Viime viikonloppuna sain facebookissa yhteydenoton tuttavaltani Katjalta, jonka borzoiuros Boltonia olin esittämässä Rauma Showssa 2015. Tällä kertaa mua kuitenkin pyydeltiin handleriksi 7,5kk:n ikäiselle borzoiuros Lakulle (Drug Serebryanyiy Adajio Dlya Dushi).
Ja ilmanmuuta mä tietenkin suostuin!
Matkaan lähdettiin tänään (13.8). Treffit meillä oli sovittuna Kortelan ABC:llä, josta Katja nappasi mut mukaan, hän on siis itse Porista. Äiti heitti mut ABC:lle joka on vähän kaukana mun omasta kodista ja matkalla apsille vaan totesin äidille että kyllä tässä pitää oikeesti harrastuksestaan tykätä, jos on valmis lähtemään kylmällä ja sateisella ilmalla tunnin ajomatkan päähän juoksemaan pari ympyrää koiran kanssa, joka ei ole edes oma. Sääennusteet eivät siis näyttäneet mitenkään kovin lupaavilta. Mutta onneksi mä tykkään siitä ympyrän juoksemisesta ja seiskoskelusta.
Saavuttiin Raisioon kahdentoista pintaan ja heti annettiin isot plussat näyttelylle, sillä siellä ei ollut lainkaan sisäänpääsy- ja parkkimaksuja!
Näyttelypaikalla tavattiin heti sankoin joukoin tuttuja, joiden kanssa oli todella mukavaa viettää välillä oikeasti kylmä päivä. Pariin kertaan osui sadekuuro kohdille, onneksi oli sateenvarjot ja Katjan ostamat kertakäyttösadetakit. Ja hyvä seura vie huomion pois pienistä miinuksista, vaikkakin me Niinan kanssa päästiin siihen lopputulokseen että pilkkihaalari olisi ollut enemmän kuin tarpeellinen. Treffasin myös Merrin kasvattajan Kaisan, jolla oli mukanaan kaksi Merrin siskonpoikaa, jotka olivatkin oikein komeita yksilöitä. Melkein itketti kun ne oli niin hienoja (ja karvaisia) ja Merri näyttää ihan oudolta.
Tuomarina borzoilla oli virolainen Lint Reet, joka arvosteli hyyyyyyyyyvin hitaaseen tahtiin, ainakin borzoita ennen olleita salukeja. Borzoit pääsi alkamaan vasta siinä puoli kolmen aikaan, jolloin ainakin allekirjoittanut oli pienen hypotermian lisäksi nälkäkuoleman partaalla.
Laku oli pentuluokassa ja sain reippaan nappulan esiintymään ainakin omasta näkövinkkelistä katsottuna varsin hienosti. Ennen kehää Laku ei oikein ollut samaa mieltä jalkojen asettelun suhteen, mutta kehässä antoi kyllä jalkojaan siirreellä ja liikkui nätisti. Tietysti kaikessa näkyi pentumaisuus, mutta niinhän pitääkin. Laku oli reipas ja hieno, joten ansaitusti se oli ROP-pentu kera KP:n ja todella hienon arvostelun.
Päivä oli hauska, en ole vielä ikinä nauranut näyttelypäivän aikana niin paljoa mitä tänään. Lisäksi oli hienoa, kun muutkin "seurueemme" koirat menestyivät. Ihanaa kun voi iloita myös muiden puolesta! Kolmen jälkeen lähdettiin Katjan kanssa ajamaan kotiin päin, käytiin syömässä Nousiaisissa ja Katja heitti mut melkein kotiovelle.
Toivottavasti tän vuoden puolella tulee vielä tilaisuus päästä viralliseen kehään oman koiran kanssa, vaikka onhan se hienoa päästä muidenkin koirien kanssa kehään, kivaa kun ihmiset luottaa koiransa mun käsiini! Varsinkin kun koirat, joita tähän mennessä olen päässyt handlaamaan, ovat kaikki olleet luonteiltaan ihan huikeita.
Muuten menee oikein kivasti, huomenissa ehkä mennään Hipun paikallisen koiraseuran mätsäriin, mikäli jaksan herätä ajoissa. Jos herään, se tarkoittaa sitä että nukkua saakin vasta viikon päästä. Mulla on meinaan lähihoitajan opinnot taas jatkuneet. En jaksa ottaa stressiä mätsäriin heräämisestä, herään jos herään tai jatkan unia.
Hipulla on ilmeisesti myös iki-ihana valeraskaus, joka ilmenee sillä että se ei syö kuin maksimissaan puolet ruoastaan, pitää rasittavaa kitinää ja ulinaa kokoajan ja käyttäytyy kuin sylikoira. Siis kokoajan nuohoo kainalossa ja heti jos rapsuttelu loppuu, se alkaa mölistä ja hakata tassulla, mitä ei siis normaalisti tee oikeestaan koskaan. Myös kaikki vinkulelut on tällä hetkellä parasta ikinä. Jos kissa erehtyy vahingossa vingun päälle astumaan tms., ryntää Hippu the "mamma" heti paikalle tuhannen paniikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti