tiistai 18. syyskuuta 2012

Merrin temput vol. miljoona


Mukavaa kun jokasen postauksen saa aloittaa pahoittelemalla sitä kun ei ole päivitellyt, mutta nyt se on taas pakko tehdä. En vain ole saanut aikaiseksi kirjotella tänne, vaikka ei sitä kirjoteltavaa niin paljon ole taaskaan ollutkaan. Nyt on vain hyvää aikaa kirjoittaa kun makaan kotona sairaana, ilman mitään tekemistä.
     Eletään jo syyskuun puoltaväliä ja ilmat on tosiaan jo masentavan syksyisiä. Loppuvuodelle ei ole edes kuin kaksi näyttelyä suunnitteilla ja nekin on Merrille. Merri nimittäin olisi tarkoitus ilmoa ens kuulle Turkuun ekaan junioriluokan esiintymiseensä, ja joulukuussa on se must-tapahtuma, eli voittaja 2012! Sinne mennään kisaamaan junnuvoittaja tittelistä, vaikkakaan ei millään"pakko voittaa"- fiiliksellä :D

Koirille kuuluu kaikille oikein hyvää,varsinkin tolle yhdelle sankarille :D. Merri alkaa olla nyt sen 8kk:n iässä, ja oikea täystuho. Kukaan muu ei vedä lasisia esineitä pöydiltä alas yksin jäädessään, syö niitä ja mene nukkumaan lasinsirujen päälle, paitsi meidän Merri.... Ihme kyllä kyseisen tapauksen jälkeen koirasta ei yhtään haaveria löytynyt. Joskus kyllä tuntuu että oma pää hajoaa tuon riiviön kanssa, mutta sitten taas joskus kun se tulee syliin makoilemaan tai halailee niin muistaa taas kuinka ihana se loppujen lopuksi onkaan :) Hyvä sitä oli muistella itse viime viikolla siinä vaiheessa kun totesin vain että kyseinen täystuho oli syönyt suhteellisen uudet kuulokkeeni ja joutuisin taas ostamaan uudet. "Sitähän ne koiranpennut tekee". Nii-in, mutta eikö ne ikinä osaa lopettaa? Tätä tämä on ton Merrin kanssa ja syvästin toivon että se oikeasti tajuaa joskus rauhoittua!
Ei tuo pikkusankari uskalla vieläkään ohittaa edes itseään isompia koiria, pienet sentään jo menee. Ja kaikki ohikulkijat ILMAN koiraa olisi pakko päästä moikkaamaan, mutta ei tollanen pienen hevosen kokoinen hyppivä koira aiheuta mitään kovin positiivisia mielikuvia kovin monessa ohikulkijassa. Yhtenä pävänä tossa ehdin jo innostua kun olin Merrin kanssa lenkillä ja ohitsemme fillaroi nainen eikä Merri kiinnittänyt mitään huomiota siihen. Olin jo aikeissa alkaa kehumaan, kunnes tajusin että välinpitämättömyys johtuikin vain siitä että muutama metri meidän edellä käveli mies jota Merri oli keskittynyt täydellä teholla seuraamaan.... Noh, kaikki aikanaan.

Merrin lempiharrastus on edelleen kiusata meidän muista koiria...