keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kuvahaaste vol. 2

Tulin sitten yllätysyllätys kipeeksi mätsäriviikonlopun jälkeen, joten ajattelin täällä pää tukossa toteuttaa uudestaan kuvahaasteen, jonka olen tehnyt ekan kerran vuonna 2011. Nauttikaa, mäkin aion.

1. Tältä näytimme vuosi sitten 

On tästä vähän yli vuosi, mutta menkööt.

2. Toisinaan koirani ovat hyvin edustavia.



3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme 



4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle 




5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa


6. Haluaisin elää mm. tämän hetken uudelleen 



7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

Merri

Hasja

Hippu

Nella

Milli

8. Ei paljoa naurattanut


9. Tämä on minusta kaunis kuva 





10. Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä














lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kahden päivän mätsäriputki

Laskeskelin tossa loppuviikosta milloin oon viimeksi ollut missään koiratohinoissa mukana, ja sain lopputulemaksi melkein vuoden. Siis m i t ä. Vuosi. Melkein. Olinhan juu tammikuussa tuttavan mukana siellä Turku KV:ssä turisteeraamassa, mutta sitä ei nyt voi ottaa laskuihin mukaan, kun itselläni ei kehäänviemisinä ollut yhtään koiraa. 

Joten vahinko takaisin ja suunnitelmiin lisäiltiin joku aika sitten tähän pääsiäisen ajoille (ainakin) kaksi match showta, jotka on nyt molemmat takana päin, ja vaikka tuomisina ei ole mitään materiaa, on mukana hyvä mieli, ihan oikea uusi kokemus ja positiivisia yllätyksiä. En ollut tajunnutkaan kuinka paljon olen kaivannut ihan vain vaikka sitten mätsäreissä käyntiä. 

Eilen (25.3.) oltiin Merrin kanssa Panelian sika-areenalla RKS:n agilityjaoksen mätsärissä palelemassa pari tuntia liian kauan, mutta se nyt kuitenkin taisi ihan kannattaa. Koiria ei niinkään oltu ilmoitettu ainakaan isoihin paljoa, mutta tuomarimme oli hyvin perusteellinen ja siinä vaiheessa alkoi itseäkin vähän tuskastuttaa, kun yhden parin läpikäyntiin meni melkein kymmenen minuuttia kerrallaan. Hallissa oli mun mielestä jopa kylmempää kuin ulkona, ja varsinkin kennelpojalla oli tosi kylmä. Ei oo herra tainnut vielä ihan täysin ymmärtää mitä siitä seuraa kun seurustelee koiraharrastajan kanssa :D Paljon kylmyyttä, odottelua ja muuta mukavaa. 
Merri otti kuitenkin tosi lunkisti koko ajan, ei oikeestaan mitään ujostellut ja oli oma lauhkea itsensä. Kehässä se oikeasti esiintyi niin hyvin, ettei ole ikinä ennen esiintynyt. Meillä oli parina muistaakseni pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, jonka kehäesiintyminen multa meni ihan ohi siinä Merriä tsempatessa. Merri seisoi hienosti, antoi katsoa hampaat ja pidellä just niinkuin pitää, ja mikä parasta, se liikkui paremmin kuin koskaan ennen. Siis vautsivau. Mun ruma ankanpoikanen on alkanut tajuta mitä kehätilanteessa tapahtuu! Saatiin sininen nauha ja käytiin kunniakierros juoksemassa jatkokehässä ilman jatkopaikkaa ja sijoituksia, mutta hälläväliä! Merri osasi olla niinkuin pitää. Kehänjälkeen tehtiin varmaan paikalta poistumisen nopeusennätys, sen verran nopeesti kerättiin kamat kasaan. Pihalla pakotin kylmästä tärisevän (ja jo vähän äkäisesti mutisevan) kennelpojan vielä ottamaan seisontakuvat Merristä. Sitten ajeltiin takaisin Raumalle ja nälkäkuoleman porteilla oleillen käytiin hakemassa vielä pitsaa. 
Huomiona haluaisin vielä kertoa, että kehästä otetut kuvat ovat myöskin kepon käsialaa, eikä hän todellakaan ole mikään kuvaajalupaus :D 


Kääryle.





Jaa näkyyhän se otetuista kuvistakin millanen kaveri meillä oli kehässä :D

Ööhh... Iloinen handleri?? :D




Merri 4v 2kk

Tänään (26.3) haettiin Rauman lapista kaverini Lotan saksanpaimenkoirauros Supi, jonka kanssa lähdettiin puolestaan kohti Harjavaltaa ja Hosiossaaren kenttää. Lotta oli miehensä kanssa eilen hakenut laumaansa vahvistukseksi labukkapennun, joten päästiin samalla vähän nuuhkuttelemaan pikkuista. Hitsi mikä ihana löllykkä. Niin hiljaa nätisti oli mun sylissä ja nuuski naamaa. Ja se pennun haju.
Pennunhalailun jälkeen lastattiin Supi the sheefferi autoon (joku on vähän yli-innokas automatkustaja, se saatiin huomata) ja otettiin suunnaksi Harjavalta.
Mätsäripaikan kenttä oli kyllä yhtä mutavelliä. Onneksi olin kerrankin viisana ihmisenä pistänyt jalkaan huonot kengät ja huonon takin, joten ei harmittanut niin paljoa, kun kehän jälkeen olin niin mutainen, etten muista koska viimeksi (vai liekö ikinä) olen niin mutainen ollut. Kiitos tästä kuuluu ystävällemme Supille, josta oli ihan parasta osoittaa rakkauttaan hyppimällä päin.
Supi osasi käyttäytyä ihan mallikansalaisen tavoin (jos kenguruloikkia ei lasketa) ja korvatkaan siltä ei olleet ihan kokoaikaa kadoksissa. Kehässä se oli vähän yli-innokas, mutta voiko muuta odottaa seitsemänkuiselta pennulta. Seisoi se kuitenkin loppupeleissä ihan kivasti, ja liikkui hyvin jos sai pitää samalla suussa hihnaa :D Annoin sen nyt tehdä niin tällä kertaa, kun sillä sen sai liikkumaan nätisti ja se kuitenkin irrotti kun käski. Nimimerkillä edetakasliikkeessä se olisi takaisinpäin käännyttäessä halunnut jäädä ottamaan mun kanssa köydenvetokilpailua. Tuomari oli malinoisihminen ja osasi näin arvostaa Supin temperamenttia ja taistelutahtoa. Kuulemma varsin hurmaava saksalaislapsi. Yhdyn kyllä tähän, Supi on aika kiva! Ronikin jossain vaiheessa mutisi mulle, että "ota sitten kun koiran seuraavaksi otat niin tällänen, äläkä sellasta belggaria (groenendael)" :D. Ohhoh, mikäs kepoa vaivaa? Ensimmäinen kerta kun se mitään puhui koiran hankkimisesta. Joku taisi ihastua saksanpaimeneen. Ei sillä, mun mielestä kyllä varsin mukava rotu (lähinnä nää käyttölinjaset kuten Supi), mutta en sitten tiedä olisko se sakemmanni kuitenkaan ihan sitä mitä koiralta haen. 
Supi sai kehästä punaisen nauhan, muttei päästy sitten senkään kanssa sen pidemmälle, mutta olen taas uutta kokemusta rikkaampi. En olis ikinä elämässäni uskonut että se päivä koittaa kun menen saksanpaimenkoiran kanssa kehänauhojen sisäpuolelle. Eikä ollut edes lähellekkään niin vaikea homma kuin ajattelin. 
Palautettiin Supi kuraisena takaisin Lotalle ja taas takaisin Raumalle. Oli kyllä kiva päivä, jäi tosi hyvä mieli.  


Noilla korvilla vois varmaan lentää :D







Kolmesta viimeisestä kuvasta iso kiitos Marika Elomaalle! :) 




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kyselyn avulla meitä taas vähän tutummiksi

Ajattelin lykätä tänne nyt kyselynpoikasta vastailemalla meidän meiningeistä, kun mun mielestä tälläsiä on niin kiva tehdä :D Jälleen taas Hipun kohdalta lähinnä, sillä Merri täällä on valitettavasti niin vähän, vaikka mun koira onkin. Kysymykset röyhkeesti vaan kopioin parista muusta koirablogista.

//

1. Kuinka hoidat koirasi turkkia? - Tarpeen mukaan. Borzoilla on niin helppohoitoinen turkki, että ei tarvitse kuin välillä harjailla ja leikkailla korvantaustoista takkuja. Tietty aina näyttelyyn valmistautuessa pestään ja harjataan vähän huolellisemmin.

2. Missä sinulla olisi parantamisen varaa koiranpitoa ajatellen? - Voisin esimerkiksi käyttää vähän enemmän aikaa ja luovuttaa koiran aktivoimiseen. 

3. Mihin koirantarvikemerkkiin olet erityisen tyytyväinen? - En ole varsinaisesti mihinkään tiettyyn merkkiin erikseen rakastunut, mutta pisteitä haluan antaa Jokke-merkin nahkahihnoille. Tai ainakin meidän sellaiseen. Se on Hipulla ollut käytössä pian seitsemän vuotta ja on edelleen ihan täydellisessä kunnossa, vaikka sen hihnan kanssa ollaan ties missä ryvetty. Samoin Rukan y-valjaista tykkään, olen vaan jotenkin (ei sitten mitään tietoa miten) onnistunut hukkaamaan ne :D

4. Onko koirillasi jokin tietty varusteväri? - Ei oikeastaan.

5. Jännitätkö kisoissa? Jos, niin kuinka hillitset jännityksesi? - Kisat meillä tarkoittaa näyttelyitä. En jännitä ikinä etukäteen enkä edes vielä paikanpäällä vuoroa odotellessa, mutta just ennen sitä H-hetkeä aina jännitys kourasee mahan pohjasta. Mutta sitten kun siellä kehässä on, on jännityskin tipotiessään.

6. Oletko varusteurheilija? - En oikeastaan, ellei lasketa suuren suurta ihastusta hienoihin näyttelyhihnoihin.

7. Onko koirallasi parannettavaa rakenteessa, mitä? - Hipulla ei rakenteen suhteen ole sen suurempia puutteita, mutta jos aletaan suurennuslasilla katsomaan, saisi kaula (tai oikeammin niska) olla inan pidempi ja purenta leveämpi. Merrille taas toivoisin yksinkertaisesti lisää lihasmassaa, niin liikkeetkin paranisi heti, tällä hetkellä ne kun on armottoman löysät. Lihasmassan kasvatushan nyt toisaalta kuitenkin on meikäläisen käsissä.

8. Kuinka hyvä olet mielestäsi analysoimaan koiran luonnetta? - Omat koirat ja luonteet nyt tunnen kuin omat taskuni, mutta toisten koirien luonteesta perusasiat saan aika nopeasti analysoitua, ja sitten toimia sen koiran kanssa sen mukaan.

9. Mikä on suosikkiasiasi koirasi ulkonäössä? - Hipun ulkonäössä mua viehättää kaikki. Se on todella tasapainoinen kokonaisuus, mutta ihan lemppariksi ehkä nostaisin kauniin pään pään, sekä just passelin turkin. Merrissä tykkään eniten ehdottomasti sen väristä, se punainen on syventynyt todella mukavasti.  

10. Perustele, miksi ottaisit mieluummin joko pennun tai aikuisen koiran? - Ehdottomasti pentu. Saa itse vaikuttaa alusta asti tekemisillään koiran kouluttamiseen yhteiskuntakelpoiseksi, eikä (niin paljoa ainakaan) tarvitse miettiä mitä siellä menneisyydessä on tapahtunut mikä vaikuttaa koiran sen hetkiseen käyttäytymiseen. Pennun kanssa tiedät itse mitä olet tehnyt, ja osaat tarpeen tullen sitten korjailla tekemisiäsi.

11. Millaisia koiriin liittyviä kanavoita seuraat somessa? - Facebookissa kuuluun varmaan miljoonaan eri koiraryhmään, borzoiryhmiin ja penturyhmiin (on kiva kiduttaa itseään haaveilemalla pennuista :D). Instagramissa seurailen muutamia koiratilejä ja sitten tietysti lueskelen tosi ahkeraan erilaisia blogeja.



1. Miksi harrastat niitä lajeja, joita harrastat? - Näyttelykehässä olen (tai ainakin olisin) viihtynyt aina, mutta vasta Hipun tultua olen niihin oikeasti vasta päässyt. Siinä on vain sitä jotain. Tykkään näyttelypäivän tuomasta fiiliksestä. Ja Hippu on maailman hienoin kehähauhau. Vaikkakaan kehänauhojen sisäpuolella sä et voi tehdä oikeastaan mitään sen eteen mitä tuomari haluaa koirallesi sinäpäivänä antaa, on se kuitenkin mun mielestä huippukiva harrastastus. Maastojuoksemassa käydään kesäkaudella harjavallassa ja sitä harrastellaan, koska mulle on iso ilo katsoa, miten Hippu rakastaa sitä vieheen perässä juoksemista. 

2. Millainen on huono koiranomistaja? - Sellainen, joka laiminlyö täysin koiran hoidon, peruskoulutuksen eikä oikeasti halua "uhrata" aikaansa koiran kanssa olemiseen ja tekemiseen vain koska tarjolla olisi kaikkea muuta "kivempaakin".

3. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi? - Eipä mulla oikeastaan ole. Ihailen joidenkin borzoikasvattajien kasvatustyötä kyllä, mutta idoli nyt on ehkä vähän turhan voimakas sana käytettäväksi siihen tarkoitukseen.

4. Minkä rotuisesta koirasta olet haaveillut? - Belgianpaimenkoira groenendael on ihan ykkönen. Sellainen mulle kai seuraavaksi sitten joskus tuleekin. Haluan päästä taas takaisin agilityn ja tokon maailmaan. Lisäksi haaveilen salukista, sheltistä, skotlanninhirvikoirasta ja milloin mistäkin :D

5. Mitä mieltä olet koirabloggaajista? - Tykkään hyvin ja selkeästi, sekä värikkäästi kirjoitetuista blogeista. Tykkään kun tekstit kirjoitetaan sujuvasti ja niin että niitä on kiva lukea, vaikka aiheena olisi vain päiväkävely. Olen myös huomannut että mun suosikeista löytyy paljon blogeja, joissa aiheena on enemmän tai vähemmän näyttelyt (tai agility). 

6. Onko mielestäsi koiraharrastuksissa (kilpailut) hyvä ilmapiiri vai näkyykö esim. kateutta tms.? - Agility/tokopuolella en ole pyörinyt kuin yleisönä pitkiin aikoihin, joten niistä on paha sanoa. Näyttelykehien reunoilla sitä taitaa kateutta taitaa jossain määrin esiintyä, tosin itseeni kohdistuen en ole sitä koskaan huomannut. Muuten borzoikehien laidalla on ainakin omalta näkökantilta katsottuna aina ollut tosi hyvä ilmapiiri.

7. Millainen on koiriesi tavallinen päivä? - Aamulla ulos pissalle ennen kuin lähden kouluun, koiralle aamuruoka ja se jää kotiin koulupäivän ajaksi. Riippuu tuon kennelpojan työvuoroista joutuuko olemaan yksin vai ei. Koulun jälkeen taas lenkille tai koirapuistoon jos on sellanen tapaaminen sovittu. Illalla taas lenkille ja iltaruoka. Siinä välissä sitten sellaista yhdessä hengailua ja paaaaljon rapsutuksia.

8. Miksi sinulla on uros/narttu/molemmat? - Meillä on läpi mun elämän olleet kaikki koirat narttuja, lukuunottamatta yhtä collieurosta. Mulle vaan narttu on sopivampi ja 99% varmuudella myös seuraava koira tulee olemaan narttu. Tosin borzoiuroksen haluan joskus, syytä en vain sen suuremmin osaa sanoa. Paitsi ehkä sen pinnallisen ne on näyttävämmän näköisiä.

9. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Jos on, mitä? - Hippu eli hyvinkin tervettä elämää aina viime syksyyn asti, jonka jälkeen alettiin tapella niiden pattien kanssa kyynärässä. Nyt ne on leikattu ja toivotaan että huolet niiden osalta alkaisi pikkuhiljaa helpottaa. Merrikin on ollut terve aina, rokotuksia ihmeellisempää ei ole koskaan ollut. Ainut mikä nyt on (kylläkin enemmän mun) vaivana ollut on ihan törkeet hammaskivet jotka pitäis myös poistaa.

10.  Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat? - Hipussa kykyä sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen, sekä sen koulutettavuutta ja miellyttämisenhalua. Merrissä rauhallisuutta ja kilttiä perusluonnetta.

11.  Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta? - Nojaa, en tiedä osaanko oikeastaan sanoa. Ekana tuli mieleen näyttelykehistä se, miten se laji on aika naamapeliä nykyään. 


1. Mitä koirarotua et haluaisi missään nimessä? Miksi et? - Loppujen lopuksi on varmaan enemmän koiria mitä en ottaisi, kuin niitä jotka ottaisin. Mutta varma ei on lyttykuonoiset, kaikki mastiffit yms., terrierit, pitkäselkäiset ja lyhytjalkaiset, tosin welsh corgi pembroke ja pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira vois olla poikkeuksia. Myöskään mitään kääpiökoiraa en ottaisi, enkä oikeestaan mitään fci ryhmästä 5, paitsi faaraokoira, ibizanpodencot ja portugalinpodencot. 

2. Mitä muuttaisit nykykoirissa? Entäs nykypäivän jalostuksessa? - Terveys etusijalle ja ulkonäkö sitten sinne jälkeen. 

3. Koiraharrastuksen hyvät puolet? - Uudet ihmiset koirineen, tekeminen ei lopu koskaan, oppii itsestään ja pystyy jatkuvasti kehittymään, liikunta ja ylipäätään se että pääsee monipuolisesti harrastamaan sitä mistä tykkää.

4. Koiraharrastuksen huonot puolet? - Rahaa palaa, koirankarvoja on ihan joka ainoassa paikassa. Eikä niistä pääse eroon, vaikka kulkisi joku mini-imuri kädessä 24/7 joka paikkaan. Just olin lauantaina ravintolassa miehen kanssa juhlistamassa etukäteen mun 21vee synttäreitä ja löysin mun ruokalautaselta Hipun karvan :D Sekä se ikävin ja raskain, siitä rakkastaa koirasta luopuminen sitten kuin sen aika tulee. En edes halua, enkä pysty, ajattelemaan sitä päivää kun joudun Hipun hyvästelemään.

5. Kuinka ruokit koirasi? Miksi olet päätynyt juuri siihen ruokintaan? - Tällä hetkellä en oikein itsekkään tiedä miten Hippua ruokin, johtuen siitä että se on alkanut kikkailemaan syömisensä kanssa. Jonkun aikaa tässä syötiin HH Championin kana-riisiä ja milloin mitäkin siinä joukossa. Pikkuhiljaa on yritetty vaihtaa (kunhan vaan koira suostuisi syömään) Pure Naturalin Sensitive- nappulaan. Nyt pari päivää se on jotenkuten syönyt vähän nappulaa, jauhelihaa ja raakaa kananmunaa. 

6. Mikä on mielestäsi koiran kolme tärkeintä taitoa? - Luoksetulo, sisäsiisteys ja yleinen mukautuvuus.

7. Mitä haluaisit koirallesi seuraavaksi opettaa? - Olis kiva jos Hippu oppisi pikkuhiljaa istumaan "kurressa" ilman pientä apua. Todella tärkeä taito :D Mut se osaa sen jo melkein! 

8. Haluaisitko alkaa kasvattamaan? Jos kasvatat jo, niin miksi halusit alkaa kasvattajaksi? - Suunnitelmissa ehkä joskus käydä peruskurssi.

9. Mielipiteesi koiranäyttelyistä? - Kuten jo aiemmin tuli ilmi, tykkään kovin. Tiedän, että jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen, mutta itselle se on kiva tapa nähdä tuttuja ja päästä tekemään koiran kanssa. Varsinkin kun meidän rodun kehänlaidalla on aina niin kiva ilmapiiri.

10. Hauskin koiraharrastus? Miksi juuri se? - Ehh, koiranäyttelyt? :D Ainakin tällä hetkellä. Tykkään (tai ainakin tykkäsin joskus) agilitystä ihan superpaljon, mutta sitä ei nyt agikoiran puutteessa ole pahemmin harrasteltu. Mutta vielä mä takaisin niillekkin kentille pääsen, kunhan aika ja koira on oikea.

11. Voisitko ottaa koiran ulkomailta? Esim. löytökoiran. - Rescueta en ottaisi. Ihan siitä syystä että sisältää liikaa riskejä, vaikka arvostankin kovasti niitä jotka on sen vaivan ja riskit valmiita näkemään. Mutta luultavasti mun seuraava borzoi on ulkomaantuonti. Ruotsissa on yksi kenneli jonka koirista pidän ulkonäöllisesti hyvin paljon, ja olisi hienoa joskus aikanaan esimerkiksi sieltä tuoda koira. 



lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kevättä rinnassa, on pienellä kisulilla.

Käytiin Nellan kanssa eilen kevään ekalla ulkoretkellä tutun ja turvallisen taloyhtiön pihassa. Puolisen tuntia myyryttiin pitkin poikin pihaa, kunnes sitten katti matikainen väsähti ja meikäläinen jäätyi. Oli niin ihanan aurinkoinen keli, etten voinut olla käyttämättä tilaisuutta viedä kissaa ulos, kun toinen jo valmiiksi paistetteli päivää onnellisena parvekkeella. 
Ainut miinus ulkoretkessä kissan (ja ehkä vähän munkin) mielestä oli kura pihalla, joka vääjämättä johti tassupyykille kylppärin. Ihmeellisä kuinka paljon ääntä voi yhdestä pienestä kissasta lähteä.

//

Oon nyt jotenkin innostunut tai jotain, tämän blogin kanssa. Yksi iso syy lähinnä on se, että mun tarvitsee saada otettuja kuvia johonkin pois kännykän muistista. Kyseinen muisti meinaan huutaa kokoajan hoosiannaa, joten lykkäilen näitä kuvia sitten hyvällä omallatunnolla reipasta tahtia tänne bloggeriin, instagramiin ja facebookkiin :D