Olenkin täällä blogissa välillä höpötellyt kuinka kiva se oma kissa olisikaan.... Noh, nyt ei ole enää Jennin elämä kissatonta!
Lauantaina meille muutti Porin suunnilta 6kk vanha Norjalainen metsäkissatyttö Nella.
Nella on heti sulattanut sydämen, se on niin utelias, reipas, puhelias ja seurallinen pikku murmeli. Olen niin onnellinen. Isolla O:lla. Itku jopa pääsi kun lähdettiin ajamaan takaisin Raumalle pikkuinen Nella kantoboksissa vieressä maukuen. Ajomatka kotiin oli vähän tuskainen sekä mulla että kissalla, se meinaan huusi ja kiljui, sekä raapasi mulle kivan haavan jalkaan....
Kotona se rauhottui nopeasti ja alkoi tutkia paikkoja. Joka paikka piti tsekata ja kiva piilopaikka löytyi sängyn alta/ vaatelaatikoista.
Ensimmäisen päivän neito oli vaan mun ja Ronin kanssa tutustumassa, eilen saapui Hippu.
En voi kieltää ettenkö olisi ollut huolissani mitä tapahtuu kun Hippu Nellan näkee mutta.... Ei tapahtunut mitään. Ihmeissään Hippu katsoi Nellaa ja kävi nuuskimassa kaikki paikat. Nella sähähti pari kertaa ja molemmat päättivät ilmeisesti antaa toistensa olla.
Tänään on mennyt mukavasti, tutkailevat toisiaan hyvän matkan päästä eikä kumpikaan ryttyile mitään. Mulla on vahva usko että tämä tulee sujumaan :)
Suurin ongelma taitaa olla että Hippu ei voi uskoa että kissanruoka ei ole sille....
Pari kertaa ollaan Nellan kanssa käyty valjaissa jo seikkailemassa ulkona, vähän pieni jännittää vielä uutta maailmaa ympärillään mutta uteliaisuutta löytyy sitten senkin edestä.
Kuten mainitsin, hän on myös kova juttelemaan. Kurnuttaa, kehrää, piipittelee, maukuu ja päästelee mitä oudoimpia ääniä.
Ensimmäisen yönsä nukkui kotoisasti mun ja Ronin välissä sängyssä.
Hiljaa hyvä tulee, tervetuloa meidän pieneen, eläinpainoitteiseen perheeseemme Nella!
Ja viimeisenä vaan ei vähäismpänä:
 |
| Believe or not.... ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti