Multa tarkastettiin että oli tiedot oikein ja teipattiin Nellan kantoboksiin sen nimi ja sanottiin että kahdelta voi tulla hakemaan. Oli mulle vähän liikaa. Itkua pidätellen menin Ronin kanssa ulos nähden mielessäni koko ajan Nellan kauhistuneen katseen kun se joutui yksin vieraaseen paikkaan. Viiminen tikki oli kun soitin äidilleni ja tuttuun tapaan äiti kuuli surun äänessäni ja pillahdin itkuun. Tuntui niin kamalalta kun Nella jäi sinne yksin kun olisin halunnut olla pitämässä sitä sylissä nukahtamiseen saakka. Kysyä teki mieli olisko onnistunut mutta en sitten saanut ylllättäenkään aikaiseksi ja lähdin surumielin kotiin.
Kotona Roni heti meni nukkumaan, yritin itse samaa mutta koska Nella, ei uni tullut ja maastouduin sohvalle katsomaan telkkaria siihen saakka että oli aika lähteä hakemaan murua kotiin. Kännykkä oli koko ajana äänet täysillä korvan juuressa.
Ei, en ole hyysterinen :D
Saatiin Nella kotiin. Se oli osin hereillä, osin unessa. Kotona ei uni kelvannut vaan se hoiperteli epätoivoisesti ympäriinsä kaatuen koko ajan ja taas sydämeen sattui.
Kulki hoiperren ympäriinsä, välillä nukahti kesken matkan hetkeksi ja taas jatkui.
Pikkuhiljaa alkoi tutut lempipaikat eli keittiön pöytä ja vessan lavuaari kiinnostaa ja siinä oli oma työnsä saada kisu pidettyä niistä pois kun kordinaatiokyky ei ihan täydellä teholla käynyt.
Nyt tällä hetkellä kotona kisu joka kulkee jo kunnolla, vähän selkä kyyryssä joko vatsan alla olevan siteen takia tai koska haava sattuu. Sen verran mitä sain katsottua niin haava on siisti.
Kisu alkanut pikkuhiljaa syömään ja Nellamainen käytös palautumaan. Nyt odotellaan jos pääsisi vielä kömpimään hiekkakipolle.
Voi olla näinkin yksinkertainen asia omistajalle näin rankka. Kai se on vain sitä rakkautta lemmikkejään kohtaan.
 |
| Mamin sylissä on sentään hyvä nukkua. Selältään tietenkin. |
 |
| Paha olo. Väsyttää. Jalat ei kanna. |
 |
| Lempparipaikka saavutettu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti