Edellisenä viikonloppuna otettiin Pinjan kanssa suunnaksemme Maailman voittaja 2014- näyttely Helsingissä! Tosin ensin suuntasimme yöpymään Espooseen Pantsen kasvattajien Tinan ja Rogerin luokse.
Matkaan lähdimme kuuden maissa illalla ja Espooseen saavuimme kymmenen maissa. Paikalla oli kaksijalkaisten edustajina myös Pirjo ja Kristiina. Nelijalkaisia oli kokonainen porukka; Tinan ja Rokken viisi borzoiurosta, Pantse, sekä Kristiinan borzoinarttu Ava.
Paikan päällä juteltiin niitä näitä ja omalla kohdallani tutustuin porukkaan, en koskaan ennen ollut tavannut heistä ketään, vaikkakin tiesin heidät.
Vähän tulomme jälkeen Tina ja Rokke lähtivät hakemaan Helsinki-Vantaan lentokentältä lisäystä meidän porukkaan, Itävalloista saapui Tsar Borzois- kasvattaja mukanaan n. kolmikuinen borzoinarttu joka tulisi Pirjolle ja Kristiinalle.
Hyvän aikaa odoteltiin ja turistiin kunnes paljon odotettu pentui saapui (voi suloisuus!) ja vaihdettiin muutama sana ennen yöpuulle menoa.
Mulla ja Pinjalla oli ilo ja kunnia nukkua asuntovaunussa joka oli itselle varsinainen extreme- kokemus kaikkineen. En ole ennen nukkunut asuntovaunussa! Eksoottista oli, kylmä tuli yöllä mutta silti uni maittoi.
Aamulla herättiin seitsemän jälkeen kun Tina ja Rokke lähtivät hyvissä ajoin näyttelypaikalle veteraaniuroksen Hanin kanssa ja allekirjoittanut, Pinja, Pirjo ja Kristiina jäätiin aamukahville ja valmistautumaan päivään.
Espoosta startattiin kahdeksan jälkeen kohti messukeskusta. Jonoja oli näyttelypaikan lähistöllä
paljon, mutta siitäkin huolimatta ei jonotus kestänyt kovinkaan kauaa.
Messarissa ensimmäinen osoitteemme oli luonnollisesti borzoikehä. Venakoita oli ilmottuna 137, mutta en ole varma kuinka monta loppujen lopuksi oli poissa. Pantse ja Nokkio ainakin. Kehän alku oli kymmeneltä ja sitä ennen ehti hyvin käydä tarkistassa mitä myytävää alueelta löytyi. Täytyy sanoa että oli vähän pettymys kun ottaa huomioon näyttelyn suuruden. Yhdelle italialaisella kojulla mun muovipussiin jossa oli ostoksia edelliseltä standilta tultiin laittamaan nippusiteet etten varmasti varasta mitään :D Oletan ainakin näin, ei tämä suomea puhumaton myyjätär asiaa sen kummemmin perustellut. Kysympä vain miksen olisi muka voinu sitä tavaraa omaan laukkuuni tunkea jos sieltä jotain varastamassa olisin ollut. Taitaa olla että aikaisemmin oli tavaraa lähtenyt standilta kävelemään....
Borzoita katselin lähinnä urosten kehän (urokset ja nartut eri kehissä) ja ROP-kehän. Kasvattajat olisi ollut kiva katsoa mutta luokkia oli niin paljon että ei enää antanut oma keskittymiskyky myöden.
Roppi oli suomalaisen kasvattajan (hihii, Hipun ja Hasja isän kasvattajan) hieno narttu
Zabava Ostrov Catalina "BeBe". Onnea!
Mukaan standeilta itselleni ei tarttunut kuin nameja ja Hipulle ostin brittikuvioisen kaulapannan. Jokainen koirahan tarvitsee itselleen kaulapannan maailmanvoittajasta ;)
Pinjan kanssa jäätiin katsomaan vielä ryhmäkehät kun muu seurue palasi Espooseen. Oli ne ryhmätkin pieni pettymys koko latteudessaan. Toivottavasti ryhmäkatsomossa ei kuunneltu liian tarkkaan meidän keskustelua kun Pinjan kanssa väännettiin aiheesti miten Chihuahua (jouduin katsomaan googlesta miten kirjoitetaan) lausutaan! :D
Ryhmissä borzoipari voitti parikilpailun ja vinttikoiraryhmässä borzoi tuli kolmanneksi !!! Jee! Pinja teki kyllä katsomossa huutamisellaan selväksi mitä rotua me siellä kannustetaan.
Ryhmien jälkeen palattiin Espooseen jossa kilisteltiin kuoharin ja juustojen kera, juteltiin englanniksi ja naurettiin. Kymmenen maissa pakattiin kamamme ja Pantse autoon ja auton nokka kohti Raumaa.
Ihan huippu reissu! Raumalla olin yhden maissa yöllä ja oli niin mukavaa nähdä oma turrikka ja kissa ja mainitaan nyt tuo avomies/kepokin.
 |
| Yksi hienoimmista ikinä näkemistäni borzoista. Oli pakko ikuistaa! |
 |
| Tällänen ällösöpö meillä oli kaverina Espossa! |
Sunnuntaina oli tämä kauan jännitetty koitos kera Hipun. Valkeakosken näyttely. Tien päälle lähdettiin kahdeksan aikaan aamulla ja mun fiilis oli niiiin jännitynyt. Roni mua autossa yrittikin kovasti psyykata. Ei auttanut.
Paikan päälle päästiin ja ensitöikseni totesin että ihan kamala alusta. Hiekkakenttä, paljon isoja kiviä. Ilveksen Katrin kanssa siinä juteltiinkin että tälläinen alusta saa koiran kuin koiran liikeet näyttämään epäpuhtailta.
Koottin leiri ja suunnistin vaihtamaan kehäkledjut päälle, jonka jälkeen Hippu ulos häkistä ja vähän ihmettelemään maailman menoa. Mukaan tarttui uusi näyttelyhihna viidellätoista eurolla. Näyttelyhihnaahan hain jo maailman voittajasta mutta oli niin kamalan kallista. Halvin minkä sieltä löysin (ja miellytti omaa silmää) oli 25e.
Hippu ontui vähän jo ennen kehää, ajattelin sen johtuvan juurikin typerästä alustasta enkä osannut huolestua. Borzoita oli ilmottu 28, tuomarina Ligita Zake Latviasta.
Valionartut kun alkoi ja mentiin kehään niin Hippu klenkkasi vähän. Syytin edelleen epätasaista alustaa. Valionarttuja oli paikalla neljä ja tuomari halusi liikkeet yhdessä ja siitä se ilo ja riemu alkoi. Hippu ontui huomottavan pahasti, siinä vaiheessa viimein tajusin että nyt ei ole alustasta enää kyse. Liikkeitten jälkeen kurvattiin kehästä sivuun ja koiran etutassu tutkintaan. Ehdin kerran painaa tassun alle ja ottaa käden pois, kunnes tajusin että mullahan on kädet ihan veressä. Eipä siinä paljon tullut mietittyä, sanoin vieressä olijoille että meidän kehä oli tässä, sanokaa kehikselle että lähdettiin eläinlääkärille eikä tulla kehään ja pikavauhtia eläinlääkärin telttaan.
Hipun tassusta löytyi ison anturan vierestä jokin patti josta tuli joku tikun palanen tms. Eläinlääkäri puhdisti haavan ja antoi pistoksella kipulääkkeen niskaan. Samalla kuunteli sydämen ja tarkasti ikenet.
Siitä palattiin meidän leiriin ja voin sanoa että ei ole aikoihin harmittanut sillä tavalla jolla mua sillä hetkellä harmitti. Pistin koiran häkkiin ja lähdin rauhoittumaan parkkikselle, soitin äitille ja itkin että miten voi olla näin paska tuuri. Sillä hetkellä musta tuntui että mun ei kuulu koiranäyttelyitä harrastaa. Merri ei näytä borzoilta lainkaan ja Hipun kun vien kehään kahden vuoden jälkeen, päästään eläinlääkärille. Jäi yksilöarvostelukin saamatta.
Nyt jälkeenpäin ja jo kotimatkalla helpotti olo ja tietysti ajattelen että pääasia että Hippu on kunnossa ja mitään vakavampaa ja isompaa siinä ei ollut. Harmitti vain ihan syystä varmaan että Valkeakoskelle asti lähdin jotta päästään lekurille vaikka näyttelyyn tultiin. Huoh.
Noh, ajatellaan positiivisesti, Hippu käyttäytyi kuin enkeli koko päivän, oli iloinen ja antoi lääkärin tutkia hyvin, tapasin pitkästä aikaa koiraharrastuskavereita ja näin muita kauniita borzoita. Näyttelyitä tulee aina uusia, nyt jo mielessä on messari, jyväskylän näyttely ja ehkä tampereen ryhmänäyttely ensi kuussa. Saas katsoa.
Loppujen lopuksi hyvä mieli koska mun maailman paras koira oli taas maailman paras koira. Nyt vain tarkkaillaan tassua ja suunnataan katse tulevaan. Hauskasti kotimatkalla soi radiosta vielä Pauli Hanhiniemen Muutkin mokaa.
Olen niin onnellinen että mulla on juuri tämä koira. Hippu. Paras kaikista ja ehdoitta.
Oppi kautta kantapään,lensi veks ja menemään.
Tähtihetkeni mä kirjasin,mokatkin,mutt harvemmin.
Ne mä villaisella painelin,painelin,tietenkin.
Tää ei oo ihan haudan vakavaa,muutkin mokaa.
Vielä loppuun paras kuva ikinä, Hippu ja mustikkapiirakka
Ja meidän viimehetken treenailut ennen näyttelyä koska tykkään kuvasta
Hipulle kävin myös shoppailemassa tavaraa Mustista & Mirristä. Mukaan lähti uudet valjaat ja shampoo + hoitoaine.
