perjantai 29. joulukuuta 2017

Ja taas on vuosi vierähtänyt


Pahoittelut pitkästä radiohiljaisuudesta. Syy taas vaihteeksi niinkin yksinkertainen kuin se, että kotihiirenä lojuminen on jatkunut yhtä hyvin kuin koko kuluneen vuoden. Jonkun joulupostauksen olis toki voinut tehdä, mutta sekin sitten vähän jäi. Joulun Hippu viettikin isälläni hoidossa ja vasta eilen palasi kotiin ja on taas tavoilleen uskollisesti nyrpeenä, kun hänet nyt niin julmasti hylkäsin.

Viime vuoden lopussa tein tavoitteet tällä vuodelle ja ajattelin että voisi nyt vaikka pikakelauksella käydä ne läpi, että mikä on toteutunt ja mikä ei. Aika vähänlaisesti varmaan on asioita toteutukseen mennyt, kun tosiaan omassa elämässä sattui aika "radikaaleja" muutoksia alkukeväästä/kesästä.

Hippu (tavoitteet vuodelle 2017)
- Kulkea mätsäreissä niin paljon kuin mahdollista
Eipä taidettu yhdessäkään harmi vaan kyllä käydä, tai sitten jotain on unohtanut. Ens vuonna voisi sitten taas paremmalla menestyksellä kuikulla sinne mätsärikehienkin suuntaan.


- Parantaa jälleen kerran sitä hihnakäytöstä ohitustilanteissa (meillä on vähän sellanen on-off-suhde kyseiseen toimintaan)
No, ainakin me yritettiin ja välillä jopa onnistuttiin. Todettiin taas että valjaiden kanssa hihnakäytös on ihan 6-0 parempaa kuin pelkän pannan kanssa.

- Puistoilla paljon
* Puistossa ollaan aika paljon käyty, mutta lähinnä vaan ihan itsenäisesti, kun koirapuisto sijaitsee käytännössä meidän takapihalla. Pariin otteeseen on myös Pinja koirineen lähtenyt seuraksi. Harmi vaan jatkossa meidän puistoilut heidän kanssaan jäänee aika paljon vähemmälle, kun Pinja otti ja muutti Jyväskylään...

- Päästä useammin vapaana juoksemaan esim. pellolle
* Ei kertaakaan. Hyvä minä.

- Opetella pari uutta temppua
* Ei sitäkään. Tosin ollaan jaksettu jatkaa ikuisuusprojektia nimeltä "kurre", joka ei edellenkään luonnistu kuin joskus ja jouluna.

- Käydä useammin kesällä maastojuoksutreeneissä

* Ei kertaakaan. Mieli olis halajanut kyllä, mutta ajokortittomuus on ollut tässä(kin) isona esteenä eikä aina haluis olla muita kiusaamassa kyytipyyntöineni. Treenit kun tosiaan järkätään Harjavallassa ja itse ollaan täällä Raumalla.


- Erkkarin turistiluokka
* No tää sentään toteutui, vaikka ihan pipariksi meinas koko homma mennäkkin. Tuloksena VSP-turisti!

- Pysyä terveenä
* Muuten tämä toteutui ihan kohtalaisesti, mitä nyt kesällä saikuteltiin kohtutulehduksen ja sen seurauksena suoritetun steriloinnin takia, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. 




MERRI

- Laihtua ja kasvattaa lihaskuntoa* On se ehkä vähän saattanut laihtua, lihaskunnosta oikeestaan paha mennä sanomaan. Reipastunut superkameli on ainakin!

- Saada näyttelystä edes ERI
* Yhdessäkään näyttelyssä ei olla käyty, eikä valitettavasti enää Merrinkään kanssa mennä. Kiitos kuuluu hammasoperaatiolle. Tosin en usko että koiranäyttelymaailma siinä mitään suurta tähteä menettääkään :D En siis ole tätä osannut oikein surra (toisin kun Hipun tilannetta), vaikka olishan se ollut joskus kiva käydä hakemassa ees yks arvostelu avoimesta luokasta, tai sit viimeistään parin vuoden päästä veteraaniluokasta. Mutta elämä on ja Merriä ei ainakaan haittaa pätkääkään ettei oo enää riskiä joutua kehään. Se kun aina ollut sen mielestä vähän ällöä. 

- Panostaa enemmän kehäkäytöksen opetteluun (mm. käärmeketju)
* Juu ei luonnollisesti tänkään eteen tehty yhtään mitään. Olkoot sitten sellanen pellossa kasvanut maalaistollo, yhtä rakas ja kultainen se on anyway.

Hankkia turkki :D
* Toiveajattelua. Puolet vuodesta täysin karvaton kirahvi, harvemmin hän kovin hohdokkaassa turkissa näyttäytyy.

Ottaa useammin Merriä meille ja pidemmiksi pätkiksi kerrallaan
* Merri on täällä mun "uudessa" kodissa vieraillut kahdesti useemman päivän kerrallaan. Eli tää lienee toteutunut. Tosiaan sais käydä useemminkin, mutta on siinä oma vähtinsä tunkeutua noitten kanssa kolmestaan pieneen hissiin ja muutenkin tää yksiä on ehkä vähän liian pieni kahdelle miniponille.

- Parit mätsärit
* Ei tapahtunut.

- Saada enemmän asennetta ja reippautta
* Reipastunut on, asenteesta en sit niinkään tiedä. Merrin asenne taitaa vaan olla ja pysyä tollasena ylisuurena sylikoirana. Mut eihän se haittaa. 


MINÄ ITSE 

- Luottaa itseeni enemmän
* En nyt muista mitä olen tän kanssa ajatellut vuosi sitten. Tarkottaako tää ihan yleisesti vai elukoitten kanssa? Niin tai näin, on ainakin jotain edistystä tapahtunut. Ainakin haluan uskoa niin.

Nähdä omat virheet, hyväksyä ne ja muuttaa toimintatapoja
* Vaihtelevalla menestyksellä :D Olen kyllä alkanut tietyissä asioissa oikeasti kiinnittää huomiota itseeni ja saanut sen seurauksena vähän helpostusta tälläsen hermoheikon elämään.

- Päästä kehänauhojen sisäpuolelle mahdollisimman paljon
Toukokuussa kävin Koski TL ryhmiksessä esittämässä Akun tuloksella ERI JUK1 ja Rauma Showssa Macegin tuloksella H. Sekä tietysti tuo Hipun erkkarin VSP-turisti. Eli ei nyt mitään ihan hirveitä määriä oo tullut kehissä rampattua, mutta ees vähän.

- Parantaa sosiaalisia taitoja
* Työpaikalla tää on näkynyt positiivisena kehityksenä, mutta ns. siviilistä en oikein osaa sanoa. Luonteenpiirre se ujouskin on ja ei kai mikään häpeä, vaikka välillä tekiskin mieli kaivautua maan alle tän välillä liikaakin esiin puskevan awkwardiuden kanssa.

- Käydä ratsastamassa
* Alkuvuodesta taisin kahteen kertaan käydä heppailemassa ja kivaa oli! Eikä nyt niinkään harmita ettei oo sen enempää tullu käytyä. Turhan kallis harrastus ja taas tulee vastaan se kyydin pummiminen joltain kun Raumalaisille talleille en syystä tai toisesta halua mennä, vaan jos ratsimaan mennään niin sitten mennään Kodisjoelle.

- Lakata pelkäämästä asioita joille ei voi mitään ja joista ei etukäteen varmaksi voi tietää
Senkin päivän kun näkis :D Taas näitä ei niin kivoja luonteenpiirteitä.

- Ilmoittaa kissa kissanäyttelyyn :D 
* Ei tullut tehtyä, eikä taida tullakkaan kun en enää rakkaiden kissojeni kanssa samassa osoitteessa asu. Mutta luojan kiitos saan käydä heitä katsomassa aina kun haluan ja paljon ollaan nähtykkin. Nella mua jostain syystä nykyään vähän pelkää/vierastaa, mutta Lilli on joka kerta yhtä onnellinen kun tulen moikkaamaan. Ottaisin sen tänne heti jos voisin, mun sydänkäpynen. Muutamat kerrat on ikävää tullut itkettyä, mutta onneksi tiedän kisujen olevan tutussa ja turvallisessa paikkaa, enkä muutenkaan haluais majakkaa ja perävaunua toisistaan erottaa. 


Että sellasta. Ei mitenkään yllättävää että tapahtmat jääneet aika minimaalisiksi. Olihan tässä eroa ja muuttoa sun muuta. Mutta katse eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä. Ainakin mätsäreiden osalta yritetään ihan oikeasti ryhdistäytyä ens vuonna, ettei tää ihan tylsäksi käy, mun on kuitenkin tottunut paljon koirien kanssa tohuamaan. Tää olkoon siis vaikka se mun "häpeän" vuosi harrastusrintamalla. Toisaalta minkäs teet, kun tuntuu että koirat alkaa loppua vähän kesken.

Kaikesta huolimatta ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE!
Sydämellisin terveisin ja hännän heilautuksin Jenni ja koirat