Iltapäiväkerholainen

Meillä oli Pantse iltapäiväkerhoilemassa lauantaina kun Pinja oli lapsenvahtina samassa talossa. Pantse saapui meille vähän ennen kuutta illalla ja viihtyi kymmeneen. 

Meillä kävi nyt siis eka vieraileva tähti ikinä ja vähän kuumottelin Hippua että mitä se tykkää kun sen reviirille tulee laumaan kuulumaton kaveri, paikka se Pantsesta ihan sairaasti tykkääkin. Ja niinpä tykkäsi nytkin. Ei pistänyt yhtään pahakseen kun bestiksen ja poikaystävän virkaa toimittava Pantse saapui ja sain ihan itsekseni pelätä että mitä hajoaa kun ryssänpuolikkaat eivät oikein sisäistäneet että tässä yksiössä ei mahdu oikein mitään rallituksia vetämään.
Käytiin lenkillä ja puuhasteltiin muuten vain, hyvä kun tuo superkaksikko ei lusikassa nukkuneet keskellä olohuoneen lattiaa... :D
Nella otti vähän lämpöä vieraasta koirasta vaikka ei siltikään osannut pitää turvaväliä Pantseen vaan luikerteli perässä ympäri kämppää ja aina Pantsen kiinnittäessä huomiota Nellaan, tuli ikävä sähinä. Lopulta Nellan vähäisenkin mielenterveyden säästämiseksi heivasin sen vessaan missä sai olla ihan rauhassa.
Pantse on outo borzoi, ei kissakokenut, mutta silti Hippu kiinnostu huomattavasti kissaa enemmän. Toisaalta ihan hyvä niin.

Pinja myös onnistui hankkimaan jonkin kurkkutaudin lapsenvahtivuorollaan itselleen, joten tarjosin eilen auttavaa kättäni ja käytiin Hipun kanssa hakemassa Pantse mukaan lenkille. Samalla kahviteltiin ja olin niin ylpeä mun pikkuisesta Hippulastani kun se osasi Pinjan luokse rauhoittua niin hyvin, vaikka sielläkin oltiin ensikertaa. Tosin Pantsen pehmoleluja ja herkkuja se kävi varastelemassa itselleen.

Hippu ei myöskään ole ikinä välittänyt tuon taivaallista vinkuleluista, vaan on lähinnä kammoksunut niitä, mutta varsinkin Pantsen vinkupöllö oli kiva. Ehkä nyt tiedän mitä Hippuli saa joululahjaksi. 

Käytiin kaksikon kanssa lajon koirapuistossa päästelemässä höyryjä. 

Kylmään meinasin taas kuolla vaikka pitkälti liikkeellä oltiin koko ajan mutta minkäs teet.

Pinja myös lahjoitti meille uuden kaulapannan! Jee! Kiitoskiitoskiitos. Eilen oli ihan kiva päivä :)

Meidän uusi panta!

Jyväskylä KV

Perjantai ja lauantai hurahtikin kivasti ajellessa väliä edestakaisin Raumalta Jyväskylään, syöden, hotellissa chillaillen, lenkkeillen, näytelmöiden ja shoppaillen.

Lähdettiin perjantaina yhdeksän jälkeen aamulla ajelemaan kohti Jyväskylää Hipun ja Ronin kanssa. Kissavahdiksi sain ilman mitään suostutteluita pikkusiskoni. 

Ajomatkaa oli nelisen tuntia ja vähän ennen Tamperetta osui kivasti kohdalle järjetön lumimyräkkä. Muutaman kilometrin matkalla nähtiin lähemmäs kymmenen kolaripaikkaa/ojaan ajanutta rekkaa, sekä poliiseja ja palomiehiä roudaamassa liikenettä. 

Pysättiin Pirkkalan ABC:llä, juurikin lumimyräkän takia, koska Ronia ei huvittanut ajaa siinä kelissä koska joku lumisokeus? En itse tarkemmin tiedä, onneksi mulla ei ole ajokorttia :D 

Pirkkalassa saatiin kahlata koiraparkille melkein polveen asti yltävässä lumessa jotta Hippu pääsi juoksemaan parkkiin itsekseen. Noh, Hippu nautti silminnähden kun sai puksuttaa lumessa, vaikka me Ronin kanssa täristiin portilla ja varsinkin minä itse näytin ihan lumiukolta kun kaikki lumi jäi kiinni pipoon ja takin huppuun.

Lumihörhö

Pirkkalasta matka jatkui aina Jyväskylään asti mistä oltiin varattu Sokos Hotel Alexandrasta huone, joka onneksi saatiin ennen "virallista" huoneenluovutusaikaa, joka oli kello 15, itse oltiin paikalla jo kahden aikaan.

Kannettiin kamat huoneeseen ja hetken hengailtiin huoneessa odottelemassa että Hippu rauhoittuu ja sen jälkeen lähdettiin Foorumiin pyörimään. Käytiin shoppaamassa lähinnä Ronille uusia vaatteita ja isänpäivälahjat.

Kun palattiin hotellille käytiin syömässä hotellin ravintolassa ehkä parhaat grillipihvit ikinä ja palattiin huoneeseen jossa loppuilta kului telkkaria kattellen ja koiraa puunaillen.

Aamupalan jälkeen ehdittiin vielä kiskaisemaan pienet nokkaunet ennen kuin alettiin tekemään lähtöä näyttelypaikalle. Borzoikehä oli arvoitu alkamaan 12:30, paikalla oltiin joskus puoli yhdentoista jälkeen. Olisimpa tiennyt kuinka pitkä päivä tulisi.

Meidän halli ei ollut niin ahdas kuin edellisinä vuosina samassa näyttelyssä mutta ei tämänkään paikan väljyyden suhteen voinut keulia. Hippu meinasi pariin otteeseen polttaa hihansa kun käytiin käppäilemässä. 

Borzoita oli ilmoitettu 35, olisko kolme ollut poissa. Ennen borzoita ollut irliskehä venähti pitkäksi ja me päästiin kehään vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Ehdinpä ainakin kirjaamaan luetteloon urosten tulokset, sekä narttujen tulokset ennen valioita.

Hippu esiinty tuttuun tapaan hyvin, antoi pidellä ja liikkui nätisti eikä tällä kertaa liikeessä meinannut lähteä mopo keulimaan, vaan liikuttiin yhteisymmärryksessä. Tuomari sijoitti koiria jotka eivät yleensä niinkään ole pärjänneet, mutta omasta mielestäni se on ihan hyvä ettei aina ne samat naamat pärjää. 

Hippu sai ERI:n ja siihen taas jäätiin. Saatiin perin outo arvostelu jos sitä vertaa Hipun edellisiin arvosteluihin jotka ovat olleet kovin yhdenmukaiset kautta aikojen. Mutta ERI on ERI ja siihen ollaan tyytyväisiä. 

Nyt jäädään odottelemaan ensi vuoden näyttelyitä niin Hipun kuin Merrin osalta ja katsotaan mitä vuosi 2015 tuo tullessaan.

Roni kuvasi, parempaa ei ole :D

"5y strong bitch. Feminine. Good head. Eyes a bit round. Correct mouth. Enough neck. Topline a bit ?. Good angulations. Enough lenght of legs. Good bone. Coat ok. Moves with short steps."

Eniten arvostelussa jäi ihmetyttämään maininta liikkeistä joita on kautta aikoin kehuttu, mutta tämä on nyt tämän tuomarin mielipide ja me tyydytään siihen.

Höpöttelyä

Whii, talvi tuli! 

Käytiin Hipun kanssa tänään iltapäivällä lenkin yhteydessä Musti&Mirri:ssä, sekä Taikatassussa haalimassa mukaan jos jonkun näköstä namia niin koiralle kuin kissallekkin. Matkan aikana alkoi sadella hissukseen lunta ja oi vitsit, oon iloinen :D Suunniteltiin Ronin kanssa jo että pitääkö pakata elukat autoon ja muuttaa lappiin että sais talveksi sitä lunta. Toivottavasti tänä talvena sitä lunta olis, eikä mentäis viime vuoden tapaan, eli lähes kokonaan ilman lunta.

Puistossa on taas käyty pari kertaa Hipun kanssa meidän vakiporukalla, eli allekirjoittanut, allekirjoittaneen koira sekä Pinja ja Pantse. Nyt vaan voi olla että aletaan hiljentymään puistoilun osalta, olen viime aikoina tehnyt jäätymiskuolemaa palatessani kotiin. Mutta pääasiahan on että koirat nauttii ja pääsevät leikkimään keskenään.

Nella selviytyi hyvin leikkauksen jälkeisestä ajasta ja tänään käytiin eläinlääkärissä pikavisiitillä ottamassa tikit pois. Nyt näin ominkin silmin miten kultaisesti Nella käyttäytyi toimenpiteen ajan. Tuhisi ja nuuski vaan kun ell ne tikit nopeesti saksilla otti pois. Siisti haava on edelleen eikä yhtään tikkiä oltukkaan nypätty omatoimisesti pois vaikka olin pari viikkoa siinä luulossa että Nella sen yhden tikin olis itse irti nypännyt mutta ei kai sitten :D

Tassu

Kokeiltiin myös tälläistä hassun hauskaa juttua Nellan kanssa : http://nyt.fi/a1305891825534

Eli lyhyesti: Verkossa on viime viikkoina jaettu kuvia ja videoita kissojen omistajista, jotka piirtävät tai rajaavat asumuksensa lattiaan ympyrän. Välineenä on käytetty niin sähköjohtoa, teippiä kuin muovisia pikku-ukkojakin.

Teoriana on, että ohikulkeva kissa ei voi vastustaa tällaista ympyrää, vaan sen on suorastaan pakko vallata se omaan käyttöönsä: "Tämä ympyrä on minun!"

Ja niinhän se vaan toimi! Hipun hihnasta tein ympyrän lattialle ja Nella mennä puksutti makaamaan keskelle ympyrää :D Täytyy kyllä sanoa että en ymmärrä sitten yhtään tuota kissojen sielunelämää. Jokin siinä ympyrässä kiinnosti. Keskustelupalstoilta lukeneena monet monet muut kissat ovat tähän samaan menneet. Just.

Huomenna otetaan rintamasuunta kohti Jyväskylää johon olis tarkoitus mennä tekemään vuoden viimeinen kehävisiitti Jyväskylä KV:hen ja jäädä sitten odottelemaan ensi vuoden näyttelyitä. Kehään menossa Hippu, kuten jo aiemmin olen kertonutkin. FCI 10 on lauantaina, eli huominen menee ajellessa ja hotellissa sluibaillen. Saattaapi olla että eksyn johonkin vaateostoksillekkin.... 

Täällä nyt yritän parhaani mukaan pakkailla ja puunata koiraa, aina vaan jotenkin väliin tulee jotain muka kiinnostavampaa, kuten blogin päivittely... Puunata tuon valkoisen karvapuuhkan saa kyllä vielä pariin otteeseen ennen lauantaita, sillä kyllä me jokin kurainen ja märkä paikka vielä löydetään jossa voi sutata. 

Häiriötekijänä pakkaamisen osalta toimii myös tuo kissa, alempana kuvamateriaalia. Noh, ainakin tärkeimmät tavarat, eli koiran tavarat, on pakattuna jo. Enää tarvitsisi jaksaa kattoa omat kledjut sun muut tavarat valmiiksi. Ja patistaa kennelpoikaa tekemään saman.

Peukutelkaa meille! Borzoita on ilmottuna 35, tuomarina Erica Bakker-van De Woestijne, Alankomaista.

Pikku pakkausapulainen

... :D No comments.

Nellan leikkaus

Nella steriloitiin tänään Eurajoen kunnaneläinlääkärillä jossa oli kissojen leikkauspäivä. Aika meille oli näköjään ns. varattu klo 10.00 ja kun paikalle saavuttiin oli paikalla "muutama" muukin kissanomistaja.
Multa tarkastettiin että oli tiedot oikein ja teipattiin Nellan kantoboksiin sen nimi ja sanottiin että kahdelta voi tulla hakemaan. Oli mulle vähän liikaa. Itkua pidätellen menin Ronin kanssa ulos nähden mielessäni koko ajan Nellan kauhistuneen katseen kun se joutui yksin vieraaseen paikkaan. Viiminen tikki oli kun soitin äidilleni ja tuttuun tapaan äiti kuuli surun äänessäni ja pillahdin itkuun. Tuntui niin kamalalta kun Nella jäi sinne yksin kun olisin halunnut olla pitämässä sitä sylissä nukahtamiseen saakka. Kysyä teki mieli olisko onnistunut mutta en sitten saanut ylllättäenkään aikaiseksi ja lähdin surumielin kotiin.
Kotona Roni heti meni nukkumaan, yritin itse samaa mutta koska Nella, ei uni tullut ja maastouduin sohvalle katsomaan telkkaria siihen saakka että oli aika lähteä hakemaan murua kotiin. Kännykkä oli koko ajana äänet täysillä korvan juuressa.
Ei, en ole hyysterinen :D

Saatiin Nella kotiin. Se oli osin hereillä, osin unessa. Kotona ei uni kelvannut vaan se hoiperteli epätoivoisesti ympäriinsä kaatuen koko ajan ja taas sydämeen sattui.
Kulki hoiperren ympäriinsä, välillä nukahti kesken matkan hetkeksi ja taas jatkui.
Pikkuhiljaa alkoi tutut lempipaikat eli keittiön pöytä ja vessan lavuaari kiinnostaa ja siinä oli oma työnsä saada kisu pidettyä niistä pois kun kordinaatiokyky ei ihan täydellä teholla käynyt.

Nyt tällä hetkellä kotona kisu joka kulkee jo kunnolla, vähän selkä kyyryssä joko vatsan alla olevan siteen takia tai koska haava sattuu. Sen verran mitä sain katsottua niin haava on siisti.
Kisu alkanut pikkuhiljaa syömään ja Nellamainen käytös palautumaan. Nyt odotellaan jos pääsisi vielä kömpimään hiekkakipolle.

Voi olla näinkin yksinkertainen asia omistajalle näin rankka. Kai se on vain sitä rakkautta lemmikkejään kohtaan.

Mamin sylissä on sentään hyvä nukkua. Selältään tietenkin.

Paha olo. Väsyttää. Jalat ei kanna.

Lempparipaikka saavutettu

Rakkaus

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, ”piristyisit, sehän on vain koira,” tai ”tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.” He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy ”vain koiraan.”
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät ”vain koiraan.” Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut ”vain koira,” mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet ”vain koirasta,” ja noina pimeyden päivinä, ”vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on ”vain koira,” ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten ”vain ystävä, ” ”vain auringon nousu,” tai ”vain lupaus.”
”Vain koira” tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
”Vain koira” tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
”Vain koiran” vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole ”vain koira” vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.
”Vain koira” tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole ”vain koira,” vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut ”vain miehestä tai naisesta.”
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan ”vain koira”, hymyile – koska he ”eivät vain ymmärrä.”

-Karoline Barrett-

Retkeilyä

Eilen oltiin taas Hipun ja Merrin voimin retkeilemässä Säkylän harjureitillä, jossa käytiin heinäkuussa ja siitä silloin tänne kirjoittelinkin.
Mukana taas makkaraa ja juotavaa ja pakollinen pysähdys laavulle grillamaan toteutettu. Ilma oli pilvinen ja viileä, onneksi ei sentään satanut. Laavulla mun varpaat meinasi alkaa tehdä jäätymiskuolemaa mutta luojalle kiitos lämpimästä tulesta grillissä joten sain varpaita lämmiteltyä.
Koirat oli omia sekavia itsejään, Merri varsinkin spurttaili flexin mitalla jokaiseen ilmansuuntaan. En ymmärrä miksi Merri pimahtaa aina asioilla käytyään... :D
Hiekkakuopilla urpo ja turpo (jokainen voi itse päätellä kumpi on kumpi, heh) pääsivät irti tuttuun tyyliin ja vauhtia riitti. Hippu hävisi näköpiiristä hetkeksi ja palasi märkänä ja kalalta haisten takaisin, ties missä oli käynyt rymyämässä.
Laavulla varsinkin Merrille meinasi käydä ylivoimaisen vaikeaksi katsoa vierestä kun me Ronin kanssa grillattiin. Kaikki ilmeet ja eleet se kävi läpi ja piipiteli surkeana. Saivat nuo karvanaamat sitten omat makkaranpalansa ja mukaan olin niille pakannut retkievääksi pienet purutikut jotka tosin katosi kummankin kitusiin valonnopeudella.
Matkaa meille kertyi sportstrackerin (joka on muuten älyttömän hyödyllinen ja kiva sovellus! terkuin Jenni joka on sen ansioista motivoitunut kunnon lenkkeihin) mukaan kymmenisen kilometriä ja takaisin Raumalle ajellessa oli autossa hiljainen koirakaksikko joista toinen kärysi kamalalta :D

Maaginen makkarakatse

Hipun juomisen tyylinäyte. Näyttää lähinnä oksentamiselta :D

Matkajuoma. Nam.

Näkymiä laavulta

Rakkaat :3

Hipun ilmotin viime viikolla Jyväskylä KV:hen joka on marraskuussa! Saatiin kuin saatiinkin hotellihuone Sokos hotel Alexandrasta, vaikka olin ihan varma että missään ei enää tilaa ole. Nyt vaan jännitellään ja ihmetellään.

Nella steriloidaan, rokotetaan ja sirutetaan lauantaina. Voi olla että on vähän vihaista kissaa sen jälkeen... :D Sillä alkoi myös kiima pari päivää sitten mutta on se jo pikkuhiljaa rauhottunut ja tasottunut. Ensalkuunhan se huusi ihan suoraa huutoa kuten varmaan jokainen joskus narttukissan omistanut tietää. Ei sitä mölyä kestä erkkikään.

Ja vielä- Hippu ja Hipun ananas:

Kauppi kekrit 21.9

Eilen lähdettiin ajelemaan yhdeksän korvilla aamulla Tampereelle ryhmänäyttelyyn. Kehäilemään lähti Hippu ja muuten vaan mukaan mun ja Ronin lisäksi lähti Pinja ja paras ystäväni Linda.
Häkin jouduin vastentahtoisesti dumppaamaan Lindalle koska muuten ei olis kaikki mahtuneet autoon. Jotenkin mulle näyttelyssä käyminen ilman häkkiä on jotenkin puuduttavaa ja ärsyttävää vaikka Hippu osaakin käyttäytyä mallikelpoisesti.
Matkalla pysähdyttiin kiskokabinetilla kahville ja kävin vähän nostalgiafiilistelemässä Hipun kanssa huoltsikan takana olevalla hiekkatiellä. Samalla tiellä me Hipun kanssa viitisen vuotta sitten käpsyteltiin kun oltiin ensimmäistä kertaa matkalla kotiin ja toinen jännitti niin kovasti ja oli niin pieni. Nyt siitä on jo vuosien mittaan kasvanut iso ja reipas borzoityttö.

Tampereelle saavuttiin kello hyvissä ajoin. Borzoiden kehä oli arvioitu alkamaan 12:30, ennen borzoita oli irlanninsusikoiria 51, joiden kehä venähti puolisen tuntia liian pitkäksi ja tämän jälkeen tuomarisetä päätti hilpasta vielä kahville....
Borzoita oli ilmottuna 33, valionarttuja oli viisi. Ehdittiin hyvin ennen kehä treenailla ja ihan vain hengailla.
Linda oli elämänsä ensimmäisessä koiranäyttelyssä ja innostui touhusta kovasti. Ilmoitti jo lähtevänsä useamminkin mukaan. Ehkä saan sen joskus houkuteltua sen oman papillonpennun kanssa kehänauhojen sisäpuolelle joskus. Ehkä.
Tuomarina oli Björn Fritz Saksasta. Hippu esiintyi aivan uskomattoman upeasti! Pönötti hienosti paikallaan eikä kertaakaan tarvinnut korjailla asentoa! Liikkeessä meinasi vähän alkaa viiraamaan, sen verran reippaita spurtteja otti mutta pääasiahan on että sillä on kivaa. Antoi hienosti tuomarin pidellä.
Hippu sai ERI:n jota lähdettiin hakemaankin, kilpailuluokassa ei sijoituttu. Syynä kapea alaleuka joka nyt on tiedossa. Saksalaiset tuomarithan ilmeisesti ovat aika tarkkoja purennasta ja hammaspuutoksista (tosin hammaspuutoksia meillä ei ainakaan tietääkseni ole) joten ERI oli meille enemmän kuin hyvä ja kertoi sen että tuomari piti Hippua muuten niin hyvänä rotunsa edustajana että halusi meidät silti sillä ERI:llä palkita. Huippua. Olen tosi tyytyväinen. Tältä fiilikseltä on ihan jees lähteä jatkoa suunnitelemaan, eikä ainakaan tällä kerralla joudutti ell:in telttaan :D!

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä pitsalle, muun matkan oli hiljaista ja väsynyttä sakkia auto pullollaan. Huippu reissu, ihan mahti matkaseura ja ennen kaikkea aivan huippu koira! Kiitos mukana olleille!

FI CH Vilpertin Hizer VAL ERI

" 5 years old typical bitch. Lower canine far too narrow, correct neck & body length. Balanced angulation. Excellent coat. Moves very well all over"

Björn Friz, Saksa

Muutoin huippupäviä päättyi omalta osaltani viime yönä päivystykseen ja tippaan kiitos kovan migreenikohtauksen ja sen että ottamani lääkkeet eivät pelittäneet. Luojan kiitos migreeni osasi odottaa itseään näyttelyä seuranneelle yölle edes, jos jotain hyvää tästä haetaan...