maanantai 13. lokakuuta 2014

Retkeilyä

Eilen oltiin taas Hipun ja Merrin voimin retkeilemässä Säkylän harjureitillä, jossa käytiin heinäkuussa ja siitä silloin tänne kirjoittelinkin.
Mukana taas makkaraa ja juotavaa ja pakollinen pysähdys laavulle grillamaan toteutettu. Ilma oli pilvinen ja viileä, onneksi ei sentään satanut. Laavulla mun varpaat meinasi alkaa tehdä jäätymiskuolemaa mutta luojalle kiitos lämpimästä tulesta grillissä joten sain varpaita lämmiteltyä.
Koirat oli omia sekavia itsejään, Merri varsinkin spurttaili flexin mitalla jokaiseen ilmansuuntaan. En ymmärrä miksi Merri pimahtaa aina asioilla käytyään... :D
Hiekkakuopilla urpo ja turpo (jokainen voi itse päätellä kumpi on kumpi, heh) pääsivät irti tuttuun tyyliin ja vauhtia riitti. Hippu hävisi näköpiiristä hetkeksi ja palasi märkänä ja kalalta haisten takaisin, ties missä oli käynyt rymyämässä.
Laavulla varsinkin Merrille meinasi käydä ylivoimaisen vaikeaksi katsoa vierestä kun me Ronin kanssa grillattiin. Kaikki ilmeet ja eleet se kävi läpi ja piipiteli surkeana. Saivat nuo karvanaamat sitten omat makkaranpalansa ja mukaan olin niille pakannut retkievääksi pienet purutikut jotka tosin katosi kummankin kitusiin valonnopeudella.
Matkaa meille kertyi sportstrackerin (joka on muuten älyttömän hyödyllinen ja kiva sovellus! terkuin Jenni joka on sen ansioista motivoitunut kunnon lenkkeihin) mukaan kymmenisen kilometriä ja takaisin Raumalle ajellessa oli autossa hiljainen koirakaksikko joista toinen kärysi kamalalta :D


Maaginen makkarakatse

Hipun juomisen tyylinäyte. Näyttää lähinnä oksentamiselta :D




Matkajuoma. Nam.




Näkymiä laavulta

Rakkaat :3




Hipun ilmotin viime viikolla Jyväskylä KV:hen joka on marraskuussa! Saatiin kuin saatiinkin hotellihuone Sokos hotel Alexandrasta, vaikka olin ihan varma että missään ei enää tilaa ole. Nyt vaan jännitellään ja ihmetellään.

Nella steriloidaan, rokotetaan ja sirutetaan lauantaina. Voi olla että on vähän vihaista kissaa sen jälkeen... :D Sillä alkoi myös kiima pari päivää sitten mutta on se jo pikkuhiljaa rauhottunut ja tasottunut. Ensalkuunhan se huusi ihan suoraa huutoa kuten varmaan jokainen joskus narttukissan omistanut tietää. Ei sitä mölyä kestä erkkikään.

Ja vielä- Hippu ja Hipun ananas:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti