Reportteri



Koirahistoriaani

Blogin takaa löytyy parikymppinen nuori naisen alku jolla sydäntä lähinnä on koirat ja koiraharrastus.
Koiria perheessäni on ollut siitä sakka kun olin kolmen vanha . Ensimmäinen koiramme oli katalonianpaimenkoira Tosca (Siniusvan Eteläntähti) joka kuitenkin sai uuden kodin alle vuoden ikäisenä itsestään riippumattomista syistä. Sen jälkeen meille tuli pitkäkarvainen collie Heinä (My Miracle's One And Only) ja sen kaveriksi hankittiin Polski owczarek nizinny Helmi (Marquee Easy Digging). Helmi jouduttiin lopettamaan kolmen vanhana sairauden uuvuttamana, mutta sen vielä meillä ollessa meille muutti minun ensimmäinen harrastuskoirani, pitkäkarvainen collie Suvi (My Miracle's Silk And Satin) ja sille tuli sitten vielä kaveriksi schapendoes Milli (Buffing My Fair Lady). Tällä kokoonpanolla aikamme elettiin ja aloin harrastaa Suvin kanssa tokoa ja agilitya. Starttasimme agilityn saralla kerran nuorten agilityn SM-kisoissa vuonna 2007, radalta tuli HYL. Sen lisäksi oli useampia startteja epiksissä joista on sitten jotain sijoja irronnutkin. Millinkin kanssa harrastelin käyden epiksissä ja osallistuin molempien, Suvin ja Millin, kanssa nuuorten agilityn valmennusryhmään missä treenattiin SM-kisoja silmällä pitäen.
Jossain vaiheessa elämää ja aivan yllättäen meille muutti sitten kodinvaihtajana silloin neljä vuotias pitkäkarvainen collie Lassi (Zinnia's Marine Corps). Neljän koiran kanssa elimme vuoteen 2009 jolloin Heinä jouduttiin päästämään pois kymmenen vuoden iässä johtuen pahasti kipeytyneistä polvista, joille ei mitään voinut tehdä. Tästä kuukauden päästä lähti Lassi Heinän seuraksi koirien taivaaseen, todennäköisesti Degeneratiivinen myelopatia oli kuolinsyy, mutta sitä emme varmaksi saa koskaan tietää. Ylipäänsä oli rankka kokemus menettää kaksi äärimmäisen rakasta koiraa kuukauden sisään, sitä ei meinannut ymmärtää. Lassin vielä meillä ollessa äitini sai suostuteltua minut lähtemään toiselle puolen suomea katsomaan venäjänvinttikoirapentuja, vaikka silloin vielä en lämmennyt rodulle juuri lainkaan. Olisin halunnut sen kauan kaipaani nahkacollien mutta ilmeisesti kohtalo (ja äitini) päätti toisin ja mukaamme viinijärveltä lähti neljäkuinen pikkuryssä joka sai nimen Hippu, ja hänestä tuli mun ensimmäinen ihan ikioma koira, josta näin pidemmällä aikavälillä on tullut oma sielunkumppanini ja elämäni koira, joka ymmärtää mua puolesta sanasta ja minä sitä joka eleestä.
Lassin lähdettyä taivaaseen äiti soitteli vielä Hipun kasvattajan kanssa, jolla oli vielä pari pentusta vapaana ja kuinka ollakkaan, pian meille saapui vielä Hipun täyssisar Hasja.
Hipun kanssa aloin harrastella heti jo pentuluokista näyttelyitä joita heti Hipun tultua alettiin treenailla ja on ollut onni matkassa kun Hippu on niin hyvin koulutetettavissa. Jo heti ensimmäisestä avoimen luokan näyttelystään Hippu valioitui. Parit ROP- sijoitukset ja yhden ryhmäsijoituksen ollaan käyty hakemassa.
Helmikuussa 2012 oli yksi elämäni raskaimmista ja surullisimmista päivistä kun jouduin sanomaan hyvästit Suville, koiralle joka on avannut minulle ovet koirien maailman. Suvikin lähti viimeiselle matkalleen luultavasti degeneratiivisen myelopatian takia, takapää meni huonoon kuntoon eikä nähty enää että Suffelin elämä olisi ollut elämisen arvoista. Ja hän oli kuitenkin vasta kahdeksan ikäinen. Niin suurella kaipauksella aina muistelen Suvia.
Vappuna 2012 meille saapui mun toinen oma venakkoni, Merri. Vähän ehkä vahinkolapsena meille tullut mutta äärimmäisen rakas ja kiltti borzoi, jonka kanssa on myös näyttelyitä kierrelty ja tullaan jatkossakin kiertämään. Maastoiluharrastus ei Merrin harrastevalikoimaan varmaan juurikaan tule kuulumaan, kerran on käyty heikolla menestyksellä sen kanssa viehettä ihmettelemässä.

Minusta itsestäni

Asun tällä hetkellä väliaiksesti Meriraumassa Hipun kanssa, vakituisempi asuinpaikka on hankinnassa. 
Opiskelin Rauman Winnovassa aikani merkonomiksi, kunne se vähäinenkin kiinnostus lopahti ja tällä hetkellä opiskelen ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi sosiaali-ja terveysalalla, edelleen Raumalla.

Olen aina ollut mielettömän koira- ja eläinrakas ja koirat on aina ollut se mun ykkösharrastus jo yli kymmenen vuotta, vaikka paljon olen muitakin harrastuksia kokeillut, tosin mikään muu kuin koirat ei ole ollut kovinkaan pitkäkestoista. Ratsastanut olen aikoinani ihan säännöllisesti, tällä hetkellä käyn taas säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastelemassa kodisjoella islanninhevosilla muutaman vuoden tauon jälkeen. Ehkä jossain vaiheessa vielä saan aikaiseksi varata ihan vakiotunnin, mutta vielä mennään sillä ajatuksella että käydään kun ehditään.

Koirien kanssa olen harrastanut niin tokoa, agilitya kuin koiranäyttelyitä. Toko ja agility kuului elämään lähinnä aikaa ennen borzoita, vaikkakin Hipun kanssa ollaan kumpaakin ihan omaksi iloksi sillointällöin treenattu. Agiliykentällä tosin ollaan käyty viimeksi humputtelemassa kauan sitten.  Haaveissa tulevaisuutta silmällä pitäen siintää belgianpaimenkoira groenendael jonka kanssa näitä harrastuksia voisin jatkaa.
Myös Harjavallassa järjestettävät maastotreenit kuuluvat enemmän tai vähemmän meidän harrastusvalikoimaan, sekä mätsäreitä kierrellään huvin vuoksi silloin tällöin huvittelumielessä.
Näyttelyissä olen aktiivisemmin alkanut käymään vasta Hipun meille tultua, vaikkakin menin raahaamaan Suvin aikoinaan kahteen kertaan kehään, ekalla kerralla se pääsi kehässä jopa hihnasta irti…. Junior handler kehässä olen myös pyörähtänyt mutta sitä en haluaisi hirveästi muistella, häpeän niin paljon :--D toivon että jos muisti joskus pettää niin junior handler- muistot katoaa ensimmäisinä.

Suurin tulevaisuuden haave on kai jokin eläimiin liittyvä tai sitten lähihoitajan ammatti johon tällä hetkellä opiskelen. Voi olla että jos hoitotyö sydämen asiaksi osoittautuu, jatkokouluttaudun sairaanhoitajaksi. Tosin saa nähdä missä välissä, nyt kun sitä ikääkin on jo mittarissa kuitenkin sen verran, että joskus varmaan se perhekkin pitäis perustaa (tosin edes vitsillä aion asiaa miettiä vasta kun nykyisestä koulusta on saatu paperit käteen, ja töitäkin olis kai suotavaa saada) jos sellaisesta haaveilee. Tosin en ole ihan varma että haaveilenko.
Haaveilen kovasti käyväni jonain päivänä kasvattajan peruskurssin ja anovani kennelnimeä, sillä tosin ei ole mikään kiire todellakaan, ensin tutustun rauhassa tähän rotuun, joka loppupeleissä on minulle aika uusi vielä. Ja se on nimenomaan borzoi, jota haluaisin kasvattaa, jos siihen saakka joskus päästään. Vaikka muitakin rotuhaaveita on, on silti borzoi osoittautunut siksi "omimmaksi" roduksi. Päivittäin jaksan ihmetellä ja miettiä, miten erikoisia ja hienoja koiria nämä ovatkaan. Rotu, jonkalaista en ole ikinä ennen tavannut. Kyllä vain jossain piilossa mulla kummittelee hyvinkin pitkä lista mahdollisista kennelnimistä..
Rakastan näyttelykehissä pyörimistä, jonkun verran olen jo päässyt kehänauhojen sisäpuolelle muidenkin kuin omien koirieni kanssa ja mielellään autan jatkossakin jos joku koiralleen handleria tarvitsee!

Näyttelyissä/mätsäreissä meikäläistä näkee silloin tällöin, joten eikun hihasta nykäisemään jos tarvitset koirallesi handleria, tai muuten vain juttuseuraa!






SBK:n erikoisnäytteli 2010







sähköpostini on: j_veijalainen1@luukku.com