassa ollut järkkäri messissä ja kuvasinkin kaikki borzoit. Näyttälykärpänen puraisi taas tosi lujasti, tahtoisin vaan päästä taas aktiviisesti jatkamaan maailman rakkainta harrastusta.
 |
| ROP Barowiak's Dja'gilev ja VSP oli Goshaga O Fortuna. |
Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu siinä mielessä aika tyhjää, että olen selaillut ja selaillut itteni hulluuden partaalle etsiessäni tälle vuodelle edes yhden ainokaisen näyttelyn, jonne voisin Hipun ilmottaa. Nyt löytyi onneksi Jyväskylä KV:n sivuilta tuomari(t) jolle voisin Hipsun viedä ja nyt vaan toivon ja rukoilen, että saisin asiat järjestymään ja voisin ilmoittaa Hipun sinne, joko toiselle tai molemmille päiville. Monen mielestä näyttelyt on ihan tyhjänpäiväinen harrastus, mutta mulle se on vaan todella rakas ja tärkeä juttu ja kun koirakin kehässä olostaan nauttii, miksei me sitä tehtäis. Ensi vuonna Hippu täyttää kahdeksan, joten varmaankin ensi vuonna potkastaan homma taas kunnolla käyntiin vetskuluokkien parissa. Myös se Eestin valion arvo kutkuttais kovasti, yksin en vaan uskalla lähteä. Ja kun Hipun kanssa on niin mukava harrastaa. Viime viikolla treenasin (tai lähinnä palauteltiin juttuja mieleen) näyttelyjutskia niin Merrin kuin Hipunkin kanssa. Merri on ihan ok, se yrittää, mutta ei siitä säteile se sellainen karisma mitä Hipusta. Se tekee kun pyytää, mutta se tekee sen lähinnä vaan mun mieliksi. Mutta kun vaihtaa hihnanpäähän Hipun, me ikäänkuin sulaudutaan yhdeksi ja molemmat osaa tehdä ja toimia sulavasti. Vaan pienet eleet ja ilmeet ja molemmat ymmärtää. Se tietää ihan tarkalleen mitä tehdään ja se nauttii siitä. Se on se tärkein juttu mun mielestä harrastuksessa kuin harrastuksessa, se palo siihen juttuu. Mitään ei tehdä jos se ei ole kivaa. Ja samalla sitä silloin ymmärtää pelottavankin selvästi, että mä en tule ikinä milloinkaan, saamaan toista samanlaista ja hienoa koiraa. Voinko mä ikinä ottaakkaan enää koiraa ja suhtautua siihen niin etten aina kaikessa vertaa sitä Hippuun? Ehkä tästä syystä ei mun seuraava koira ei tule olemaankaan borzoi, vaan ihan toinen rotu. Sellaisen kanssa on ehkä helpompi ymmärtää ettei se voikkaan olla samanlainen.
Muuten tähän ihan lähipäivien suunnitelmiin kuuluu torstaiset maastotreenit Harjavallassa, joihin käydään nappaamassa Pinjalta mukaan myös ystävämme Pantse-Banaani, joka pääsee pinkomaan parijuoksun yhdessä Hipun kanssa ja lauantaina mennään Turkuun mätsäriin. Vielä vähän auki että otanko viimeksi mainittuun myös Merrin mukaan. Ehkä, jos saadaan isältäni isompi auto lainaan. Maastoharkkojen jälkeen Pantsen kotiinpalauttamisen yhteydessä mennään halimaan Pinjan uutta perheenjäsentä, pikkuruista portugalinpodenconpentu Akua!
 |
| You and me. We used to be together. Every day together. Always. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti