keskiviikko 31. elokuuta 2016

Täydellinen iltapäivä


Lähdettiin eilen Hipun kanssa iltapäivästä Petäjäkseen metsiin seikkailemaan. En edes muista koska viimeksi ollaan oltu metsässä, ainakaan niin että koira on saanut kulkea vapaana. Nyt halusin sen Hipulle suoda pitkästä aikaa, kun sää oli kovin aurinkoinen ja jopa kohtuullisen lämmin. 
Hippu sai mennä jolkotella vapaana melkein koko ajan. Varmuudeksi laitoin sille kopan päähän ja se oli siinäkin mielessä ihan hyvä ratkaisu, sillä koppa päässä se kuunteli ja oli hereillä vähän paremmin.  Yleensähän kun sen ilman koppaa päästää irti, se häippäsee kuin pieru saharaan. Tosin aina se on takaisinkin tullut. Nyt se kuitenkin kuljeskelli kokoajan näköetäisyydellä ja aina kun pyysin odottamaan, se kiltisti pysähtyi ja odotti että olen tarpeeksi lähellä ja jatkoi taas matkaansa.

Olis kyllä silti ihanaa kun löytyis joku metsä jossa lähin tie on hyyyyyyyvin kaukana ja muutkin kulkijat vähäisiä, niin ehkä uskaltais päästää ton hirmuliskon ihan ilman koppaa vetämään rallia. Kyllähän se aina sen parin ekan spurtin jälkeen rauhottuu ja kulkee siinä lähellä, ne ekat innostumiskilarit vaan on sellasia että sitten mennään eikä meinata :D Onneksi kotikaupungista kuitenkin löytyy ne parit pellot jossa tuota voi pitää suhteellisen huoletta vapaana, pelloille on vaan niin tuskastuttavan pitkä matka meiltä kotoa että ilman autoakyytiä on turha ees haaveilla sinne lähtemisestä ja kun itsellä ei ajokorttia ole, niin olen valitettavasti täysin sen varassa miten kortilliset meitä pääsee kuskailemaan. Onneksi kuitenkin yhdeksänä kertana kymmenestä saadaan itsellemme hovikuljettaja, mutta oishan se nyt kivaa kun ei aina tarvis muita vaivata.
Myös meidän maastoharkkapaikka Harjavallassa on sellainen, että sinne voisin viedä ihan treenien ulkopuolellakin Hipun juoksemaan, vielä ei oo käyty kuitenkaan kokeilemassa.

Petäjäksessä olevaan rantaan kun päästiin, Hippu ampaisi heti ilman mietintätaukoa kahlaamaan rantaveteen. Meni niin pitkälle jo että ajattelin sen lähtevän uimaan (mitä se siis ei osaa, koska ei tiedä mitä takajaloilla uidessa tehdään), mutta tyytyikin sitten vain luttaamaan jalat tukevasti pohjassa. Potkaisin omatkin kengät jalasta pois ja lähdin seuraksi kahlaamaan ja meillä oli niin mukavaa! Kahlailun jälkeen istuttiin rantakalliolla yhdessä lähemmäs tunnin ajan auringon lämmittäessä, meri-ilman tuoksuessa ja laineidin liplattaessa. Muuten oli ihan hiljaista. Ja niin täydellistä. 

Rantahengailun jälkeen kiivettiin rannasta takaisin ylös metsään ja Hippu sai vielä kipitellä vapaana edeltä, mun tullessa omaa tahtiani perässä ja kuunnelltiin metsän ääniä. Olin onnellinen ja niin jotenkin vapautunut ja rauhallinen. Ja luulempa että Hippu tunsi tismalleen samoin. 

Kunnon laatuaikaa maailman parhaimman koiran kanssa, jonkalaista ihminen voi itselleen vain toivoa. Kiitos Hippu et just mulla on just sut.


Sitä hyvää, jota olen aina toivonut,

sitä kaunista, jota olen aina halunnut,

sitä ihanaa, josta olen aina haaveillut,
olen koirassani saanut.






 








sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ei meitä mikään sade pelota


Heräsin kuin heräsinkin eilen (14.8) ajoissa lähteäkseni Hipun kanssa mätsäröimään RKS:n kentälle Susivuoreen. Säätiedotus ihan vain vaihteen vuoksi ennusti taas jäätäviä sademääriä, mutta jääräpäinen koiraharrastaja ei vähästä hätkähdä ja päätin silti että kyllä me nyt mennään kun kerran ajoissa sain itseni sängystäkin ylös. Ensin ajatuksena oli että oltaisiin Hipun kanssa pyöräilty kentälle, mutta ajattelin koittaa onneani ja soitin äitille jos se haluais lähteä mukaan. Ei ehtinyt, mutta lupasi heittää meidät. Roni ei tällä kertaa lähtenyt mukaan lainkaan, sillä oli ohjelmassa "jotain tärkeämpää", joten olin varmaan ensimmäistä kertaa koskaan ihan oman onneni nojassa mätsärissä. 

Ilmoitin Hipun isoihin aikuisiin ja etsittiin luttamärän nurmikentän reunasta kiva paikka hengailla ja alettiin odotella josko joskus päästäisiin kehään. Paikalla oli borzoita edustamassa myös Eija kolmen borzoiuroksensa voimin. Onneksi sateet jäi kuitenkin vähäisiksi, paikalle saavuttaessa Hipulla oli viellä sadeviitta päällä, mutta nopeesti senkin sai ottaa Hipun iloksi pois. Pari kuuroa tuli, mutta onneksi meillä on järjettömän iso sateenvarjo jonka alle mahduttiin hyvin molemmat koiran kanssa. Odotellessa tehtiin vähän temppuja sun muuta aivojumppaa, ettei koira ihan kuoliaaksi tylsisty.
Isoja aikuisia oli ilmottuna joku n. 20 kpl, Hippu kehässä ihan häntäpäässä. Taas se esiintyi niin tasavarmasti, seisoi kuin patsas ja liikkui nätisti kuin mikä, sekä antoi tuomarimme pidellä oikein hienosti. Esiintymisellämme ansaittiin punainen nauha. Sinisten kehässä Eijan borzoi voitti, joten mieleni sopukoissa ehdin jo tulemaan siihen lopputulokseen että sijoittumisesta on turha haaveilla, joten oli pienehkö yllätys kun huomasin punaisten kehässä että ollaan Hipun kanssa kärkikolmikossa. Kun meidät vielä "kunniakierroksen" jälkeen käteltiin ykkösiksi oli vähän hämmentynyt, mutta tietysti hyvin mielissäni. Hippu kyllä ansaitsee voittonsa joka kerta, kyllä se niin komeesti esiintyy. Melkein heti punaisten kehän jälkeen saatiinkin hipsiä BIS-kehään, jossa Eijan kanssa naureskeltiin että harvemmimpa sitä mätsärin BIS-kehässä taitaa kaksi borzoita olla edustamassa samaan aikaan. Hippu jaksoi tsempata hienosti vielä BIS-kehässäkin, vaikka olikin yhteen soittoon joutunut esiintymään jo aika pitkään. Ja jälleen huomasin meidän olevan tässäkin kehässä kolmen parhaan joukossa ja pian meidät huudeltiinkin jo BIS kakkosiksi! Voiton vei kaverini Nooran kleinspitz Rölli. Tämä olikin sitten jo neljäs kerta kun Hippu sijoittui mätsärissä BIS-kehässä. 
Ihan megakivat palkinnotkin saatiin. Kaksi komeaa pokaalia ja ruusuketta, Belcandon kuivaruokaa, koiranruokaämpäri (joka tuli oikeesti todelllatodella tarpeeseen, varsinkin Roni meinasi revetä liitoksistaan ilosta kyseisen ämpärin johdosta), 35euron arvoinen lahjakortti koirauimala Zemppu & Serafiinaan (Merri taitaa päästä kuin päästäkkin kokeilemaan uimista koirauimalassa), 15euron arvoinen lahjakortti Nimilaatat.com nettikauppaan, lahjakortti ilmaiseen nimilaattakaiverrukseen, -15% lahjakortti Kunnon koirakouluun ja pari kappaletta RKS:n logolla varustettuja heijastimia. Oon tosi tyytyväinen.

Hippu ansaitsikin kehän jälkeen isot rapsutukset ja pari palaa grillimakkaraa. Kotiin kun tultiin oli koko koira ihan naatti, kömpi ensimmäiseksi vakiopaikkaansa kylppäriin nukkumaan. 
Että olihan hyvin mennyt päivä, kannatti lähteä eikä jäädä kotiin nukkumaan! 


Kahden borzoin edustus BIS-kehässä. Hyvin näkee myös nartun ja uroksen välisen kokoeron! 


PUN1 ja BIS2

Kolmen kärki BIS-kehästä.

Ja taas tuli muutama ruusuke ja pysti lisää, niitähän meillä kun ei valmiiksi muka oo jo ihan liikaa :D 


lauantai 13. elokuuta 2016

Elonäyttely 2016

Viime viikonloppuna sain facebookissa yhteydenoton tuttavaltani Katjalta, jonka borzoiuros Boltonia olin esittämässä Rauma Showssa 2015. Tällä kertaa mua kuitenkin pyydeltiin handleriksi 7,5kk:n ikäiselle borzoiuros Lakulle (Drug Serebryanyiy Adajio Dlya Dushi). 
Ja ilmanmuuta mä tietenkin suostuin!

Matkaan lähdettiin tänään (13.8). Treffit meillä oli sovittuna Kortelan ABC:llä, josta Katja nappasi mut mukaan, hän on siis itse Porista. Äiti heitti mut ABC:lle joka on vähän kaukana mun omasta kodista ja matkalla apsille vaan totesin äidille että kyllä tässä pitää oikeesti harrastuksestaan tykätä, jos on valmis lähtemään kylmällä ja sateisella ilmalla tunnin ajomatkan päähän juoksemaan pari ympyrää koiran kanssa, joka ei ole edes oma. Sääennusteet eivät siis näyttäneet mitenkään kovin lupaavilta. Mutta onneksi mä tykkään siitä ympyrän juoksemisesta ja seiskoskelusta.

Saavuttiin Raisioon kahdentoista pintaan ja heti annettiin isot plussat näyttelylle, sillä siellä ei ollut lainkaan sisäänpääsy- ja parkkimaksuja! 
Näyttelypaikalla tavattiin heti sankoin joukoin tuttuja, joiden kanssa oli todella mukavaa viettää välillä oikeasti kylmä päivä. Pariin kertaan osui sadekuuro kohdille, onneksi oli sateenvarjot ja Katjan ostamat kertakäyttösadetakit. Ja hyvä seura vie huomion pois pienistä miinuksista, vaikkakin me Niinan kanssa päästiin siihen lopputulokseen että pilkkihaalari olisi ollut enemmän kuin tarpeellinen. Treffasin myös Merrin kasvattajan Kaisan, jolla oli mukanaan kaksi Merrin siskonpoikaa, jotka olivatkin oikein komeita yksilöitä. Melkein itketti kun ne oli niin hienoja (ja karvaisia) ja Merri näyttää ihan oudolta. 

Tuomarina borzoilla oli virolainen Lint Reet, joka arvosteli hyyyyyyyyyvin hitaaseen tahtiin, ainakin borzoita ennen olleita salukeja. Borzoit pääsi alkamaan vasta siinä puoli kolmen aikaan, jolloin ainakin allekirjoittanut oli pienen hypotermian lisäksi nälkäkuoleman partaalla. 
Laku oli pentuluokassa ja sain reippaan nappulan esiintymään ainakin omasta näkövinkkelistä katsottuna varsin hienosti. Ennen kehää Laku ei oikein ollut samaa mieltä jalkojen asettelun suhteen, mutta kehässä antoi kyllä jalkojaan siirreellä ja liikkui nätisti. Tietysti kaikessa näkyi pentumaisuus, mutta niinhän pitääkin. Laku oli reipas ja hieno, joten ansaitusti se oli ROP-pentu kera KP:n ja todella hienon arvostelun.

Päivä oli hauska, en ole vielä ikinä nauranut näyttelypäivän aikana niin paljoa mitä tänään. Lisäksi oli hienoa, kun muutkin "seurueemme" koirat menestyivät. Ihanaa kun voi iloita myös muiden puolesta! Kolmen jälkeen lähdettiin Katjan kanssa ajamaan kotiin päin, käytiin syömässä Nousiaisissa ja Katja heitti mut melkein kotiovelle. 
Toivottavasti tän vuoden puolella tulee vielä tilaisuus päästä viralliseen kehään oman koiran kanssa, vaikka onhan se hienoa päästä muidenkin koirien kanssa kehään, kivaa kun ihmiset luottaa koiransa mun käsiini! Varsinkin kun koirat, joita tähän mennessä olen päässyt handlaamaan, ovat kaikki olleet luonteiltaan ihan huikeita. 

                             






Muuten menee oikein kivasti, huomenissa ehkä mennään Hipun paikallisen koiraseuran mätsäriin, mikäli jaksan herätä ajoissa. Jos herään, se tarkoittaa sitä että nukkua saakin vasta viikon päästä. Mulla on meinaan lähihoitajan opinnot taas jatkuneet.  En jaksa ottaa stressiä mätsäriin heräämisestä, herään jos herään tai jatkan unia. 
Hipulla on ilmeisesti myös iki-ihana valeraskaus, joka ilmenee sillä että se ei syö kuin maksimissaan puolet ruoastaan, pitää rasittavaa kitinää ja ulinaa kokoajan ja käyttäytyy kuin sylikoira. Siis kokoajan nuohoo kainalossa ja heti jos rapsuttelu loppuu, se alkaa mölistä ja hakata tassulla, mitä ei siis normaalisti tee oikeestaan koskaan. Myös kaikki vinkulelut on tällä hetkellä parasta ikinä. Jos kissa erehtyy vahingossa vingun päälle astumaan tms., ryntää Hippu the "mamma" heti paikalle tuhannen paniikissa. 



lauantai 6. elokuuta 2016

Saramäen voittaja

Milli the vahtikoira
Tänään (6.8) kömmittiin Ronin kanssa sängystä ylös yhdeksän pintaan ja lähdettiin hakemaan isältäni autoa lainaan, samalla napattiin Merri mukaan matkaan myös. Ajettiin vielä takaisin tästä meidän kodin kautta, kun Hippu piti hakea. Roni kun on ihan ylitarkka autostaan ja sinne ei koira astu missään tapauksessa, ellei kyseessä ole joku "nyt-lähtee-henki"-tapaus. Koiralla siis. 

Lähdettiin ajelemaan koirat takaboksissa ihmetellen kohti Turkua ja Saramäkeä. Kyseistä mätsäriä olen odottanut ihan kamalasti jo pari kuukautta, koska se oli vähän erilaisesti järjestetty kuin mitä mätsärit yleensä. Tuolla mentiin tällä tapaa:

"Kaikki FCI roturyhmät arvostellaan omina ryhminään! X-rotuiset arvostellaan omassa luokassaan. Luokkien ikäjakaumat:

Pennut alle 12kk, aikuiset 12kk-7v, veteraanit yli 7v.



Ikäryhmien voittajat kisaavat keskenään RYP-kilpailussa, josta voittaja jatkaa BIS-kehään."


Siis ihan parasta! Vähän enemmän saa ehkä tuntumaa "oikeeseen näyttelyyn". Tuolla ei myöskään jaettu nauhoja ollenkaan, vaan tuomari kävi koirat vuorollaan läpi ja sijoitti kolme parasta per luokka. 

Me saavuttiin paikalle aika viime tipassa, koska kiitos Turun suunnilla olevien tietöiden, navigaattori sekosi ihan lopullisesti Raisiossa eikä yhtään tajunnut missä ollaan, mihin ollaan menossa ja mistä mennään. Kuitenkin muutamien ärräpäiden ja pikkuisen hermoromahduksen (meidän puolesta siis, ei navigaattorin) jälkeen navigaattori kokosi itsensä ja onnistui ohjeistamaan meidät sinne minne pitikin.
Kävin ilmottamassa koirat omiin luokkiinsa, eli molemmat ryhmään 10, Merri aikuisiin ja Hippu veteraaneihin. Ilmohetkellä oltiin vielä ainoot vinttikoirat ja mulla meinasi hätäännys iskeä kun pelkäsin jo että saan raahata molemmat samaan aikaan "ryhmäkehään". Mun helpotukseksi paikalle kuitenkin ilmaantui vielä italianvinttikoira ja kolme salukia. 
Meidän kehässä oli ryhmä 1 ekana, sen jälkeen vielä pari koiraa ryhmästä 6. Vinttikoirapentuihin meni itsku ja kaksi salukia, Merrin kanssa kehässä oli myöskin saluki. Tässä vaiheessa pystyi jo toteemaan että Hippu on ainut veteraani, eli automaattinen luokkavoittaja. 
Merri esiintyi ihan kivasti, vähän perässä vedettevä se on, mutta nyt se jaksoi skarpata seisomisen kanssa ja näytti hampaatkin nätisti tuomarille. Sormet ristissä toivoin meille sitä kakkossijaa ja sehän me saatiin. 
Kävin nopeesti vaihtamassa koiratolpan virkaa toimittavalta Ronilta koirat päittäin ja kirmasin Hipun kanssa kehään. Ihan kirjaimellisesti me sinne kirmattiin. Hippu innostui ihan valtavasti kun pääsi mun kanssa kehään, Merrin kehän aikana jo huomasin että se ihmeissään katteli että miksi oon Merrin kanssa enkä sen. 
Hippu oli taas, noh, täydellinen. Se seisoi kuin patsas ja liikkui niin reippaasti että mun piti ihan oikeesti pistää juoksuksi. Tuomari otti ilon irti Hipun hienoista liikkeistä ja siitä että oltiin luokkamme ainoat, ja juoksutti meitä ihan koko rahan edestä. Kahden kehän ympärijuoksun ja yhden edestakaisin menon jälkeen kun tuomari pyysi vielä kolmiota, alettiin tuomarin ja kehäsihteerin kanssa jo nauramaan kaikki että tämähän meni ihan liikuntatunniksi :D Silmissä alkoi jo mustua. Hulluna juoksemisen jälkeen vielä poseerattiin tuomarille hetki, jonka jälkeen saatiin palkinnot käteen ja jäätiin ns. RYP-kehään, johon siis osallistui pentujen ja aikuisten voittajat. Molemmat salukeja. Ja taas vähän juostiin! Ja sitten seisottiin. 
Hippu toi hienosti kotiin tuloksen RYP2 ja kehän jälkeen tuomari (ja kehäsihteeri) tuli vielä juttelemaan ja kehumaan. Kuulemma ikäisekseen koiraksi (Hippuhan on siis n. 7,5v) aivan uskomattoman upeat liikkeet ja koira on muutenkin hyvin hoidettu ja kaikintavoin todella kaunis. Tack så mycket. Ikäisekseen- kommentti mua vähän jäi jälkeenpäin naurattamaan, ihan kuin Hippu olis jo joku muumio. Mutta kyllä silti tuomarin sanat lämmitti sydäntä.

Kehän jälkeen lähdettiin aika nopeesti ajelemaan takaisin Raumalle päin. Kuvat kehästä on ottanut Roni, joka alkoi vastarannan kiiskeksi eikä suostunut tulemaan ihan kehän reunalle kuvaamaan, joten laatu on tosiaan ihan mitä sattuu, kun sain aika rankalla kädellä rajata, että ees jotain näkyis. 











Murmelit

Palkintoja saatiin aika komea läjä! Kuvassa OLI (huom. oli) vielä yksi rullaluu, jonka Hippu kuitenkin ehti käydä hakemassa parempiin suihin heti kun selkänsä käänsi. 



torstai 4. elokuuta 2016

Harrastaminen on kivaa!

Tänään (4.8) otettiin suunnitelmien mukaisesti määränpääksi Harjavalta ja Lännen Vinttikoirien maastoharkat. Matkaan lähti kaksijalkaisten edustajina meikäläinen ja tuo kennelpoika, joka hoiti tällä(kin) reissulla myös kuvaajan ja hovikuskin tehtäviä. Nelijalkaisista mukaan matkaan lähti Hippu ja Pinjan luota haettiin mukaan myös Pantse.
Hippu ei taaskaan ole nähnyt viehettä melkein kahteen vuoteen, mutta hyvin sillä tälläset asiat näkyy muistissa pysyvän. Harkkapaikka oli myös ihan uusi, joten paikakkaan ei siis ollut tuttu entuudestaan. Silti koirat hiffasi heti kun treenipaikan tielle käännyttiin, mitä tapahtuu. Kauhee möykkä alkoi kuulumaan takaboksista ja molemmat hönki niskaan ja yritti innoissaan päästä tunkemaan etupenkille. Autona meillä oli isäni vähän tilavampi auto, jota Roni keksi nimittää koira-ambulanssiksi.
Paikanpäällä kävin kirjottamassa koirien nimet "lähtölistaan" ja otettiin innosta tärisevät koirat autosta ja lähdettiin lämmittelemään. Lämppälenkillä kun viehekone pärähti käyntiin, meinasi niin Hippu kuin Pantsekin saada elämänsä kohtauksen, sellanen ulina ja epämääräinen hyppykohtaus alkoi.
Pistin ensin Hipun ja Pantsen juoksemaan yksinään omat juoksunsa ja koska olin Pinjalle luvannut (miettii hankkisko Pantselle kisakirjat), heitin ne myös loppupäähän juoksemaan parina. Hippu juoksi neljäntenä ja niin hienosti se juoksi että oi että. Nyt ei oikonutkaan ihan niin paljoa, mitä vanhalla treenikuopalla on oikonut. Yhden mutkan otti vähän suoraksi, muuten kiemurteli sieltä mistä viehekkin. Juoksun jälkeen söpösti rojahti vieheen päälle ja tappoi sitä kyllä ihan sydämensä kyllyydestä.
Pantse oli myös ihan intoa täynnä, meinasi vetää mut komeesti kumoon ennenkuin viehe lähti liikkeelle. Pantse ei oikonut muistaakseni yhtään ja sillä oli vielä isompi himo vieheen tappamiseen kuin Hipulla, sitä sai ihan repiä vieheeltä pois ja vieheen palauttaminen oli kyllä myös yks operaatio kun Pantse yritti siihen käydä kiinni kokoajan. Yhden minisydärin ehdin Pantsen juoksun aikana saamaan, kun oli pieni läheltäpiti-tilanne kun Pantse meinasi juosta täysillä sähkötolppaan :D
Ennen parijuoksua istuskeltiin ja odoteltiin autossa. Pantse oli niin kiihtyneessä mielentilassa juoksunsa jälkeen että autossa olleessamme se räjähti vieheen lähdöstä niin paljon, että pomppasi puoliksi takaboksista Ronin niskaan kauhean mölyn saattelemana. Tästä lopputulemana Ronilla vähän kipeä polvi ja autossa yksi uusi naarmu.
Parijuoksuun uhkarohkeasti lähetin molemmat, onneksi vaan Pantse yritti varastaa, Hippu odotteli ihan nätisti, joskin tosi valppaana sitä hetkeä kun pannasta irrotan. Muuten olisin varmaan kyntänyt naamallani maata. Yhdessä koirat juoksi ihan kivasti, Hippu tosin luovutti vähän ja oikoi ihan törkeesti. Se ei lähteny koukkuja tekemään yhtään, vaan ikäänkuin juoksi viehettä vastaan Pantsen tullessa vieheen perässä. Tulivat silti yhdessä maaliin asti, joskin Hippu huomattavasti Pantsea hitaammin. En tiedä oliko vetänyt itsensä ihan piippuun jo ekassa lähdössä, vai eikö parin kanssa juokseminen ollut niin kivaa. Viehettä palautellessa mulla oli Hippu hihnassa ja Pantse irti. Palauttelu päättyi alkujaan siihen kun Pantse löysi kuralätäkön ja jouduin sitä kalastelemaan sieltä pois. Roni onneksi oli pelastava enkeli ja palautteli vieheen mun houkutellessa Pantsea pois kuralammikosta, joka oli iso ja "syvä".
Harkkojen jälkeen jäähdyttelyt taas rauhallista tahtia syrjemmässä ja lähdettin sopivasti vesisateen alkaessa ajamaan takaisin Raumalle ja kotiin.

Harrastaminen on ihan huippua, niin omien kuin kaveredeinkin (Pinjan) koirien kanssa, ja on vinttikoira kauneimmillaan kun se juoksee. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Harrastuspalo ihan huipussaan, ehdottomasti yritetään päästä taas ensi harkkoihin parin viikon kuluttua!



Harrastuslaamat. Pelkkää rakkautta ja timantteja.



Tälläsessä paikkaa me treenataan.


Pantse juoksee


Hippu juoksee


Yhteislähtö

Tavattiin myös se Pinjan uusi perheenjäsen, Aku! Ihana pikkuhaukku. Mulle on kuulemma luvassa portugalinpodencokehiä. Ja Roni ihastui ikihyviksi ja sai Akusta kamun, siihen se Ronin kainaloon nukahti.


tiistai 2. elokuuta 2016

Pori KV 2016 kuvia ja tunnelmia + lähitulevaisuuden suunnitelmia

Sunnuntaina (31.7) lähdettiin Ronin kanssa turisteiksi Pori KV:seen ihmettelemään. Jos ei saa aikaiseksi ilmottaa omaa koiraa mihinkään, niin sitten mennään edes kattomaan. Mähän kyllä arvoin pitkään että ilmotanko Hipun tai Merrin vaiko molemmat tuonne, mut nyt jälkiviisaana on ihan hyvä todeta että onneksi aloin pihiksi enkä vähiä rahojani laittanut tuonne. Silloin kun vielä arvoin, oli borzoille tuomariksi merkattu joku espanjalainen tms. tuomari, mutta se olikin sitten jossain vaiheessa vaihtunut suomalaiseen Pirjo Aaltoseen, joten ihan hyvä etten ilmonnut, vaikkakin tuomarimuutoksista ne rahat saakin halutessaan takaisin. Tuttujen (jotka koiransa olivat ilmoittaneet) kanssa kun kehän laidalla juteltiin, kävi ilmi että tuomari on toooosi tiukka purennasta ja liikkeistä. Liikkeissä Hipulla ei kyllä ole mitään häikkää, mutta purenta on mitä on ja oltais varmaan se kuuluisa harmaa nauha käyty hakemassa. Merrillä on hyvä ja leveä purenta, mutta liikeet on löysät ja ahtaat. Voisko noita ominaisuuksia jotenkin yhdistää keskenään? 
Mutta päivä näyttelypaikalla oli mukava, mulla oli se äitiltä lainassa ollut järkkäri messissä ja kuvasinkin kaikki borzoit. Näyttälykärpänen puraisi taas tosi lujasti, tahtoisin vaan päästä taas aktiviisesti jatkamaan maailman rakkainta harrastusta. 



ROP Barowiak's Dja'gilev ja VSP oli Goshaga O Fortuna.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu siinä mielessä aika tyhjää, että olen selaillut ja selaillut itteni hulluuden partaalle etsiessäni tälle vuodelle edes yhden ainokaisen näyttelyn, jonne voisin Hipun ilmottaa. Nyt löytyi onneksi Jyväskylä KV:n sivuilta tuomari(t) jolle voisin Hipsun viedä ja nyt vaan toivon ja rukoilen, että saisin asiat järjestymään ja voisin ilmoittaa Hipun sinne, joko toiselle tai molemmille päiville. Monen mielestä näyttelyt on ihan tyhjänpäiväinen harrastus, mutta mulle se on vaan todella rakas ja tärkeä juttu ja kun koirakin kehässä olostaan nauttii, miksei me sitä tehtäis. Ensi vuonna Hippu täyttää kahdeksan, joten varmaankin ensi vuonna potkastaan homma taas kunnolla käyntiin vetskuluokkien parissa. Myös se Eestin valion arvo kutkuttais kovasti, yksin en vaan uskalla lähteä. Ja kun Hipun kanssa on niin mukava harrastaa. Viime viikolla treenasin (tai lähinnä palauteltiin juttuja mieleen) näyttelyjutskia niin Merrin kuin Hipunkin kanssa. Merri on ihan ok, se yrittää, mutta ei siitä säteile se sellainen karisma mitä Hipusta. Se tekee kun pyytää, mutta se tekee sen lähinnä vaan mun mieliksi. Mutta kun vaihtaa hihnanpäähän Hipun, me ikäänkuin sulaudutaan yhdeksi ja molemmat osaa tehdä ja toimia sulavasti. Vaan pienet eleet ja ilmeet ja molemmat ymmärtää. Se tietää ihan tarkalleen mitä tehdään ja se nauttii siitä. Se on se tärkein juttu mun mielestä harrastuksessa kuin harrastuksessa, se palo siihen juttuu. Mitään ei tehdä jos se ei ole kivaa. Ja samalla sitä silloin ymmärtää pelottavankin selvästi, että mä en tule ikinä milloinkaan, saamaan toista samanlaista ja hienoa koiraa. Voinko mä ikinä ottaakkaan enää koiraa ja suhtautua siihen niin etten aina kaikessa vertaa sitä Hippuun? Ehkä tästä syystä ei mun seuraava koira ei tule olemaankaan borzoi, vaan ihan toinen rotu. Sellaisen kanssa on ehkä helpompi ymmärtää ettei se voikkaan olla samanlainen.  

Muuten tähän ihan lähipäivien suunnitelmiin kuuluu torstaiset maastotreenit Harjavallassa, joihin käydään nappaamassa Pinjalta mukaan myös ystävämme Pantse-Banaani, joka pääsee pinkomaan parijuoksun yhdessä Hipun kanssa ja lauantaina mennään Turkuun mätsäriin. Vielä vähän auki että otanko viimeksi mainittuun myös Merrin mukaan. Ehkä, jos saadaan isältäni isompi auto lainaan. Maastoharkkojen jälkeen Pantsen kotiinpalauttamisen yhteydessä mennään halimaan Pinjan uutta perheenjäsentä, pikkuruista portugalinpodenconpentu Akua!  

You and me. We used to be together. Every day together. Always.