tiistai 29. heinäkuuta 2014

Jos vielä tulee kuumempaa ilmaa, me kaikki luultavasti kuollaan

Elellään taas niitä aikoja kun ulkona on niin kuuma että ei yksikään elävä olento kykene mihinkään liikkeeseen. Hyvä jos päätä jaksaa kääntää. En tiennyt että koru kaulassa voi aiheuttaa hikoilua, noh, näillä keleillä selkeästi voi. Samoin harkitsen "vakaasti" jo leikkaavani itseni kaljuksi, ei tätä kestä kukaan täysjärkinen!

Kuulumisia aattelin taas hellepäivän ratoksi rustailla, vaikka ei ilmojen puolesta ole paljoakaan mitään touhuttu.
16.7 olin tosiaan touhuilemassa Lännen vinttikoirat ry:n mätsärissä Tiilimäen hesburgerin pihassa Porissa.
Koiria osallistui ihan kiitettävä määrä, itse olin kehäsihteerinä isoissa pennuissa, isoissa aikuisissa, BIS-vinttikoiran valinnassa ja BIS- kehässä, joten tekemistä riitti. Oli lämmin (joskaan ei mikään tappokuuma) keli ja kaikilla oli hyvä mieli. Pinja oli väkerrellyt kivan näköisiä ruusukkeita ja saatiin paikalle mukavasti vinttareitakin! Harmi vain kun yhtään borzoita ei mukaan karkeloihin ilmestynyt. Puolivakavasti harkitsin jo Ronin heittämistä kehään Merrin kanssa, mutta luovuin ajatuksesta kun Ronikaan ei pahemmin innostunut kun sille asiani esitin :D Antaa sen vielä treenailla kevyemmin kepon hommia.
Kiitokseksi "panostuksestani" (joopajoo) mätsärin hyväksi sain kaksi lahjakorttia Länskäreitten maastotreeneihin/kiihdytyskisoihin! Kelpaa.

Valkeakosken aikataulut tuli viime viikolla ja multa pääsi epämääräinen hnnngh- äännähdys nähdessäni että venakoita on ilmottu 28 :D! Toivoa sopii ja kovasti että Hippu edes käyttäytyisi korrektisti, mitään muuta en pyydä. Jos pärjätään niin kiva homma. Jos ei, niin ei maailma siihen kaadu, kunhan tuo otus vain käyttäytyisi....

Eilen oltiin Pinjan, Pantsen, Havin ja Hipun kanssa koirapuistossa istumassa pari tuntia. Reippaat borzoithan eivät tehneet puistossa mitään. Ne vaan makoili meidän jaloissa varjossa ja Pantse oli jostain syystä päättänyt että tänään ei ole puistopäivä ja kävi puiston portilla tuuppimassa portin salpaa ja ruikuttamassa.
Puheltiin vähän lähestyvästä maailman voittajasta, en ole varma olenko nyt menossa kehään vai en, mutta Pinjan mukaan reissuun olen silti ilmeisesti lähdössä. Hyvä edes niin.

Muuten täällä menee kivasti. Hippu ja Nella on tottunut toisiinsa ja elävät mukavaa yhteiseloa. Merri kävi lauantaina tutustumassa Nellaan ja aiheutti Nellalle "harmaita hiuksia" seuraamalla sitä kuin hai laivaa ympäri kämppää. Nella tosin kovin pahoillaan tainnut olla, yhdessä vaiheessa se makasi selällään keittiön lattialla kun Merri tökki, tuuppi ja haisteli sitä :D
Vähän kissaraukka pelästyi kun Merri olisi niin kovin halunnut alkaa leikkimään niin Nella otti jalat alle ja piiloutui hetkeksi sängyn alle. Ei sitä voi syyttää, jos olisin kissa niin häipyisin itsekkin jos norsun kokoinen koira alkaisi yhtäkkiä hyppiä tasajalkaa kohti.
Merrin vierailu jäi sen osalta lyhyeksi, ajattelin ettei kannata kissaa stressata kerralla liikaa vaikka Merri täysin rauhanomaisin aikein liikenteessä olikin.

Tänään oli ikkunaremppamme viimeinen päivä, saatiin sälekaihtimet. Tulin kotiin kun rakennusmies oli juuri lopettelemassa ja kertoi että kissa oli yrittänyt karata kun oli tullut. Samoin Nella oli kuulemma häiriköinyt kaihtimien laittoa yrittämällä roikkua kaihdinnaruissa..... :D Onneksi mies oli selkeästi eläinihmisiä eikä ollut laittanut pahakseen, antoi meille jopa jotain ylimääränaruja kissalle leluksi. Oli aika kiltisti tehty. Nella kiittää <3 br="" nbsp="">


"Ja kukas se sinä olet....?"


Vilpertin Hasja, Coverdale's Red Pasion, FI CH Vilpertin Hizer & Buffing Fair Lady Sofie
Eka ryhmäkuva tyyliin ikinä?


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kissa-asiaa

Varoitan, tämä ei ole koirapostaus vaan....

Olenkin täällä blogissa välillä höpötellyt kuinka kiva se oma kissa olisikaan.... Noh, nyt ei ole enää Jennin elämä kissatonta!
Lauantaina meille muutti Porin suunnilta 6kk vanha Norjalainen metsäkissatyttö Nella.
Nella on heti sulattanut sydämen, se on niin utelias, reipas, puhelias ja seurallinen pikku murmeli. Olen niin onnellinen. Isolla O:lla. Itku jopa pääsi kun lähdettiin ajamaan takaisin Raumalle pikkuinen Nella kantoboksissa vieressä maukuen. Ajomatka kotiin oli vähän tuskainen sekä mulla että kissalla, se meinaan huusi ja kiljui, sekä raapasi mulle kivan haavan jalkaan....
Kotona se rauhottui nopeasti ja alkoi tutkia paikkoja. Joka paikka piti tsekata ja kiva piilopaikka löytyi sängyn alta/ vaatelaatikoista.
Ensimmäisen päivän neito oli vaan mun ja Ronin kanssa tutustumassa, eilen saapui Hippu.
En voi kieltää ettenkö olisi ollut huolissani mitä tapahtuu kun Hippu Nellan näkee mutta.... Ei tapahtunut mitään. Ihmeissään Hippu katsoi Nellaa ja kävi nuuskimassa kaikki paikat. Nella sähähti pari kertaa ja molemmat päättivät ilmeisesti antaa toistensa olla.
Tänään on mennyt mukavasti, tutkailevat toisiaan hyvän matkan päästä eikä kumpikaan ryttyile mitään. Mulla on vahva usko että tämä tulee sujumaan :)
Suurin ongelma taitaa olla että Hippu ei voi uskoa että kissanruoka ei ole sille....

Pari kertaa ollaan Nellan kanssa käyty valjaissa jo seikkailemassa ulkona, vähän pieni jännittää vielä uutta maailmaa ympärillään mutta uteliaisuutta löytyy sitten senkin edestä.
Kuten mainitsin, hän on myös kova juttelemaan. Kurnuttaa, kehrää, piipittelee, maukuu ja päästelee mitä oudoimpia ääniä.
Ensimmäisen yönsä nukkui kotoisasti mun ja Ronin välissä sängyssä.

Hiljaa hyvä tulee, tervetuloa meidän pieneen, eläinpainoitteiseen perheeseemme Nella!












Ja viimeisenä vaan ei vähäismpänä:

Believe or not.... ;)



torstai 10. heinäkuuta 2014

JAIKS!

Mä hullu nyt menin ja ilmotin ihan aikuisten oikeasti Hipun sinne Valkeakoski KR:ään. Ja heti se kuumotus alkoi puskea päälle kahta kauheemmin.
Noh, onneksi mulla on tässä vähän päälle kuukausi aikaa panikoida/kerätä itseäni ja toivoa ja rukoilla ettei se ala vaihtamaan karvaansa tai mitään muutakaan ei-toivottua. Se tosin voi olla mun tuurilla ihan liikaa pyydetty.
Tosin jos (ja kun) joudun viikkoa ennen tuota näyttelyä kehään maailmanvoittajassa Pantsen kanssa niin jännitys voi hiukan helpottaa kun kuitenkin toi voittaja on niiiiiin iso tapahtuma, kuolen paikanpäällä varmaan hermoromahdukseen.

Tähän nyt hyvä vielä vähän mainostaa (joopajoo) että ens viikon keskiviikkona on Porin Hesburgerin parkkiksella Lännen Vinttikoirien match show, johon meikäläinen on tulossa kehäsihteeriksi! Kaikki vaan mukaan rientoihin, mätsärissä valitaan myös BIS-vinttikoira!
Kuten huomaatte nämä mainospuheet ei ole mun juttu :D

Huomenna lähdetään kaverin kanssa Turkuun hakemaan hänelle koiranpentua, papillonia :3 Muuten mua ei sais houkuteltua lähtemään tällä helteellä autolla yhtään mihinkään mutta kun lausuu taikasanan "koiranpentu", olen messissä!


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Harjureitillä

Erittäin epätavallinen aamu henkilökohtaisesti tänään. Heräsin yhdeksältä ja lähdettiin Ronin, Hipun ja Merrin kanssa Säkylään Harjureitille.
Eilen jo haettiin isältäni auto lainann ja Merri siinä sivussa napattiin matkaan mukaan myös. Osasi se taas olla järjestämättä sen suurempia actioneita tänne, mitä nyt se aamuviideltä alkoi riehua ja heitellä itselleen luita, hyppiä tasajalkaa ja jahdata häntäänsä.... 

Joskus tänne blogiin pari tai kolme vuotta sitten kirjottelin miten olin äitini ja Hipun ja Hasjan kanssa käynyt kyseisellä reitillä ulkoilemassa ja miten menen pian taas. Noh, se pian venähti muutamaksi vuodeksi mutta kai se "pian" on aika suhteellinen käsite? 
Ennen kun harjulle mentiin käytiin Säkylän kalasatamassa ostamassa mukaan kalaa ja eurassa pysähdyttiin grillimakkara ja limppariostoksille. Eihän kunnon retki oli mitään ilman eväitä.
Reitille kun päästiin niin koirat oli ihan intoa täynnä, Merriä pidellessä varsinkin tuli treenattua vähän käsilihaksia. 
Onneksi pian reitin alusta tuli hiekkakuopat vastaan missä nämä sai rymistellä vapaana menemään mielin määrin. Tosin Roni pilasi vähän näiden juoksuintoa kaivamalla sen saamarin kalan repusta ja alkamalla syömään sitä... Eihän näitä kiinnostanut enää juokseminen kun olis ollut tuoretta kalaa tarjolla. 
Kuopilta lähdettiin käpsyttelemään eteenpäin, törmättiin kyyhyn ja oi luoja olin kauhusta jäykkänä jo pelkästään sen näkemisestä plus ei jäänyt sekään kovin kaukaiseksi että Hippu olisi ottanut kyystä osumaa. Selvittiin onneksi säikähdyksellä ja parilla ylimääräsellä sydämäntykytyksellä.
Laavulla pysähdyttiin grillaamaan ja juomaan ja koirat sai levätä. Oli meinaan ihan oikeasti kuuma. Laavulta palatessa autolle Roni ja koirat laahusti kieli vyön alla ja yllättävää kyllä itse olin ainut ketä se kävely enää kiinnosti. Outoa.

Tosi mukava lauantaipäivä takana, nyt on hyvä makoilla loppupäivä ja illalla katella futista. 

Kuvat taattua kännykkälaatua mutta minkäs teet kun et sitä kameraa vieläkään omista.








"emmä jaksa enää..."




keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

We are back!

Oikein ihanaa heinäkuun alkua blogikansa! Ei voi lämpimillä kesäkeleillä ainakaan keulia täällä Rauman suunnalla, tiedä sitten minkälaiset ilmat muualla on. Tosin jos muistan lukeneeni oikein että viikonloppuna pitäis lämpöä tulla tännekkin suunnalle. Toivossa on hyvä elää.

Tänne ei kuulu mitään sen kummempia, ei olla koirien kanssa oltu taaskaan missään. Juhannus meni viileissä merkeissä, juhannuspäivää käytiin Hipun kanssa viettämässä peltorallin merkeissä. Muuten vaan oltiin ja ihmeteltiin koko jussi- mitä nyt me Ronin kanssa käytiin anoppilassa grillaamassa.



Muutoin ollaankin sitten kuten sanoin vaan oltu, lenkkeilty, oltu ja vielä kerran lenkkeilty. Ilmoista johtuen ei ole ollut motivaatiota oikein mihinkään. Hipulla alkoi juoksut päälle viikko sitten ja nyt kärvistellään sen aikaa että ne loppuu jotta päästäis taas koirapuistoon riehumaan. 

Viime viikonloppuna kävin Pori KV:ssa suorittamassa kaksi kehätoimitsijaharjottelua pois alta. Näyttely järjestettiin tosin Nakkilassa mutta kulki silti vanhalla tutulla Pori KV- nimellä. Harjottelemaan lähdettiin (yllätysyllätys) yhdessä Pinjan kanssa. Lauantaina kehiksille oli priiffi 9:15, nyppi itseäni huolella kun oma kehä pyörähti käyntiin vasta 10:30. Noh, olipa ainakin hyvää aikaa täytellä oma kehisvihko kuntoon huolella. 
Lauantaina olin tosiaan pyörittämässä kehässä jossa tuomarina toimi Markku Kipinä. Todella mukava ja hauska mies. Olin kolmantena kehiksenä mutta ei kyllä tekeminen jäänyt yhtään vähemmälle, pääsin niin pyörittämään kuin kirjoittamaan. Olin aivan kauhusta jäykkänä kun kirjottava kehis kysyi haluaisinko kirjottaa parit arvostelut enkä sitten "uskaltanut" kieltäytyä. Suhteellisen mallikkaasti siitäkin selvisin, käsi vain vähän alkoi kramppaamaan ja pelkäsin tuomarin menettävän hermonsa kun mulla oli hieman hitaampi kirjotustahti mitä oikeella kirjottavalla. 
Lauantain harjottelusta sain kiitettävän! Jee ja jautsibuu!
Sunnuntaina lähdettiin jo puoli kasin aikaan Nakkilaan päin, olin niin koomassa ettei tosikaan. Jälleen kolmantena kehiksenä ja Marija Kavcicin kehässä. Ihan supersiistiä tästä teki se, että kyseisen tuomarin kehässä oli borzoit ja teinkin heti aamulla selväksi että mä haluan pyörittää venakot :D Oli älyttömän kiinnostavaa kuunnella arvosteluita ja yrittää katsoa tuomarin silmin koiria. 
Sunnuntain harjottelusta sain hyvän. 
Eli kiva viikonloppu, raskas viikonloppu, opettavainen viikonloppu, antoisa viikonloppu. Kotiin oli kiva tulla sunnuntai-iltana ja nukahtaa suurinpiirtein eteisen lattialle. Ok, pääsin mä sänkyyn asti.

Huipputehokas kehätoimitsija Jenni työssään

Suunnitelmissa siintää elokuun maailman voittaja, johon oltaisiin mahdollisesti Pinjan ja Pantsen kanssa lähdössä, mikäli Pinja saa pidettyä ajatuksensa aiheesta kasassa eikä ala panikoimaan ;) Odotan jo kuin kuuta nousevaa.
Muutoin suunnitelmalistalla on valkeakosken näyttely viikko mailmanvoittajan jälkeen, sinne olis tarkoitus ilmoittaa Hippu. En oikein itekkään varmaan tiedä mihin sitä ollaan ryhtymässä mutta noh, katsotaan saako tuo vammavalio vielä itselleen jotain hylättyä parempaa!