lauantai 18. lokakuuta 2014

Nellan leikkaus

Nella steriloitiin tänään Eurajoen kunnaneläinlääkärillä jossa oli kissojen leikkauspäivä. Aika meille oli näköjään ns. varattu klo 10.00 ja kun paikalle saavuttiin oli paikalla "muutama" muukin kissanomistaja.
Multa tarkastettiin että oli tiedot oikein ja teipattiin Nellan kantoboksiin sen nimi ja sanottiin että kahdelta voi tulla hakemaan. Oli mulle vähän liikaa. Itkua pidätellen menin Ronin kanssa ulos nähden mielessäni koko ajan Nellan kauhistuneen katseen kun se joutui yksin vieraaseen paikkaan. Viiminen tikki oli kun soitin äidilleni ja tuttuun tapaan äiti kuuli surun äänessäni ja pillahdin itkuun. Tuntui niin kamalalta kun Nella jäi sinne yksin kun olisin halunnut olla pitämässä sitä sylissä nukahtamiseen saakka. Kysyä teki mieli olisko onnistunut mutta en sitten saanut ylllättäenkään aikaiseksi ja lähdin surumielin kotiin.
Kotona Roni heti meni nukkumaan, yritin itse samaa mutta koska Nella, ei uni tullut ja maastouduin sohvalle katsomaan telkkaria siihen saakka että oli aika lähteä hakemaan murua kotiin. Kännykkä oli koko ajana äänet täysillä korvan juuressa.
Ei, en ole hyysterinen :D

Saatiin Nella kotiin. Se oli osin hereillä, osin unessa. Kotona ei uni kelvannut vaan se hoiperteli epätoivoisesti ympäriinsä kaatuen koko ajan ja taas sydämeen sattui.
Kulki hoiperren ympäriinsä, välillä nukahti kesken matkan hetkeksi ja taas jatkui.
Pikkuhiljaa alkoi tutut lempipaikat eli keittiön pöytä ja vessan lavuaari kiinnostaa ja siinä oli oma työnsä saada kisu pidettyä niistä pois kun kordinaatiokyky ei ihan täydellä teholla käynyt.

Nyt tällä hetkellä kotona kisu joka kulkee jo kunnolla, vähän selkä kyyryssä joko vatsan alla olevan siteen takia tai koska haava sattuu. Sen verran mitä sain katsottua niin haava on siisti.
Kisu alkanut pikkuhiljaa syömään ja Nellamainen käytös palautumaan. Nyt odotellaan jos pääsisi vielä kömpimään hiekkakipolle.

Voi olla näinkin yksinkertainen asia omistajalle näin rankka. Kai se on vain sitä rakkautta lemmikkejään kohtaan.

Mamin sylissä on sentään hyvä nukkua. Selältään tietenkin.

Paha olo. Väsyttää. Jalat ei kanna.

Lempparipaikka saavutettu



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Rakkaus

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, ”piristyisit, sehän on vain koira,” tai ”tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.” He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy ”vain koiraan.”
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät ”vain koiraan.” Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut ”vain koira,” mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet ”vain koirasta,” ja noina pimeyden päivinä, ”vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on ”vain koira,” ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten ”vain ystävä, ” ”vain auringon nousu,” tai ”vain lupaus.”
”Vain koira” tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
”Vain koira” tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
”Vain koiran” vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole ”vain koira” vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.
”Vain koira” tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole ”vain koira,” vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut ”vain miehestä tai naisesta.”
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan ”vain koira”, hymyile – koska he ”eivät vain ymmärrä.”

-Karoline Barrett-


maanantai 13. lokakuuta 2014

Retkeilyä

Eilen oltiin taas Hipun ja Merrin voimin retkeilemässä Säkylän harjureitillä, jossa käytiin heinäkuussa ja siitä silloin tänne kirjoittelinkin.
Mukana taas makkaraa ja juotavaa ja pakollinen pysähdys laavulle grillamaan toteutettu. Ilma oli pilvinen ja viileä, onneksi ei sentään satanut. Laavulla mun varpaat meinasi alkaa tehdä jäätymiskuolemaa mutta luojalle kiitos lämpimästä tulesta grillissä joten sain varpaita lämmiteltyä.
Koirat oli omia sekavia itsejään, Merri varsinkin spurttaili flexin mitalla jokaiseen ilmansuuntaan. En ymmärrä miksi Merri pimahtaa aina asioilla käytyään... :D
Hiekkakuopilla urpo ja turpo (jokainen voi itse päätellä kumpi on kumpi, heh) pääsivät irti tuttuun tyyliin ja vauhtia riitti. Hippu hävisi näköpiiristä hetkeksi ja palasi märkänä ja kalalta haisten takaisin, ties missä oli käynyt rymyämässä.
Laavulla varsinkin Merrille meinasi käydä ylivoimaisen vaikeaksi katsoa vierestä kun me Ronin kanssa grillattiin. Kaikki ilmeet ja eleet se kävi läpi ja piipiteli surkeana. Saivat nuo karvanaamat sitten omat makkaranpalansa ja mukaan olin niille pakannut retkievääksi pienet purutikut jotka tosin katosi kummankin kitusiin valonnopeudella.
Matkaa meille kertyi sportstrackerin (joka on muuten älyttömän hyödyllinen ja kiva sovellus! terkuin Jenni joka on sen ansioista motivoitunut kunnon lenkkeihin) mukaan kymmenisen kilometriä ja takaisin Raumalle ajellessa oli autossa hiljainen koirakaksikko joista toinen kärysi kamalalta :D


Maaginen makkarakatse

Hipun juomisen tyylinäyte. Näyttää lähinnä oksentamiselta :D




Matkajuoma. Nam.




Näkymiä laavulta

Rakkaat :3




Hipun ilmotin viime viikolla Jyväskylä KV:hen joka on marraskuussa! Saatiin kuin saatiinkin hotellihuone Sokos hotel Alexandrasta, vaikka olin ihan varma että missään ei enää tilaa ole. Nyt vaan jännitellään ja ihmetellään.

Nella steriloidaan, rokotetaan ja sirutetaan lauantaina. Voi olla että on vähän vihaista kissaa sen jälkeen... :D Sillä alkoi myös kiima pari päivää sitten mutta on se jo pikkuhiljaa rauhottunut ja tasottunut. Ensalkuunhan se huusi ihan suoraa huutoa kuten varmaan jokainen joskus narttukissan omistanut tietää. Ei sitä mölyä kestä erkkikään.

Ja vielä- Hippu ja Hipun ananas: