sunnuntai 6. elokuuta 2017

SBK:n erikoisnäyttely 2017

Erkkari ois nyt taputeltu ja fiilis mitä loistavin!

Herätyskello soi aamulla niinkin inhimilliseen aikaan kuin 04:40, jonka johdosta sängyn pohjalta kömpi ylös kaksi harvinaisen aamuäkäistä ihmistä. Varsinkin Topin mielenterveyden puolesta pelkäsin hiukan, kun Hippu oli kuulemma pitänyt sitä yöllä hereillä rapistelemalla millon jonkun muovipussin kanssa tai rimppaamalla edestakas pitkin kämppää. I'm sorry.
Pikaisten aamutoimien ja viime hetken lopputavaroiden kasaamisen jälkeen laahustettiin koko pieni porukka ulos ja sullottiin itsemme autoon joka kerrankin starttasi lähes aikataulussa puoli kuuden jälkeen kohti Helsinkiä. Matkan aikana sää vaihteli auringonpaisteesta hillittömään kaatosateeseen, joten itse pystyi vain toivomaan että näyttelypaikalla sää pysyisi edes meidän läsnäolon ajan kuivana.

Näyttelypaikalle saavuttiin yhdeksän aikaan. Topi hämmentyi koko tapahtumasta jo heti parkkipaikalla nähtyään pystytettyjä näyttelytelttoja. Tais kommentoida jotain varusteurheilusta? Kerättiin kamat ja koira kasaan ja raahauduttiin rokotusten tarkistukseen, jonka yhteydessä saatiin numerolappu, luettelo ja jotain muutakin siinä kassissa oli, en oo vielä edes jaksanut kattoa että mitä.
Häkki pystyyn ja kamat edes johonkin järjestykseen siihen ympärille. Häkki oli tosin vähän turha lopulta, kun eipä Hippu siellä paljon ollut, halus hengailla mielummin meidän kanssa siinä nurmikolla.
Nähtiin tuttuja ja vaihdeltiin kuulumisia, mulla oli ollut niin kova ikävä sitä näyttelypäivän tuomaa fiilistä, se on ihan jotain eriä kuin mikään muu.



Turistit avasi näyttelypäivän kehässä 1, tuomarina Italialainen Stefano Corvi.
Turistiuroksia oli 5 ja narttuja 2, kuten edellisessä postauksessa jo taisin mainitakkin. Muhun teki heti positiivisen vaikutuksen kun tuomari kävi myös turistit läpi ihan samoin kuin muutkin luokat. Jokaisen koiran läpikäyntiin ja arvosteluun käytettiin aikaa ja mikä parasta, tuomari katsoi liikkeitä paljon.

Urokset kun oli arvosteltu ja voittaja sieltä valittu, oli meidän aika mennä kilpakumppanimme kanssa kehään. Tuomari kävi siinä jo vähän kopeloimassa koiria läpi ja pyysi yhdessä liikkeet kehän ympäri, jonka jälkeen toinen narttu arvosteltaksi ja me pyyhkästiin kehään nurkkaan odottamaan.
Meidän vuorolla tuomari piteli tarkkaan, laski jopa hampaita. Halusi edestakaisin liikkeet ja sitten seisottiinkin aika pitkään arvosteltavana. Ja ihan koko rahan edestä sitä arvostelua kyllä tuli, koko lomake oli käytetty mikä oli oikeesti ihan tositosi jees!
Siitä jatkettiin kilpailuluokkaan jossa tais olla taas yhdessä kehän ympäri ja vielä molemmilta edestakaisin liikkeet, jonka jälkeen tuomari ohjasi meidät ensimmäisiksi ja tuli kätellen onnittelemaan.
Nopeesti otettiin kuva tuomarin ja ruusukkeen kanssa, jonka jälkeen kävin palkintokasan viskaamassa meidän leiriin ja sit juostiinkin jo heti suoraan BIS-turistin valintaan.

BIS-turistissa meillä oli vastassa urokset voittanut Tarijemiran Geroik, jonka kanssa juostiin yhdessä kehä ympäri, jonka jälkeen tuomari kävi ensin ojentamassa uroksen handlerille ROP-turistin ruusukkeen ja sen jälkeen meille VSP-turistin ruusukkeen. Hippu oli siis erkkarin toisiksi kaunein turisti! Wau! En olis ikinä uskonut että se päivä tulee, kun mä juoksen Hipun kanssa erikoisnäyttelyssä minkään valtakunnan BIS-kehässä! Olkoonkin vaan turistiluokka, mut kyllähän toi silti tuntui tosi siistiltä, varsinkin kun ei voida enää ikinä virallisiin luokkiin osallistua.
Siinä taas hetki poseerattiin tuomarin ja ruusukkeiden kanssa kuvaajille, kiiteltiin tuomaria ja liideltiin meidän leiriin ihan pää pilvissä. Kuinka siistiä oikeesti. 

FI MVA Vilpertin Hizer VSP-turisti 

Kehän jälkeen "pakotin" Topin vielä ottamaan meistä kuvan, kun en viitsinyt edes yrittää alkaa maanitella sitä kehään ottamaan kuvaa jossa on tuomari ja BIS-turisti. Toivottavasti saan kuvia siitäkin hetkestä kuitenkin jonain päivänä käsiini.
Kuvaussession jälkeen sitten aika pian kerättiinkin tavarat taas kasaan ja lähdettiin kotia kohti, kiitos kylmän ilman (onneks ei sentään sit satanut) ja sen että Topia vähän tais tympiä koko touhu, vaikka ihan kelvollisesti se jaksoikin sen pari tuntia meidän kanssa siellä maassa viltin päällä värjötellä.

Arvostelu oli hyvin yhtenäinen kaikkien aiemminkin saatujen kanssa, oikeastaan mitään uutta siinä ei ollut. En jaksa alkaa sitä edes tähän kirjoittelemaan, koska iso osa arvostelusta on vähän hepreaa, kiitos kehiksen lennokkaan kirjoitustyylin. Mutta se mitä siitä selvää sai niin mulla on hyvän tyyppinen, feminiinen 8v narttu, jolla saksipurenta joka kuitenkin vähän ahdas. Hyvät kulmauksetkin tais olla ja ne pyöreät silmät, joita tämäkin tuomari hymähti Hipun päätä tutkiessaan.

Hippukin jaksoi hienosti olla ja esiintyä, kuten aina. Sen kanssa on ihan mielettömän hienoa olla kehässä, kun molemmat osataan lukea toisiamme ja ollaan niin yhteen hitsautunut parivaljakko, että ei siinä paljoa epäselvyyksiä tule noissa touhuissa. Ja mikä parasta, Hipusta näkee että aina vain ja edelleen se jaksaa tykätä näyttelykäynneistä. Se on siistiä huomata kun sillä kytkeytyy se "näyttelymoodi" päälle kun laittaa sille näyttelyhihnan kaulaan ja harjaa karvoja asentoon. Se tietää just, eikä melkein mitä seuraavaksi on luvassa.
Maailman parhain harrastuskaveri, vaikka meillä se isoin harrastelu onkin epilepsian myötä hiipunut.
Toivottavasti saadaan vielä pitkään harrastella ja touhuta kuitenkin edes sitä vähää mitä nyt.

Spesiaalikiitos Topille, joka jaksoi lähteä ajelemaan vapaillaan Helsinkiin ihan vaan puhtaasti mun takia ja kestikin homman kuin mies ja auttoi tavaroiden roudaamisessa ja selvitti mun häkkiprobleemat näyttelypaikalla. Oli tosi kiva kun lähdit mukaan.
Samoin äitille kiitoksia auton lainasta!

Ehkä sit ensi vuonna taas uudestaan kirkastamaan mitalia? ;)


Meidän palkintokasa.