sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Luopumisen tuskaa

Kuluneen päälle kahden viikon aikana on sattunut aivan järkyttäviä asioita, jotka on laittaneet mun elämän ihan uuteen uskoon. On tarvinnut alkaa luopumaan niin paljosta sellaisesta, mistä välittää mitä syvimmin.
Näiden tapahtumien seurauksena mun oli sydän täysin rikkinäisenä pakko etsiä mun rakkaille kissoille uusi koti. Kamalimpia asioita, joita voi joutua tekemään, mutta nyt ei vaan yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa ja se tulee sattumaan pitkään.

Onneksi kissoille kuitenkin löytyi paras mahdollinen koti Turusta. Heti ekalla näkemisellä jäi todella positiivinen kuva ja fiilis vaan vahvistui toisella näkemisellä ja vaihdettujen viestien perusteella. Ja kissat pääsivät muuttamaan tänään yhdessä samaan paikkaan, eikä niitä tarvinnut erottaa.
Luopumisen hetki oli raskas. Oli kamala laittaa kisut kuljetusbokseihin ja silittää viimisen kerran. Hanat onneksi aukesi vasta uusien omistajien poistuttua ovesta kissat mukanaan.
Onneksi sain viettää niiden kanssa vielä sen kaksi viikkoa, jonka he äidilläni viettivät näiden traagisten tapahtumien jälkeen.

Hyvää, onnellista ja turvallista loppuelämää maailman ihanimmat hurisijat! Ikävä on nyt jo kova, eikä varmasti tule tulevina päivinä ja viikkoina helpottamaan. Mutta onneksi on tieto ja luotto siitä, että saivat parhaan mahdollisen kodin, josta saan kuulumisia vielä jatkossa.
Kiitos kun olitte mun elämässä edes sen hetken aikaa.