Mätsärilätinää ja kisu yökyläilemässä

15.2 oltiin tosiaan mätsäröimässä pitkästä aikaa. Match Show järjestettiin Paneliassa Sika-Areenalla jossa me vuosi sitten käytiin Pinjan ja Pantsen kanssa näyttelytreeneissä. Vähän ihmettelin ensin paikkavalintaa, sillä mun muistikuvien mukaan halli oli aika pieni ja ihmettelin miten sinne saadan tungettua kehät, ihmiset ja koirat, ilmopiste, buffetti ja vielä sponsorien esittelypisteet, mutta hyvin ne loppujen lopuksi oli saatu kaikki sijoiteltua ja kehätkin oli ihan kivan kokoisia. 

Merrin kävin hakemassa päivää ennen meille, joten saatiin nauttia eläintarhan maailmasta kahden borzoin ja kissan kanssa. 

Merrille pointsit hyvästä käytöksestä vierailunsa aikana. Mun piti Merri pitää pidempäänkin mutta syistä x ja y, palautin sen isälleni jo mätsärin jälkeen.

Mätsäriin oli tullut kivasti porukkaa, isoja aikuisia oli ilmottu lähemmäs neljäkymmentä, ennen niitä samassa kehässä parikymmentä pentua ja ennen niitä junior handler. Paikalla oltiin yhdentoista aikaan ja kotiin päästiin lähtemään vasta neljän korvilla. 

Merri otti aika lunkisti koko ajan, nukkui kiltisti jaloissa ja ihmetteli maailman menoa. Borzoita oli edustamassa myös Eija borzoipoikiensa Grontin ja Artun kanssa, joita Merri vähän vierasti. 

Joltain pikkutytöltä se yritti varastaa makkaran kun likka tuli sitä naaman eteen syömään mutta onneksi ehdittiin reagoida ajoissa... :D 

Tuomari oli kiva, liikutti paljon ja piteli nätisti. Merri antoi pidellä myös hienosti, liikkeitä nyt en pääse taaskaan kehumaan kun se näyttelyhihna alkoi taas vähän liikaa kiusaamaan mutta kokemusta saatiin kuitenkin lisää. 

Merri sai punaisen nauhan eikä sijoittunut, mutta väliäkö sillä, mulle vihdoin ja viimein mätsäreistä on muodostunut vain ja ainoastaan tapa harjoitella ja treenata sitä kehässä olemista ja sitä että tullaan pitelemään, jos pärjää niin kiva, jos ei niin ei sen väliä. 

Merri oli harvinaislaatuisen väsynyt kun kotiin lähdettiin, isälleni päästyään se kömpi jotakuinkin heti nukkumaan. 

Vain ja ainoastaan mietin miksi mun kolmevuotias borzoinarttu voi edelleen näyttää alle vuoden vanhalta.....

Muutoin Merrin täällä ollessa me lenkkeiltiin ja tohistiin. Iltalenkillä löydettiin järjettömän kokoinen kuollut rotta.... Tai minä löysin. Oliskin ollut tosi kiva kun Hippu tai Merri olis sen rotan löytänyt ja olisin saanut tonkia sitä jättiläisrottaa jommankumman suusta....

Mun kultakimpaleet

Viikko sitten pidettiin äitini ja siskoni kanssa "tyttöjen ilta" äidilläni ja kaappasin kisun mukaani. Nella ilahtui isommasta kämpästä ja siitä rallittelun mahdollisuudesta minkä äitini kämppä sille tarjosi ja sen iltarallitukset olikin tavallista vauhdikkaammat. Nella kun onnistui myös juoksemaan täysillä päin seinää.

Äitini ihastui siinä määrin Nebsiin että se jäi äidilleni vielä toiseksikin yöksi yökylään ja kuvamateriaalista jota äitini lähetti, se viihtyi siellä tosi hyvin. 

Kyllä mekin täällä vielä ollaan....!

Pääni puhki olen taas miettinyt että koska tätä blogia ehtii päivittää, vai ehtiikö enää ollenkaan. Jotain pientä sanottavaa on putkahdellut silloin tällöin mieleen, sitten taas kadonnut kokonaan tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ole jaksanut/ehtinyt päivitellä.

Pariin otteeseen olen jo postausta alotellut kirjoittelemaan, aina jättänyt luonnokseksi tai poistanut kokonaan, josko tästä sitten saatais edes siedettävä katsaus siihen mitä meille kuuluu ja miten ollaan tämä hiljaisuuden aika, eli lähes kaksi kuukautta käytetty...

Ihan täytyi lähteä kattomaan mitä olen viimeksi tänne kirjottanut ja näköjään se on siihen hyvän joulun toivotukseen jäänyt, joten pikakatsaus jouluun ja uuteen vuoteen, olkkaapas hyvät!

Joulu meillä meni ihan mukavasti, aatto vietettiin Ronin kanssa anoppilassa ja joulupäivänä vierailtiin Hipun kera äitini luona. 

Kissalle tilasin "aikaiseksi joululahjaksi" Zooplussalta (suosittelen lämpimästi!!!) uuden mökin ja 48 purkkia märkäruokaa, tosin ne kaikki on jo aikapäiviä sitten mennyt parempiin suihin. Hipulle tilasin vielä tasapuolisuuden vuoksi vinkupöllön, jolla tuo pönttö ei ole kyllä tajunnut pelata yhtään, vaikka kuinka sille sitä vinguttelisi/viskoisi. Noh, Nella käyttää sitä unileluna.

Pinja antoi Hipulle joululahjan myös, makkarakoiran joka tuolla allaolevan kuvan taustalla näköjään tekee kuolemaa. Kiitoskiitoskiitos!

Ronin vanhemmat antoi meille myös lampaantaljan ja Hippu on ihan täysin ominut sen nukkumapaikakseen, tai oli. Ostin toisen samanmoisen Ikeasta ja päällystin sohvat niillä, joten parempi varmaan sanoa että Hippu viihtyy sohvalla nykyään entistä paremmin :D 

Kissa hiiltyi talja ykkösestä täysin aluksi, luuli sitä kai Hipuksi kun meinasi halvauksen saada kun nostin Nellan ensimmäistä kertaa taljan päälle ja muutoinkin tahallisen paljon vältteli taljaa pari ensimmäistä päivää. 

Jep, jännityselämää meillä. Taljapelkoa.

Tapaninpäivänä käytiin peltorallitukset jouluruokien päälle vetämässä Haapasaaressa ja nähtiin heppoja ratsastajineen. Hippu toi pisteet kotiin kun antoi hevosten mennä nätisti ohi, katseli vain silmät suurina isompiaan.

Vuosi vaihtui rauhallisesti meidän osalta tällä kertaa, vietettiin se(kin) Ronin vanhempien luona Hipun ja Nellan ollessa kotosalla kuuntelemassa musiikkia. Kuulostaapa hassulta. Onneksi molemmat tuntuivat pärjänneen hyvin eikä mitään suurempaa paniikkihässäkkä näyttänyt syntyneen. 

Isältäni kuulin Merrin, siis Merrin, pelänneen raketteja! Merrihän kun tunnetusti kuulu siihen "en ymmärrä ympäristöstäni tuon taivaallista ellet ole koira tai ihminen", mutta näin sitten tällä kertaa. Harmi, jos nyt alkaa niitä pelkämään, paukkupelkoisen kanssa kun aina ei siitä helpoimmasta päästä ole.

Rallittelemassa

Vuoden vaihteen jälkeen me ei olla varsinaisesti mitään ihmeellistä tehty. Merri käynyt pari kertaa täällä meillä ihmettelemässä kaupunkielämää, viimeksi oli viime viikonloppuna ja olipas se taas kiltisti! Käveltiin Ronin porukoille kolmistaan hakemaan autoa viikonloppulainaan ja Merri pääsi ihastuttamaan Ronin vanhempia.

Jotain näyttelyjuttuja olen mietiskellyt ja väännellyt ja käännellyt mielessäni mutta mitään en saa aikaiseksi. Mulla on kaksi kehätoimitsijaharjottelua vielä tekemättä, sen jälkeen olisin mukamas pätevä hommaan, mutta ei tässä lähistöllä niin paljoa niitä näyttelyitä muutenkaan ole, joten kaikessa päättämättömyydessäni meni Turku KV kokonaan ohi. 

Ja kun ne mitkä on, niin haluaisi mennä sekä koiran kanssa, että kehistelemään. Ja se on aika Mission Impossible. 

Sen verran kuitenkin olen pienessä päässäni saanut aikaiseksi, että Rauma Show:hun aion suunnata molempien tyttöjen, eli Hipun ja Merrin voimin. 

Sen lisäksi Rauman näyttelyssä olis tarkoitus mennä porhaltamaan ja sählämään labradorinnoutajakehään (a-p-u-a) kaverini Lotan nuoren labbistyttö Alman kanssa. Ans kattoa mitä siitä sirkuksesta puolestaan tulee! Ollaan meinaan Alman kanssa kerran treffattu ja vähän jotain juttuja harjoiteltu pikaisesti, että en nyt menis lähtökohtia niinkään kehumaan meidän ns. yhteistyön osalta, vaikka Alma niin reipas ja iloinen koiran alku onkin.

Viikonlopun mahtisuunnitelmana on hipsiä Paneliaan mätsäriin kera Merrin harjoittelemaan sitä kehäkäytöstä joka hyvin todennäköisesti on jo päässyt unohtumaan, viimeksi kun ollaan sen kanssa mätsärissä oltu viime kesäkuussa, virallisessa näyttelyssä yli vuosi sitten. 

Yritän taas parantaa tämän blogin päivittelyn kanssa.

Tosin, tein henk. koht. ennätyksen viime vuonna, eniten blogipostauksia vuoden aikana koko mun blogihistorian aikana! 

Isälläni ollaan myös käyty Merriä viirottamassa useasti.

Oliskin kiva kertoa että Nella meni tuonne itse mutta... Ei se mennyt. Vähän autettiin.

Tämän se keksi kuitenkin ihan itse! Ei halua enää juoda omasta juomakupista, vain "isojen tyttöjen" kippo kelpaa :D

Hyvää Joulua!

Toivottelee Jenni, Hippu, Merri, Nella, sekä kennelpoika Roni ja meidän muut karvaiset kaverit!

Iltapäiväkerholainen

Meillä oli Pantse iltapäiväkerhoilemassa lauantaina kun Pinja oli lapsenvahtina samassa talossa. Pantse saapui meille vähän ennen kuutta illalla ja viihtyi kymmeneen. 

Meillä kävi nyt siis eka vieraileva tähti ikinä ja vähän kuumottelin Hippua että mitä se tykkää kun sen reviirille tulee laumaan kuulumaton kaveri, paikka se Pantsesta ihan sairaasti tykkääkin. Ja niinpä tykkäsi nytkin. Ei pistänyt yhtään pahakseen kun bestiksen ja poikaystävän virkaa toimittava Pantse saapui ja sain ihan itsekseni pelätä että mitä hajoaa kun ryssänpuolikkaat eivät oikein sisäistäneet että tässä yksiössä ei mahdu oikein mitään rallituksia vetämään.
Käytiin lenkillä ja puuhasteltiin muuten vain, hyvä kun tuo superkaksikko ei lusikassa nukkuneet keskellä olohuoneen lattiaa... :D
Nella otti vähän lämpöä vieraasta koirasta vaikka ei siltikään osannut pitää turvaväliä Pantseen vaan luikerteli perässä ympäri kämppää ja aina Pantsen kiinnittäessä huomiota Nellaan, tuli ikävä sähinä. Lopulta Nellan vähäisenkin mielenterveyden säästämiseksi heivasin sen vessaan missä sai olla ihan rauhassa.
Pantse on outo borzoi, ei kissakokenut, mutta silti Hippu kiinnostu huomattavasti kissaa enemmän. Toisaalta ihan hyvä niin.

Pinja myös onnistui hankkimaan jonkin kurkkutaudin lapsenvahtivuorollaan itselleen, joten tarjosin eilen auttavaa kättäni ja käytiin Hipun kanssa hakemassa Pantse mukaan lenkille. Samalla kahviteltiin ja olin niin ylpeä mun pikkuisesta Hippulastani kun se osasi Pinjan luokse rauhoittua niin hyvin, vaikka sielläkin oltiin ensikertaa. Tosin Pantsen pehmoleluja ja herkkuja se kävi varastelemassa itselleen.

Hippu ei myöskään ole ikinä välittänyt tuon taivaallista vinkuleluista, vaan on lähinnä kammoksunut niitä, mutta varsinkin Pantsen vinkupöllö oli kiva. Ehkä nyt tiedän mitä Hippuli saa joululahjaksi. 

Käytiin kaksikon kanssa lajon koirapuistossa päästelemässä höyryjä. 

Kylmään meinasin taas kuolla vaikka pitkälti liikkeellä oltiin koko ajan mutta minkäs teet.

Pinja myös lahjoitti meille uuden kaulapannan! Jee! Kiitoskiitoskiitos. Eilen oli ihan kiva päivä :)

Meidän uusi panta!

Jyväskylä KV

Perjantai ja lauantai hurahtikin kivasti ajellessa väliä edestakaisin Raumalta Jyväskylään, syöden, hotellissa chillaillen, lenkkeillen, näytelmöiden ja shoppaillen.

Lähdettiin perjantaina yhdeksän jälkeen aamulla ajelemaan kohti Jyväskylää Hipun ja Ronin kanssa. Kissavahdiksi sain ilman mitään suostutteluita pikkusiskoni. 

Ajomatkaa oli nelisen tuntia ja vähän ennen Tamperetta osui kivasti kohdalle järjetön lumimyräkkä. Muutaman kilometrin matkalla nähtiin lähemmäs kymmenen kolaripaikkaa/ojaan ajanutta rekkaa, sekä poliiseja ja palomiehiä roudaamassa liikenettä. 

Pysättiin Pirkkalan ABC:llä, juurikin lumimyräkän takia, koska Ronia ei huvittanut ajaa siinä kelissä koska joku lumisokeus? En itse tarkemmin tiedä, onneksi mulla ei ole ajokorttia :D 

Pirkkalassa saatiin kahlata koiraparkille melkein polveen asti yltävässä lumessa jotta Hippu pääsi juoksemaan parkkiin itsekseen. Noh, Hippu nautti silminnähden kun sai puksuttaa lumessa, vaikka me Ronin kanssa täristiin portilla ja varsinkin minä itse näytin ihan lumiukolta kun kaikki lumi jäi kiinni pipoon ja takin huppuun.

Lumihörhö

Pirkkalasta matka jatkui aina Jyväskylään asti mistä oltiin varattu Sokos Hotel Alexandrasta huone, joka onneksi saatiin ennen "virallista" huoneenluovutusaikaa, joka oli kello 15, itse oltiin paikalla jo kahden aikaan.

Kannettiin kamat huoneeseen ja hetken hengailtiin huoneessa odottelemassa että Hippu rauhoittuu ja sen jälkeen lähdettiin Foorumiin pyörimään. Käytiin shoppaamassa lähinnä Ronille uusia vaatteita ja isänpäivälahjat.

Kun palattiin hotellille käytiin syömässä hotellin ravintolassa ehkä parhaat grillipihvit ikinä ja palattiin huoneeseen jossa loppuilta kului telkkaria kattellen ja koiraa puunaillen.

Aamupalan jälkeen ehdittiin vielä kiskaisemaan pienet nokkaunet ennen kuin alettiin tekemään lähtöä näyttelypaikalle. Borzoikehä oli arvoitu alkamaan 12:30, paikalla oltiin joskus puoli yhdentoista jälkeen. Olisimpa tiennyt kuinka pitkä päivä tulisi.

Meidän halli ei ollut niin ahdas kuin edellisinä vuosina samassa näyttelyssä mutta ei tämänkään paikan väljyyden suhteen voinut keulia. Hippu meinasi pariin otteeseen polttaa hihansa kun käytiin käppäilemässä. 

Borzoita oli ilmoitettu 35, olisko kolme ollut poissa. Ennen borzoita ollut irliskehä venähti pitkäksi ja me päästiin kehään vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Ehdinpä ainakin kirjaamaan luetteloon urosten tulokset, sekä narttujen tulokset ennen valioita.

Hippu esiinty tuttuun tapaan hyvin, antoi pidellä ja liikkui nätisti eikä tällä kertaa liikeessä meinannut lähteä mopo keulimaan, vaan liikuttiin yhteisymmärryksessä. Tuomari sijoitti koiria jotka eivät yleensä niinkään ole pärjänneet, mutta omasta mielestäni se on ihan hyvä ettei aina ne samat naamat pärjää. 

Hippu sai ERI:n ja siihen taas jäätiin. Saatiin perin outo arvostelu jos sitä vertaa Hipun edellisiin arvosteluihin jotka ovat olleet kovin yhdenmukaiset kautta aikojen. Mutta ERI on ERI ja siihen ollaan tyytyväisiä. 

Nyt jäädään odottelemaan ensi vuoden näyttelyitä niin Hipun kuin Merrin osalta ja katsotaan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan.

Roni kuvasi, parempaa ei ole :D

"5y strong bitch. Feminine. Good head. Eyes a bit round. Correct mouth. Enough neck. Topline a bit ?. Good angulations. Enough lenght of legs. Good bone. Coat ok. Moves with short steps."

Eniten arvostelussa jäi ihmetyttämään maininta liikkeistä joita on kautta aikoin kehuttu, mutta tämä on nyt tämän tuomarin mielipide ja me tyydytään siihen.

Höpöttelyä

Whii, talvi tuli! 

Käytiin Hipun kanssa tänään iltapäivällä lenkin yhteydessä Musti&Mirri:ssä, sekä Taikatassussa haalimassa mukaan jos jonkun näköstä namia niin koiralle kuin kissallekkin. Matkan aikana alkoi sadella hissukseen lunta ja oi vitsit, oon iloinen :D Suunniteltiin Ronin kanssa jo että pitääkö pakata elukat autoon ja muuttaa lappiin että sais talveksi sitä lunta. Toivottavasti tänä talvena sitä lunta olis, eikä mentäis viime vuoden tapaan, eli lähes kokonaan ilman lunta.

Puistossa on taas käyty pari kertaa Hipun kanssa meidän vakiporukalla, eli allekirjoittanut, allekirjoittaneen koira sekä Pinja ja Pantse. Nyt vaan voi olla että aletaan hiljentymään puistoilun osalta, olen viime aikoina tehnyt jäätymiskuolemaa palatessani kotiin. Mutta pääasiahan on että koirat nauttii ja pääsevät leikkimään keskenään.

Nella selviytyi hyvin leikkauksen jälkeisestä ajasta ja tänään käytiin eläinlääkärissä pikavisiitillä ottamassa tikit pois. Nyt näin ominkin silmin miten kultaisesti Nella käyttäytyi toimenpiteen ajan. Tuhisi ja nuuski vaan kun ell ne tikit nopeesti saksilla otti pois. Siisti haava on edelleen eikä yhtään tikkiä oltukkaan nypätty omatoimisesti pois vaikka olin pari viikkoa siinä luulossa että Nella sen yhden tikin olis itse irti nypännyt mutta ei kai sitten :D

Tassu

Kokeiltiin myös tälläistä hassun hauskaa juttua Nellan kanssa : http://nyt.fi/a1305891825534

Eli lyhyesti: Verkossa on viime viikkoina jaettu kuvia ja videoita kissojen omistajista, jotka piirtävät tai rajaavat asumuksensa lattiaan ympyrän. Välineenä on käytetty niin sähköjohtoa, teippiä kuin muovisia pikku-ukkojakin.

Teoriana on, että ohikulkeva kissa ei voi vastustaa tällaista ympyrää, vaan sen on suorastaan pakko vallata se omaan käyttöönsä: "Tämä ympyrä on minun!"

Ja niinhän se vaan toimi! Hipun hihnasta tein ympyrän lattialle ja Nella mennä puksutti makaamaan keskelle ympyrää :D Täytyy kyllä sanoa että en ymmärrä sitten yhtään tuota kissojen sielunelämää. Jokin siinä ympyrässä kiinnosti. Keskustelupalstoilta lukeneena monet monet muut kissat ovat tähän samaan menneet. Just.

Huomenna otetaan rintamasuunta kohti Jyväskylää johon olis tarkoitus mennä tekemään vuoden viimeinen kehävisiitti Jyväskylä KV:hen ja jäädä sitten odottelemaan ensi vuoden näyttelyitä. Kehään menossa Hippu, kuten jo aiemmin olen kertonutkin. FCI 10 on lauantaina, eli huominen menee ajellessa ja hotellissa sluibaillen. Saattaapi olla että eksyn johonkin vaateostoksillekkin.... 

Täällä nyt yritän parhaani mukaan pakkailla ja puunata koiraa, aina vaan jotenkin väliin tulee jotain muka kiinnostavampaa, kuten blogin päivittely... Puunata tuon valkoisen karvapuuhkan saa kyllä vielä pariin otteeseen ennen lauantaita, sillä kyllä me jokin kurainen ja märkä paikka vielä löydetään jossa voi sutata. 

Häiriötekijänä pakkaamisen osalta toimii myös tuo kissa, alempana kuvamateriaalia. Noh, ainakin tärkeimmät tavarat, eli koiran tavarat, on pakattuna jo. Enää tarvitsisi jaksaa kattoa omat kledjut sun muut tavarat valmiiksi. Ja patistaa kennelpoikaa tekemään saman.

Peukutelkaa meille! Borzoita on ilmottuna 35, tuomarina Erica Bakker-van De Woestijne, Alankomaista.

Pikku pakkausapulainen

... :D No comments.

Nellan leikkaus

Nella steriloitiin tänään Eurajoen kunnaneläinlääkärillä jossa oli kissojen leikkauspäivä. Aika meille oli näköjään ns. varattu klo 10.00 ja kun paikalle saavuttiin oli paikalla "muutama" muukin kissanomistaja.
Multa tarkastettiin että oli tiedot oikein ja teipattiin Nellan kantoboksiin sen nimi ja sanottiin että kahdelta voi tulla hakemaan. Oli mulle vähän liikaa. Itkua pidätellen menin Ronin kanssa ulos nähden mielessäni koko ajan Nellan kauhistuneen katseen kun se joutui yksin vieraaseen paikkaan. Viiminen tikki oli kun soitin äidilleni ja tuttuun tapaan äiti kuuli surun äänessäni ja pillahdin itkuun. Tuntui niin kamalalta kun Nella jäi sinne yksin kun olisin halunnut olla pitämässä sitä sylissä nukahtamiseen saakka. Kysyä teki mieli olisko onnistunut mutta en sitten saanut ylllättäenkään aikaiseksi ja lähdin surumielin kotiin.
Kotona Roni heti meni nukkumaan, yritin itse samaa mutta koska Nella, ei uni tullut ja maastouduin sohvalle katsomaan telkkaria siihen saakka että oli aika lähteä hakemaan murua kotiin. Kännykkä oli koko ajana äänet täysillä korvan juuressa.
Ei, en ole hyysterinen :D

Saatiin Nella kotiin. Se oli osin hereillä, osin unessa. Kotona ei uni kelvannut vaan se hoiperteli epätoivoisesti ympäriinsä kaatuen koko ajan ja taas sydämeen sattui.
Kulki hoiperren ympäriinsä, välillä nukahti kesken matkan hetkeksi ja taas jatkui.
Pikkuhiljaa alkoi tutut lempipaikat eli keittiön pöytä ja vessan lavuaari kiinnostaa ja siinä oli oma työnsä saada kisu pidettyä niistä pois kun kordinaatiokyky ei ihan täydellä teholla käynyt.

Nyt tällä hetkellä kotona kisu joka kulkee jo kunnolla, vähän selkä kyyryssä joko vatsan alla olevan siteen takia tai koska haava sattuu. Sen verran mitä sain katsottua niin haava on siisti.
Kisu alkanut pikkuhiljaa syömään ja Nellamainen käytös palautumaan. Nyt odotellaan jos pääsisi vielä kömpimään hiekkakipolle.

Voi olla näinkin yksinkertainen asia omistajalle näin rankka. Kai se on vain sitä rakkautta lemmikkejään kohtaan.

Mamin sylissä on sentään hyvä nukkua. Selältään tietenkin.

Paha olo. Väsyttää. Jalat ei kanna.

Lempparipaikka saavutettu