maanantai 25. huhtikuuta 2016

Oltiin misseilemässä

Eilen (25.4) oltiin Hipun kanssa misseilemässä satakunnan noutajakoirayhdistyksen järkkäämässä match showssa. Mätsäri pidettiin ihan täällä Raumalla, Pick'n Payn pihalla. Hipun kanssa on viimeksi oltu mätsärissä (ja ylipäätään kehässä) vuosi sitten helatorstaina... Oli siis korkea aika ottaa mun kehäkettu messiin ja päästä sen kanssa pitämään kivaa kehään.
Mätsäripaikalla Hippu oli ihan tohkeissaan, ilmottautumisjonossa sitä sai oikeesti pitää visusti silmällä, kun se olisi ihan hirveesti halunnut leikkiä oikeestaan kaikkien kanssa.
Ilmottauduttiin isoihin aikuisiin, ja ilmottautuessa myös totesin että ens vuonna Hippu on niin mätsäreissä kuin virallisissa näyttelyissä jo vetskuikäinen. Joissakin mätsäreissä se vetskuikä on jo se seitsemän vuotta. Mihin nämä vuodet ovat hävinneet...?

Ilmon jälkeen koikkelehdittiin väenpaljoudessa parkkiksen reunamille, jossa kaivelin näyttelyhihnat, hihapidikkeet ja harjat esiin ja Hippu käsittelyyn. Hetki ehdittiin kahdestaan seisoskella ja ihmetellä, kunnes bongattiin Irmeli ja Lili-collie! Oli kyllä taas niin mukavaa nähdä ja höpötellä parin viime kuukauden kuulumiset. Irmeli oli Lilin kanssa tullut vaan katselemaan, mutta halusi käydä harjoittelemassa vielä tyhjässä kehässä ensi viikonlopun näyttelyä varten. Me avustettiin Hipun kanssa ja käytiin juoksemassa häiriönä Irmelin ja Lilin kaverina kehässä.

Kahdeltatoista paikalle ilmestyi Roni ja mun äitini, jotka tuli meidän kannatusjoukoiksi. Oli vähän kylmä ja välillä sateli rakeita. Isoja aikuisia oli ilmottuna joku abouttiarallaa 35, me oltiin neljäntenätoista kehässä. Tuomarina isoilla oli Carita Natunen, jonka luotsaamalla kehätoimitsijakurssilla silloin pari vuotta sitten olin. Hippu oli tapansa mukaan ihan superhelppo ja kiva esittää, liikkui ihan älyttömän kivasti ja antoi tuomarimme pidellä nätisti. Parikehästä saatiin punainen nauha, mutta jatkokarkeloissa ei tällä kertaa pärjätty. Mutta kivaa meillä oli! Hippu on kyllä ihan ainut laatuaan aivan joka ikisessä asiassa.

Seuraavan kerran suunnataan mätsäröimään helatorstaina, muistaakseni samaan paikkaan. Ja Hipun kanssa tietty. Vaikka Merri sitä kehäkokemusta tarvitsisi kipeesti enemmän, mutta Hippu taas kaipaa huomattavasti enemmän aktiviteettejä .Lisäksi Merri on taas kalju kuin kananmuna, joten tällä hetkellä en kehtaa viedä sitä edes mätsärikehään, mistään virallisesta kehästä nyt puhumattakaan. Ja nyt kun kävin asian tarkistamassa, Hippu on helatorstain mätsärissä veteraaniluokassa. Ai kauheeta.














maanantai 4. huhtikuuta 2016

Nostan mun katseen ja mun suupielet

Mätsärin jälkeisestä flunssasta on vihdoin toivuttu. Ei onneks tarvinnut kun pari päivää maata turhan panttina sängyn pohjalla ja kertaalleen käydä päivstyksessä hakemassa pitkävaikutteisia kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja, kiitos hemmetin kipeiden humahdusten joita mulle alkoi keskviikkona tulla päähän. Mutta nyt taas elämä vähän ees hymyilee, vaikkakin nokka edelleen vuorotelleen vuotaa ja on tukossa.

Lauantaina (2.4) pyysin äitiäni lenkille tänne keskustaan ja niinpä se sieltä sitten tuli Hasjan kanssa meille lenkkiseuraksi. Käytiin Lajon koirapuistolla missä siskokset pääsi vähän rallaamaan, ja otettiin jotain kuvatuksia. Illalla vielä parin käänteen jälkeen sitten eksyin Hipun kanssa äidille (tai tarkemmin äidin miesystävälle kun äiti siellä aika pitkälti koko ajan on) yöksi. 

Sunnuntaina käytiin äitin kanssa kissojen esittelynäyttelyssä Ooperissa. Ihan muuten vaan halusin taas ties kuinka monetta kertaa päästä sinne kattelemaan hienoja kisuja ja kuuntelemaan rotuesittelyjä. Tuli vastaan ihan uusiakin kissarotuja, jonka lisäksi näin yhden kaikkienaikojen lempparirotuni ilmielävänä, American Curlin! Naaww. Lisäksi haavelistalle Maine Coonien ja Norjalaisten metsäkissojen seuraksi pääsi Pyhä Birma, Siperiankissa ja Turkkilainen Angora. Mulla tulee aikanaan kun kissan paikka aukeaa, olemaan edessä suuri ja vaikea valinta :D




Hippu sunnuntaiaamuna tyytyväisenä sohvannurkassa.

Tänään (4.4) tuli kuningasajatus lähteä Hipun kanssa taas koirapolulle tallustelemaan. Tällä kertaa ei vaan huvittanut kävellä Lähdepellolle saakka, joten hypättiin bussiin ja hurautettiin Kourujärvelle. En ole itse ikinä ajellutt mihinkään tuossa Paroalho-Kourujärvi bussissa, joten vähän jännitti että mitä kautta se menee ja missä pitää jäädä pois, mutta aika lähelle polun alkua sitten loppujen lopuksi onnistuttiin jäämään. Lenkki-ilma suosi, aurinko paistoi, oli lämmin ja koko lenkin sai kiertää ilman hanskoja. Jes. Sehän kun tunnetusti on se kunnon kevään merkki. Vähän jopa tuli kuuma, eikä mulla tosiaan ollut mitään eskimovarustusta päällä. Vastaankaan ei polulla tullut kuin yksi bernipentu ja yksi mopsi, muuten saatiin kulkea ihan rauhassa! Alkumatkasta Hipulla oli korvat vähän kateissa, mutta voikohan sitä siitä edes syyttää. 
Lenkin jälkeen kipiteltiin parinsadan metrin päähän taas pysäkille odottamaan bussia ja odotteluaikana Hippu sai kehitettyä taas elämänsä ötökkäongelman. Siihen malliin se pomppi ja napsi ilmasta jotain pörriäisiä kiinni. En valehtele kun sanon, että tuosta koirasta tulee ihan hysteerinen kun alkaa ötökät pörräämään. Mikä urpo. 










Hippu avasi omalla kohdallaan kahluukauden tänään.


Ötökkähysteerikko.


Maailman paras bussimatkustaja!