torstai 26. tammikuuta 2017

Onnea on kun on ystävä

Hippu ja Papu on kyllä muodostaneet nopeesti jonkun oman yksityisen pienen tiiminsä. Niin nätisti ne lenkillä kulkee vierekkäin ja vapaaksi päästessään painii ja juoksee into piukassa, vaikka kokoero onkin aika iso. 
Kohta Hippu tulee mun luo varmaan jonkun lomakkeen kanssa, jossa vaaditaan hankkimaan hänelle välittömästi oma kääpiösnautseri.




torstai 19. tammikuuta 2017

Tuhannesti onnea rakas kettutyttö

Merri täyttää tänään (19.1) 5v!

Ihan totaalisen "mitähittoa"- hetken aiheutti. Justhan se meille tuli ja oli sellanen kikkara kenguru. Ja nyt muka jo viiden vanha. Häh? 
Maailman lutuisin halikamu, joka ei tekis paha kärpäsellekkään. Tykkää kaikista ja ei isäni mukaan hymyile kellekkään yhtä paljon kuin mulle. Merrihän kun ei hyvin valitettavasti meillä pysty asumaan ainakaan vielä, vaikka mun koirani ainakin paperilla on. Silti se on maailman toisiksi tärkein heti Hipun jälkeen. 
Helkutinmoinen jästipää jos sille tuulelle sattuu, mut sit taas kuitenkin rennon letkeä kaveri. Jos Merri olis ihminen, se olis sellanen hippityttö. Sillä olis rento kangasmekko ja kukkapanta, sekä se rakastais luontoa ja rauhaa. Rämpyttäis varmaan jotain kitaraakin.

Merri ei valitettavasti ole ainakaan vielä täyttänyt sille näyttelyiden osalta asettamiani odotuksia toivotulla tavalla, mut muuten koko koira on täyttä kultaa. Ehkä vielä jonain päivänä sekin saa tilaisuutensa loistaa kehissä, ehkä ei. Se nyt ei ole kuitenkaan se tärkein päämäärä. Se vaan pentuna vielä oli tosi lupaava ja taspainoinen, mut sit se jotenkin vaan jämähti näyttämään junnuluokkalaiselta.
Kultaisesta luonteestaan johtuen olen harkinnut puolivakavasti jotain karvakaveritoimintaa, johon Merri olis varmaan just passeli. Se on rauhallinen ja kiltti, eikä hötkyile turhia. Se voisikin olla sille (meille) lähes täydellinen harrastus. 


 Paljon onnea Coverdale's Red Passion "Merri" ja sisarukset! 

Sillon joskus kesällä 2012 hää oli niin söpö ja pieni pullaposki :D 



//

Käytiin myös Hipun kanssa tänään heti kahdeksalta aamulla Evidensiassa kontrollilabroilla, koska labrat piti ottaa ennen aamulääkkeen antoa. Saatiin suuri kunnia olla päivän ekat asiakkaat. 
Juttelin lääkärin kanssa kuulumiset ja sovittiin et hän soittaa mulle sit labrojen tulokset, kun mulla oli kiire töihin. Hoitaja otti näytteet ja taas jouduttiin molemmista etujaloista ottamaan, kun toisesta ei sitä verta meinannut taas tulla lainkaan ja muutenkin piikin pistäminen suoneen oli vähän vaikeeta kun on niin ohuet suonet. Lopulta siitä jalasta se verentulo hyytyi kokonaan, joten jalanvaihto. Hippua selkeesti alkoi jossain vaiheessa pännimään se pistely ja alkoi vähän hermostua, mutta silti jaksoi hammasta purren tsempata kärsivällisesti loppuun asti. 
Hippu painoi punnittaessa 33,6kg kun kuukaus sitten tais olla 34,4kg mut tuo pieni pudotus johtui varmaan siitä etten ollut antanut aamuruokaa.

Lääkäri soittikin mulle tuloksista hetipian kun olin töihin tullut ja kaikki ihan hyvin. Se vaikuttava aine oli jollain asteikolla (?? eläinlääkärislangi mulle ihan hepreaa) ihan ok, joten määrätyllä annoksella jatketaan eteenpäin. Maksaentsyymit oli vähän koholla, mutta se on tolla lääkityksellä ihan normaalia, eikä mitään maksan vajaatoimintaan viittaavaa ollut. Myös jo viime kerralla koholla ollut kolesteroli oli taas vähän noussut, muttei ell. siitä huolissaan ollut, joten en ole minäkään. 
Seuraava kontrolli on jossei mitään ihmeellistä ilmene 6kk kuluttua. Toivotaan ettei ennen sitä tarvii nokkaa pistää ainakaan Hipun kanssa eläinlääkärin ovesta sisälle :D 

perjantai 13. tammikuuta 2017

Meillä on puheripuli ja uusi ystävä

En tiedä johtuuko lääkityksestä, valeraskaudesta, molemmista vai jostain muusta, mutta Hipulle on puhjennut nyt joku ihmeen puheripuli. Se itkee ja kitisee ihan kokoajan sisällä (ulkona sentään on hiljaa) vuorokaudenajoista riippumatta. Mulla on muutenkin ollut taas oman nukkumisen kanssa vähän vaikeeta (kiitos kuuluu joululomalle joka käänsi taas unirytmin ihan päälaelleen), eikä toi Hipun yöllinen kitinä mitenkään auta asiaa. Melatoniinit hain kaupasta muutama päivä sitten ja sainkin paremmin nukahdettua, mut mitäpä hyötyä siitä on jos heräilee pitkin yötä tohon koira ruikutukseen. Öisin ja aamuyöstä oon sitä kiikutellut ulos kun oon aatellut et jos sillä on hätä, mut ei vaan oo. Kyllä se asiat tekee mut ei mitenkään hätäsesti. Tänään viimeksi sain raahata koiran viiden aikaan aamuyöstä ulos ja ihan kevyt ketutus oli päällä. 
Tän lisäksi se on alkanut kuseskelemaan sisälle. Se luultavasti johtuu tosta lääkityksestä, kun pissat saattaa olla kylppärin lattialla vaikka oltais just pari tuntia sitten käyty pihalla. Eikä se edes ilmota että nyt on hätä ja ulos tarvis päästä. Tän takia soitinkin eilen Evidensiaan ja kysyin et kuuluisko tässä jotenkin alkaa huolestumaan, kun lääkityskin on ollut pian jo kuukauden päällä. Kuulemma tosiaan johtuu varmaan lääkityksestä. Samalla soitolla varasinkin meille ajat kontrollilabroihin ja sinne päästään ens viikon torstaina (19.1) heti kahdeksalta aamulla. Tolla käynnillä on kuulemma mahdollista ottaa myös virtsanäyte jos kuseskelu jatkuu sinne saakka.




Meillä on myös uusi ystävä, kun musta leivottiin "dogsitter" Rauman koirahoitoringin kautta 3v kääpiösnautseri Papulle. Papua tarvis muutaman kerran viikossa käydä lenkittämässä ja välillä ottaa hoitoon omistajan töistä riippuen.  
Käytiin sunnuntaina jo yhdessä tutustumislenkillä (mulla oli Pinjan Aku tällä lenkillä mukana) ja maanantaina Papunen olikin mun lenkitettävänä ekaa kertaa. Kolme kertaa tällä viikolla tuli Papsua ulkoilutettua ja kävi se meillä kylässäkin. 
Papu on hirveen rauhallinen ja kiltti tyttönen, joka tottelee ihan uskomattoman hyvin muakin vaikka vasta tutustutaan! Hipunkin kanssa ovat tavanneet ja Hippu on tainnut löytää jonkun soulmate kakkosen, sen verran liekeissä se on Papusta ollut heti. Sitä varmaan miellyttää Papun suhtautuminen, kun Papu ei ryntää iholle vaan antaa toisen tulla tutustumaan. 
Keskiviikkona sovittiin treffit Pinjan kanssa puistoon, mukana nelijalkaisista mulla Hippu ja Papu ja Pinjalla omat koiransa. 
Pelkkä kävely puistoon oli ihan itsemurhatehtävä. Ulkona oli ihan tappoliukasta kun ensin oli ollut -20 astetta pakkasta ja sit tulikin vesisade ja kadut tosi liukkaita. Siihen lisäksi kova myrskytuuli. Matkalla puistoon vedinkin komeesti nurin ja mun rakas sormus tais jäädä sille tielleen kun irtosi kai sillon sormesta enkä huomannut heti. Nyt onkin sitten kyynärpää ja toinen jalka kipeä kaatumisen seurauksena.
 Tosi fiksusti koirat teki puistossa kuitenkin leikkijaot: isot (Hippu ja Pantse) leikki keskenään ja pienet (Papu ja Aku) keskenään. 
Papukin siis saatta tulla esintyymään jatkossa blogissa välillä :) 

Hippu on keksinyt haluuvansa oman snautserin.




Majakka ja perävaunu



keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Joulut ja vuodenvaihteet on nyt vietelty ja arkeenkin olis tarkoitus palata maanantaina. Onneksi vielä on muutama päivä aikaa olla tekemättä käytännössä yhtään mitään.
Meidän joulu meni mukavasti, kissoille olin tilannut 48 purkkia niiden ehdotonta lemppariruokaa ja Hippu sai taas uuden pehmolelun huolestuttavaa vauhtia kasvavaan pehmolelukokoelmaansa. 
Vuodenvaihde meidän piti olla ihan kotosalla, kunnes siinä illan mittaan meille alkoi tupsahdella Ronin kavereita kuin sieniä sateella, joten katsoin parhaaksi tilata mulle ja Hipulle taksin ja siirtyä äitini kämpille, ettei Hipun tarvitsis hirveesti stressailla hitaasti mutta varmasti humaltuvaa miesporukkaa. Ei sillä että ne Hippua mitenkään kiusais (suurin osa Ronin kavereista jostain syystä pelkää Hippua vaikkei ne sitä myönnäkkään). Taksin tilasin valopilkku-sovelluksella ja saatesanoisiksi tilaukseen laitoin että mukana on suurikokoinen koira, joten mun huvitus oli suuri kun meitä noutamaan saapui tilataksi josta oli penkit kaadettu :D En tiedä mitä hevosta ne luuli mun mukana kuljettavan. Hippu kuitenkin käyttäytyi taksissa kuin mallikansalainen ja keräsi kuskiltamme kehuja. 
Raketeista Hippu ei tapansa mukaan välittänyt pätkääkään, äitin luona jossa me kaksin oltiin se vaan keskittyi nukkumiseen ja luun järsimiseen. 
Uudenvuodenpäivänä käytiin herättyämme vielä isäni luona moikkaamassa muuta koirajengiä. Merrillekkin (luojankiitos) on alkanut turkki hitaasti mutta varmasti kasvamaan takaisin ja muutenkin koko koira oli tavattoman iloisella ja reippaalla päällä. Yleensähän kun se on sellanen hyyyyvin rauhallinen ja hiljainen hiihtäjä.


Jouluaattona alotettiin se Hipun epilepsialääkitys (Barbivet 60mg). 1,5 tablettia aamuin illoin joka ikinen päivä. Lisäksi ne pillerit on niin saakelin pieniä ja niissä ei ole sellasta "keskiviivaa", eli niiden puolittaminen on jo ihan oma operaationsa. Onneksi Roni on keksinyt jonkun vedenpitävän tekniikan hommaan (mitä en ainakaan vielä ole itse oppinut), joten se toimii meillä pillerinpuolittajana. 
Alkuun sivuoireet oli hyvinkin voimakkaat. Tasapaino oli ihan hukkateillä, tosin ulkona Hippu kulki ihan hyvin, vaikkakin paljon totuttua rauhallisemmin. Lisäksi itkeskeli ja oli vähän sellanen maansa myynyt muutenkin. Sitä oli tosi kamala katsoa, vaikka tiesinkin että niin luultavasti käy alotuksen yhteydessä. Mut ei siinä silti ole mitään hauskaa kun toinen nousee makuulta ylös ja kaatuukin takaisin ja muutenkin hoipertelee sisällä menemään kuin olis muutaman promillen kännissä. 

Onneks nyt on alkaneet oireet jo väistyä kaiken hyvän tieltä! Hipun ruokahalu on palautunut normaaliksi (se oli jo pitkään syönyt todella huonosti ruokaansa), se on lenkillä taas oma reipas itsensä niin hyvässä kuin pahassa ja kaiken huipuksi se on tainnut muuttua vähän avoimemmaksi vieraita kohtaan. Aina se on antanut vieraiden silittää, mutta ollut sellanen välinpitämätön ja pidättyväinen. Nyt se uutenavuotena ennen meidän lähtöä nyhjäsi koko ajan yhden Ronin kaverin vieressä ja lenkillä melkein hyppäs meitä jututtamaan tulleen miehen syliin :D 
Lisäksi lääkkeen ottamisessa ei ole mitään vaikeuksia, kun niitä alkuun pelkäsin. Hippuhan keksi silloin alkuvuonna kun siltä leikattiin se kysta kyynärästä, että lääkkeen ottaminen on yliarvostettua ja sain kyllä kaikki kikka kolmoset käyttää että sain sen syömään antibioottinsa. Nyt se on vaan mielissään kuin aamulla ja illalla hänelle annetaan kinkkua. Tosin eilen aamulla siltä oli vissiin vaan vahingossa tippunut pilleri kinkun välistä kun Roni oli antanut lääkkeen, mut oli sen sitten ottanut kiltisti uuden kinkun välissä. Hipulla kun on tapana jostain syystä pienikin nami jauhaa isoin elkein suu ammollaan.
Kontrolliverikokeisiin ollaan menossa joskus tämän kuun loppupuolella sitten kun lääkitystä on käytetty noin kuukausi. 

Pahimmasta näyttelyharrastuksen katkeamisesta johtuvasta surusta oon jo päässyt yli, ja tullut siihen lopputuloksen et näillä mennään ja meistä tulee niitä jossain vaiheessa jo loppuun kulutettuja naamoja mätsärikehiin. Turha sitä on surra mitä on menetetty, vaan iloitaan siitä mitä meillä vielä on. Maailma ei kaadu yhteen näyttelyharrastukseen ja ehkä siinä sit säästääkin muutaman euron. 
Tosin ennustan surun palaavan pienissä määrin maaliskuussa kun Hippu täyttää 8v ja meille ois ne veteraaniluokkien ovet auenneet, mut yritän pitää mielessä sen, että yhtäkaikki ne aukee myös mätsäreiden vetskukehiin. 



Loppuun aattelin vielä ihan hiukan listailla meidän tavoitteita tälle vuodelle, niin voin sitten taas seuraavan vuoden vaihteessa katella mitä on toteutunut.

HIPPU

- Pysyä terveenä
- Kulkea mätsäreissä niin paljon kuin mahdollista
- Parantaa jälleen kerran sitä hihnakäytöstä ohitustilanteissa (meillä on vähän sellanen on-off-suhde kyseiseen toimintaan)
- Puistoilla paljon
- Päästä useammin vapaana juoksemaan esim. pellolle
- Opetella pari uutta temppua
- Käydä useammin kesällä maastojuoksutreeneissä
- Erkkarin turistiluokka

MERRI

- Laihtua ja kasvattaa lihaskuntoa
- Saada näyttelystä edes ERI
- Panostaa enemmän kehäkäytöksen opetteluun (mm. käärmeketju)
- Hankkia turkki :D
- Ottaa useammin Merriä meille ja pidemmiksi pätkiksi kerrallaan
- Parit mätsärit
- Saada enemmän asennetta ja reippautta

MINÄ ITSE 

- Luottaa itseeni enemmän
- Nähdä omat virheet, hyväksyä ne ja muuttaa toimintatapoja
- Päästä kehänauhojen sisäpuolelle mahdollisimman paljon
- Parantaa sosiaalisia taitoja
- Käydä ratsastamassa
- Lakata pelkäämästä asioita joille ei voi mitään ja joista ei etukäteen varmaksi voi tietää
- Ilmoittaa kissa kissanäyttelyyn :D 

Voitettiin myös Rauman Evidensian joulukalenteriarvonnasta luukku 23. Palkinnoksi saatiin kuukauden kissanruuat, niille säilytysämpäri ja hiekkalapio. Kissat arvatenkin arvosti säilytyslaatikkoa kaikista palkinnoista eniten :D