Pure Love

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,
omia asioitaan ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä,
on minua varten.
Joka ei vaihda minua nuorempaan,
kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,
jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt
tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,
kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste.
Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,
sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.
Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
henkensä minun käsiini.

Minun koirani.
Minun elämäni koira.

Ja niin me taas käytiin vähän eläinlääkärissä

Tällä kertaa kuitenkaan käyntiin ei liittynyt kissan takkuntuneita perskarvoja eikä koiran kyynärpatteja, vaan Lillin raahasin eilen (12.7) steriloitavaksi. Ajattelin että hyvä hoitaa se nyt hetipian alta pois, niin on elämä sitten niin kissalla kuin meillä palvelijoillakin taas astetta mukavampaa. Yksi kiima sillä taisi ehtiä olemaan tässä ennen, ihan varmaksi en osaa sanoa oliko se kiima vai jokin epämääräinen huomionhakukausi, mene ja tiedä. Siinä missä Nella määkyi miljoonan desibelin voimalla ja oman yhden ja ainoaksi jääneen kiimansa aikana, Lilli lähinnä piti sellasta outoa vaikerrusta. Tosin se kulki perse pystyssä ympäriinsä, tyrkytti itseään paremman puutteessa Nellalle ja juoksenteli ulko-ovea päin, joten kai se sitten oli sitten sitä itseään. 

Käytiin Rauman kunnaneläinlääkärillä, jossa ellinä toimi joku kesäsijainen, joka mua etukäteen vähän huolestutti, mutta hyvin nopeesti huolet hälveni kun päästiin sisälle. Todella mukava ja asiansa osaavan oloinen nuorehko nainen. Lilli painoi punniattaessa 2,7kg eli en tiedä mikä mun omassa punninnassa meni pieleen kun itse kotona sain tulokseksi yli kolme kiloa. Noh, väliäkö sillä. 

Ell kuunteli Lillin sydämen (joka kuulemma hakkasi ihan tuhatta ja sataa, eli toista jännitti ihan hirveesti vaikka vaikutti ihan tyyneltä ulkoisesti) ja piteli muuten. Kaikki ihan ok. Nukute sille laitettiin takajalkaan ja en kyllä ikinä ole kenenkään tai minkään nähnyt nukahtavan niin pian pistoksen jälkeen. Siis todella nopeasti oli taju kankaalla. 

Jätettiin äitini kanssa joka tuli meille hovikuljettajaksi Lilli nukkumaan ja leikeltäväksi reiluksi tunniksi ja lähdettiin käymään isovanhempieni luona.  

Haettiin Lilli sen reilun tunnin kuluttua ja siellä se pikku karvakerä nukkua tuhisi omassa boksissaan. Leikkaus oli ilmeisesti mennyt hyvin, tai ainakaan mitään moitteen sanaa ei tullut. Lillille oli pistetty ns. piilotikit, eli tikkien poistoa ei tarvita, sulavat itsestään. Saatiin mukaan myös kauluri varmuuden vuoksi jos kissaa alkaa haava turhan paljon kiinnostaa ja kipulääkeresepti. Kipulääkettä olis tarkoitus alkaa antaa tänään, eilen oli saanut kipulääkkeen pistoksena. 2-4 päivää tartteis kerran päivässä lääkitä. Lääkkeenä meillä toimii Metacam. 

Hintaa operaatiolle tuli 120€, hassua kyllä ei poikennut yksityisen hinnoista kuin 40€, mutta säästö se on sekin. Apteekista hain lääkkeen jolle tuli hintaa vielä sen 11,60€. 

Äiti heitti mut ja nukkuvan Lillin kotiin ja otti Hipun mukaansa, että kisu saa potea humalansa ja krapulansa rauhassa. 

Kotona irrotin kantoboksista yläosan ja siirsin alaosan missä kissa nukkui sängyn viereen lattialle ja peittelin Lillin paremman puutteessa mun hiustenvärjäyspaidalla. Nella oli ihan megakiinnostunut mikä pikkusella on hätänä, hääri sen ympärillä kokoajan nuuskimassa ja nuolemassa päätä ja korvia. 

Lilli nukkui parisen tuntia, olin juuri puhelimessa isälleni sanonut että ei oo vielä elonmerkkejä näkynyt ja kun lopetin puhelun ja menin katsomaan Lilliä, niin reppana olikin herännyt ja valunut pesästään alas. Maailman hämmentynein ilme naamalla se ihan pöhnässä puoliksi istui ja puoliksi makasi lattialla. Yritti siitä sitten lähteä vähän liikkeelle, mutta se liikkuminen oli lähinnä eteenpäin kierimistä kun jalat ei kantaneet. Nellakin pamahti salamana paikalle ja sitä sai vähän tuuppia kauemmas kun yritti päästä tekemään lähempää tutkimusta kaverilleen :D 

Lilli kieri aikansa ympäriinsä ja pääsi pikkuhiljaa vähän jaloilleen ja mun estelyistä huolimatta ehti hyppäämään sänkyyn. Sinne se nukahti uudestaan ja nukkui siellä tunnin jos toisenkin, itse sen vieressä maaten. 

Siitä kun se sitten taas heräsi, askeleet kantoi jo paaaaljon paremmin ja Lilli suuntasikin ensimmäiseksi ruokakupille. Jonkin ajan kuluttua se jo hölkkäili ympäriinsä ihan normaalisti ja yritti leikkiä käsiinsä saadulla ponnarilla. Myös haavateippi alkoi kiinnostaa vähän liikaa, kielloista huolimatta nuoli/kyni sitä ja pistinkin sille sitten kaulurin kaulaan. Hyötyä siitä ei paljon ollut, vaan kisu nyppäsi sen ilman mitään ongelmia välittömästi itse pois. Great. Askartelin sitten vanhasta paidastani sille suojapuvun, joka rauhoittikin teipin nyppimistä huomattavasti. Pukua jouduin vielä vähän tuunaamaan jeesusteipillä kun en normiteippiä mistään löytänyt ja ai että Roni nauroi tän takia mulle. Aamulla vaan kun heräsin, se oli jotenkin kiemurrellut puvustaan irti, mutta teippi oli yhtäkaikki edelleen paikallaan joten kaikki hyvin. 

Nyt aamun aikana se on tosin saanut kynittyä sitä teippiä jo sen verran irti että haavakin on paljastunut, ja täytyy sanoa että en ikinä ole siistimpää leikkaushaavaa nähnyt! Haavan se on antanut olla ihan rauhassa, joten se on varmaankin vaan se teippi joka on prinsessaa häirinnyt. 

Nella oli ilmeisesti ollut omasta mielestään aivan liian kärsivällinen ja huolehtiva eilisen päivän, joten aamulla alkoikin kunnon murinasähinät ja kiukuttelu jo toipuneelle Lillille. Ilmeisesti Nella aikoo ottaa eilisen kiltteysvahingon takaisin korkojen kera. On siinä kyllä yksi päivänsäde :D 

Hoitaja Nella

Nellalla taas vaihteeksi välähti.

Lilli Jennin tee-se-itse-puvussa

Uni ja kaikkea.

Perusterve Merri, julkkis-Lilli ja pieni Martti-pupu

Merrin kanssa käytiin tiistaina (28.6) uusimassa rokotukset kunnaneläinlääkärillä. Merri oli yötä meillä ja tapasi samalla Lillin ekaa kertaa ja oikein hienosti tulivat toimeen. Merri oli oikeestaan hyvin välinpitämätön kissojen suhteen. Tullessaan kävi molemmat haistamassa ja sen jälkeen löntysteli parvekkeelle nukkumaan. 

Olin yön töissä ja aamulla kun tulin ennen eläinlääkäriin lähtöä nukkumaan, heräsin yhdeksän jälkeen siihen kun Merri (jolla on tällä hetkellä juoksut) ulvoi parvekkeella. Sillä on sellainen mukava tapa juoksujen aikana ulvoa, ajattelin vaan ettei se täällä sitä tee, mutta väärässä olin. Äkkiä Merri sisälle ja luu seuraksi, niin johan hiljeni. 

Käveltiin lääkärille, ulkona oli tosi kuuma ja Merri pariin kertaan vähän hyytyi matkan varrella. Lääkärissä se läähätti ja kuolasi kuin joku mastiffi, mutta oli tosi kiltisti. Antoi eläinlääkärin nätisti kuunnella sydämen, katsoa hampaat ja pidellä yleisesti. Tarjotut namit ei kuitenkaan kelvanneet. Rokotusten yhteydessä se vaan makasi kyljeltään lattialla, eikä yhtään tuntunut huomaavan pistoksia. Mutta Merrihän nyt on tuollainen rento kaveri muutenkin kaikin tavoin. 

"Perusterve. Yleistutkimuksessa ei normaalista poikkeavaa."

Eilen oltiin kissojen kanssa siellä lasten lemmikkileirillä, ja oi että kun kaikilla osallisilla oli kivaa! Lapset kävi pienissä ryhmissä vuorollaan tutustumassa eri eläimiin ja ainakin pisteellä jossa me Ronin ja kissojen kanssa oltiin, kaikki lapset käyttäytyivat tosi hienosti, kyselivät ihan hirveesti ja rapsuttelivat kissoja ihan "koko rahan edestä". 

Kissat oli tosi nätisti, varsinkin Lilli joka oli Ronin valvonnan alaisena näytti tykkäävän kovin mitä sivusilmällä ehdin katsomaan. Rauhallisesti istui lasten ympäröimänä siliteltävänä. Lapsille kun kysyivät, annoin myös luvan ottaa Lilliä syliin ohjeistettuani miten se tehdään. Ja en yhtään huonoa syliin ottamista huomannut ja olihan Roni siinä heitä neuvomassa. Me kun pidettiin vähän turvaväliä, sillä Nella ei ilmeisesti vaan kestä kun Lilli ulkoilee samaan aikaan, ja aina kun se Lillin näki alkoi murina käymään, joten vähän hajaannuttiin. Kuitenkin Lilli oikein nätisti oli jokaisen lapsen sylissä ollut ja vaan puskenut. 

Puuhunkin se kiipesi, ja oi että kun riemu lasten keskuudessa repesi! Roni myöhemmin kun lähdettiin sanoi päästäneensä sen sinne tarkoituksella, kun lapset olivat paljon kyselleet kiipeileekö se jne. Ihan hyvä tilannetaju Ronilla kerrankin. 

Nellakin vastoin omia odotuksia käyttäytyi hyvin, kunhan sai olla turvassa mun sylissä. Siinä se makoili ja jaksoi puolitoista tuntia olla innokkaiden lasten rapsuteltavana, jotka kyselivät kyllä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä kissoista, ja kertoivat omista lemmikkeistään. 

Mulle myös vinkattiin karvakavereiden toiminnasta, jossa ei ole mukana kuin yksi kissa. Se saattaisi olla Lillille ihan sopivaa puuhaa, se kun on hyvin kärsivällinen ja kiltti. Selvitellään asiaa. 

Lilli saavutti ehdottomasti Nellaa suuremman suosion (syliin ottamisella taisi olla osansa asiaan), mutta Nellakin sai vankan fanikunnan. Yksi poika ihastui Nellaan niin, että oikeastaa koko sen rastin ajan istui mun vieressä silittelemässä Nellaa kertoillen samalla kaikenlaista, sekä muisti usein sanoa kuinka ihana Nella on. 

Lapsilla oli myös mahdollisuus ottaa valitsemansa lemmikin kanssa kuva, ja kissat saikin paljon lapsia jonottamaan kuviin niiden kanssa. Taas Lilli vähän enemmän, kun taas sai pitää kuvissa sylissä, mutta kyllä Nellakin jokusen lapsen leiripaitaa pääsi somistamaan. 

Paikalla oli myös Länsi-Suomen toimituksesta toimittajia ottamassa kuvia ja haastattelemassa, itse tältä pääsin välttymään. Mutta Ronia ja Lilliä ne sitten kuvasi ja haastatteli. Ja tänään kun avasin länskärin nettilehden, komeili Lilli etusivulla :D Meinasin vetää aamukahvit väärään kurkkuun.

Oli tosi kivaa käydä, tuli hyvä mieli kun näki kuinka iloisia lapset oli kissojen kanssa ollessan. Hienoa, kun voi tehdä hyvää ja tuottaa hyvää mieltä näinkin pienellä vaivalla. 

Mamman syli on turvapaikka.

Kennelpojalla on monta tehtävää.

Kansikuvatyttö Lilli

Mun.

Ja viimeisenä pikkukertomuksena.

Käytiin keskiviikkona (29.6) Pinjan kanssa Kollassa hakemassa Pinjalle pupu. Ja pupuhan sieltä tuli, on muistaakseni 9kk ikäinen joku teddy-pupu, en muista rotua kun en pupuista mitään tiedä. Ihan syötävän söpö ja pääsin tietenkin itsekkin toista pitämään sylissä ja halimaan. 

Pupusta tuli Martti.

Mulle ei (ihme kyllä) iskenyt pupukuume, mutta Ronille tais iskeä. Lähetin sille pari kuvaa ja videota Martista ja toinen vastasi "Hippu haluaa pupun".

Kysyin että vaiko sä? Ja vastaus oli että juu, mutta ei tänne mahdu.

Kaikki nää vuodet olen millon mitäkin eläintä vinkunut ja Roni on suhtautunut nihkeesti, mutta nyt selviää että se haluaakin pupun? :D Olen vähän hämmentynyt.

Kissalinjalla mennään edelleen

Ei, meillä ei ole kolmatta kissaa, eikä mitään muutakaan siihen liittyvää jos otsikko hämää. 

Vaan haluan nyt pahoitella kun mulla on näköjään tää blogi mennyt niin kauheen kissa-aiheiseksi! Syynä tähän on ehkä se, että me ei koirien kanssa oikeen mitään kummallista olla pitkään aikaan tehty. Tosin heti heinäkuun alussa olis tarkoitus mennä yhteen mätsäriin ja maastoharkkoihin pitäis Harjavaltaan kesän aikana vielä ehtiä, joten koirajuttujakin luvassa kyllä, jos täällä oikeesti on (onko??) joku joka jotain koirajuttuja odottaa. Koirablogihan tämä on, kissat nyt vaan jotenkin onnistuu jatkuvalla syötöllä järjestämään vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja niistä on sitten mukava postailla. Vaikka pitkälti tuntuu että omaksi ilokseni täällä kirjottelen, eli tähän samaan syssyyn voisin esittää pienen kainon pyynnön: jos luet meidän blogia, niin kommentoi alle! Ihan mitä vaan. Postausideoita, mielipidettä, kaikki kommentit otetaan avosylin vastaan.

Mutta ne kissajutut.

Eilen oltiin molempien kissojen kanssa pihalla hengailemassa. Molemmille kissoille iski ilmeisesti alzheimer ja/tai dementia ulos mennessä, sillä siellä ne kovaan ääneen sähisivät toisilleen kuin eivät toisiaan lainkaan tuntisi.

 Roni ulkoilutti Nellaa (tai lähinnähän ne seisoskeli keskellä pihaa kun Nella vetäisi palkokasvin hengitysteihin kun Lillikin tuli mukaan ulos, eikä ilmeisesti siitä syystä ollut kovin yhteistyöhaluisella tuulella). Itse juoksentelin Lillin kanssa ympäri pihaa ja nyt Lilli ihan selkeästi viihtyi. Tosi reippaaseen tahtiin tassutteli ympäriinsä ja oli hyvin itsevarmana. 

Lopulta kuitenkin jouduin "hätäsulkemaan" Lillin kantoboksiin kun Nellalla paloi käpy lopullisesti ja se kiipesi puuhun meidän ylettymättömiin. Ja eiköhän paikalle ilmestynyt pari naapuriakin naureskelemaan kun me Ronin kanssa roikutaan puunoksassa ja yritetään maastakäsin hillitä Nellaa, ettei se kiipeä enää yhtään ylemmäs. Mutta loppuhyvin, kaikki hyvin. Nella hengasi puussa aikansa, kunnes vapaaehtoisesti hivuttautui alemmas ja sain sen nostettua oksalta pois. 

Siitä tehtiin sitten pikainen päittään vaihto, Lilli ulos boksista ja Nella boksiin kun sisälle oltiin menossa. Lilli kun on sylissä varsinkin tuossa tilanteessa helpompi, Nellahan kun joka kerta suuttuu (siitäkin) kun se viedään ulkoa sisälle ja alkaa rimpuilemaan ja raapimaan. Että voi ihanaa mikä pikku päivänsäden se osaa välillä olla. Sisälle kun mentiin, Lilli oli edelleen superreipas: se kiipesi ihan itse portaat Ronin kanssa toiseen kerrokseen, samalla kun me kiukku-Nellan kanssa tultiin hissillä. 

Sisällä ne taas muistivat olevansa kavereita ja pesivät toisensa ulkoilun päätteeksi.

Ja punnitsin kissat sillä keittiövaa'alla vihdoin. Mitään täysin tarkkaa lopputulosta en aikaiseksi saanut, sen verran kova hyörinä kävi punnitsemisen yhteydessä, mutta Lilli painaa hiukan päälle 3kg ja Nellasta joka n. 8kk iässä painoi 2,5kg on tullut jo hiukan päälle 5kg painoinen vonkale! Lillistä siis odotellaan n. saman painoista/kokoista, sen paino kun nyt näyttäisi olevan samoissa lukemissa suunnilleen kuin Nellalla samassa iässä.

On se Nella kyllä kaunis, vaikka onkin tuollainen kiukkupussi.

Lilli onkin sitten se vähemmän kuvauksellinen. Luonnossa kaunis kuin kukkanen, mutta noin viidenkymmenen kuvan joukosta tää oli ainut julkaisukelponen ja tässäkin se näyttää kiukkuselta mursulta.

Lilli on myös oikea sydänkäpynen. Se on (vaikka itse sanonkin) ihan totaalisen rakastunut meikäläiseen. Seuraa kuin hai laivaa, tulee syliin jatkuvasti ja siis ihan oikeasti itse pyytää syliin. Myöskin on alkanut harrastaa sitä kun juttelen sille, kun se on jossain lähistöllä makaamassa, niin Lilli alkaa pitää sellasta epämääräistä purinaa ja "puskemaan" ilmaa, millä ilmeisesti osoittaa että haluaa silityksiä. 

Töihin se ei mua viime yönä kun lähdössä olin olisi halunnut päästää ollenkaan, sen verran kovat kissaitkut tuli kuultua, ja kun kotiin aamulla tulin se juoksi ihan täpöllä vastaan ja suoraan syliin. En edes tiennyt että kissa voi kiintyä noin paljon. Ja mullahan ihan sydän meinasi särkyä kun olin sinne töihin lähdössä ja toinen parkuu oven takana perään.

Yhtään Nellaa väheksymättä, en kyllä ikinä ole suloisempaa kissaa kuin Lilli kohdannut!

Alla videonäyte sen silityspurinasta, joten suosittelen katsomaan äänillä. Ja olemaan humioimatta mun höpötyksiä.

Hyvää juhannusta!

Niin se olis juhannus ihan ovella. Ymmärrys ei taas riitä, justhan oli joulu ja uusivuosi, ja nyt mennään jo tämänkin vuoden puolessa välissä! Pian saa alkaakkin jo stressaamaan joululahjoja. Meillä järjestetään nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen täällä Raumalla RMJ:n juhannusfestarit, joten täällä tulee olemaan koko kaupunki täynnä ihmisiä ja vilinää. Tästä syystä olenkin tänään viemässä Hipun isälleni hoitoon koirakavereiden luokse juhannuksen ajaksi, kun iskä asuu vähän syrjemmässä eikä ihan täällä keskustassa niinkuin itse asun. Ei jotenkaan hirveesti houkuttele ajatus koiran kanssa ulkoilusta tuolla tulevassa humalaisessa väenpaljoudessa.

Omalta osalta on tulossa tosi tympee juhannus, en aio itse ottaa osaa festareihin lainkaan, kun en oikein viihdy kauheen ihmismassan keskellä (välillä jo pelkkä yökerhossa käynti on liian ahdistavaa), joten luultavasti vaan kuuntelen festarin ääniä kotona, luulis niiden hyvin tuolta parin kilsan päästä tähän meille kantautuvankin. Roni on huomenna menossa ottamaan osaa festareiden ekaan päivään kaverinsa kanssa, sekä kaikki mun kaverit ovat myös siellä juhlimassa, joten harrastanen erakoitumista yksin kotosalla :D Ei voi sanoa etteikö vähän ahdistaisi. Mutta aattelin että käyn tänään sitten kaupasta hakemassa ison kasan juhannusherkkuja ja kattelen juhannuksen vain Netflixsistä Orange Is The New Blackia. Ei kyllä huono suunnitelma sekään.
Ja onhan mulla täällä sentään seurana nää pienet ja rasittavat karvapaakut, jotka myös Nellana ja Lillinä tunnetaan. Ehkä ostan saippukuplia ja puhaltelen niitä parvekkeelta. Jenni 21v ilmoittautuu palvelukseen! 

Merrille soitin eilen ajan eläinlääkärille, kun sillä menee 8.7 rokotukset vanhaksi, joten käydään ne uusimassa ensi viikolla. 

Eilen käytiin myös Nellan kanssa Musti&Mirrissä shoppailemassa sille uudet valjaat, kun vanhat on niin armottoman pienet, joten ne siirtyvät nyt sitten Lillin käyttöön. Ihan fiksusti Nella osasi liikkeessä käyttäytyä, vaikkei kärsivällisyys oikein meinannutkaan riittää valjaitten sovitukseen. Mutta oikein kivat ja nätit fuksianväriset valjaat löydettiin parillakympillä, joiden kuulemma pitäisi olla sellaiset mistä ei kisu kovin helposti itseään irti rimpuile. 

Samalla reissulla pistäydyttiin Ronin porukoilla jossa Nella sai testailla valjaitaan ulkona. Ronin porukoiden Minttu-kissaankin se kävi taas tekemässä tuttavuutta ja kisut oli tosi kilttejä toisilleen. Minttukaan ei saan slaagia kun yhtäkkiä toinen kisu pamahti reviirille. Sisätiloissakin Nella kävi tsippailemassa ympäriinsä mun ja Ronin äidin valvovan silmän alla. Muuten käynti meni ihan kivasti, mutta poislähtiessä Nellaan iski joku "en todellakaan suostu lähtemään vielä"- vaihde, ja se parkkeerasi itsensä Ronin vanhempien sängyn alle. Kerrankos sitä siis itse makaa puoliksi appivanhempien sängyn alla repimässä kissaa pois :D 

Ja edellisessä postauksessa mainitusta Pölläkarissa järjestettävästä lasten lemmikkileiristä sen verran, että olin saanut vahingossa kaverilta väärän päivämäärään, joka onneksi paljastui eilen. Olin ihan menossa kissojen kanssa sinne vasta 30.7, kunnes kävi ilmi että se onkin jo 30.6, siksi ne valjaatkin käytiin nyt ostamassa. 

Meidän lisäksi leirille on lemmikkejä tulossa edustamaan muutama koira, kaneja ja kilpikonna. Tänään oli tullut sähköpostiin lisäinformaatiota, joka kertoi että lapsia on leirillä n. 45kpl ja kiertävät pienissä ryhmissä tutustumassa eläimiin. Saavat lopuksi sitten jokainen lapsi päättää yhden lemmikin jonka kanssa haluavat yhteiskuvan ja se kuva sitten painetaan heidän leiripaitaan. Ja mehän sitten myös luonnollisesti odotetaan isoa jonoa yhteiskuvia ottamaan, niin voidaan sitten kissojen kanssa olla oman elämämme superjulkkiksia ;) No ei vaan. Kuulostaa musta tosi kivalta, toivottavasti kissat osaavat ja jaksavat olla nätisti! Lemmikkien vierailu kun kestää sen kaksi tuntia. Lilli nyt ainakin tykkää ylikaiken sylissä olosta ja huomiosta nyt muutenkin, joten sen ainakin luulisi olevan ihan edukseen.
Mukavaa myös että leirillä tarjotaan meille vierailevien tähtien omistajille ja esittelijöille ilmainen ruokailu. Ihan varmasti käytetään tilaisuus hyväksi! Ainakin jos saan kissat pistettyä johonkin turvalliseen paikkaan bokseissaan odottamaan, niitä kun ei saa (kuten ei muitakaan lemmikkejä) viedä sisätiloihin. 

Mutta pidemmittä puheitta, oikein hyvää juhannusta jokaiselle! Olkaahan ihmisiksi. 

Höntsäiltiin tokon merkeissä pari päivää sitten. On mulla ihan kiva borzoi siihen hommaan.

Nellan uudet valjaat.

Kuinka on elo uuden perheenjäsenen kanssa lähtenyt sujumaan

Otsikkohan se jo aiheen kertoo. Eli miten meillä on lähtenyt arki rullaamaan uudella kissavahvituksella. Lillin tulosta kun nyt lauantaina tuli kaksi viikkoa. 

Lillistä ja Nellasta on tullut ihan ylimmät ystävykset. Pesevät toisiaan ja painivat kuin heikkopäiset. Lilli on pistänyt Nellaan (joka on ehkä maailman laiskin kissa) kunnolla liikettä. Edellisiltana viimeksi todistin kun Nella hyppäsi sohvan selkänojalta Lillin perään monta metriä pitkän ja korkean loikan. Ei oo muuten ennen niin tehnyt :D

Välillä painit menee jommankumman mielestä jopa liian rajuksi ja sitten tulee vähän sähinää ja murinaa, mutta silti ei ole aikaa olla mykkäkoulussa vaan meno jatkuu ihan yhtä hysteerisenä. 

Myöskin tuo hiekkalaatikkojuttu saa mut pyörittelemään silmiäni. Kaikkialta kun ennen Lillin tuloa etsin, että talossa pitäisi olla hiekkalaatikko per kissa, että molemmilla olisi sitten oma kippo. Ja just joo, nämä ovat kyllä ihan alusta saakka juoksennelleet ristiin toistensa laatikoilla, nyt näyttää siltä että toisesta laatikosta on tullut se jossa käydään isolla hädällä, toisella sitten pienemmällä.

Sekä mua riemastuttaa se tosiasia, että näen erittäin ison ja positiivisen muutoksen Nellassa. Se tosiaan vaivautuu juoksemaan ja liikkumaan paljon enemmän kuin ennen kaveria, sekä kaikki se pienikin ongelmakäytös jota sillä oli ennen Lilliä, on haihtunut kuin savuna ilmaan. Ellei lasketa sitä että se ei ole päässyt edellenkään yli mun työpuhelimen laturista, jota se yrittää päästä järsimään heti kun silmä välttää ja mulla on luuri latauksessa. Muutenhan turvallisuussyistä meillä ei mitään ylimääräisiä johtoja loju lattioilla, kun tuo yksi niistä tykkää turhan paljon. Tosin se työpuhelimen laturi näyttää siltä, että mun pitää ennen työsuhteen loppumista käydä ostamassa uusi... On silti sen verran hyvin se saatu rei'itettyä.

Hippu ja Lilli pitävät toisiinsa kunnioittavaa välimatkaa edelleen. Samaan tapaan kuin Hippu ja Nella. Mahtuvat hyvin saman katon alla elämään, eivätkä turhaan käy toisiaan ahdistelemassa. Hippu ei vaan tunnu oikeen tietävän miten pärjätä, kun talouteen on ilmestynyt uusi hiekkalaatikko ja ruokakuppi. Sillä kun on (harvinaisen ärsyttävä) pakkomielle kissankakasta ja kissaruuasta. Vähänväliä yrittää mennä vuorotellen jonkun kohteen luokse väijymään ja on muuten loukkaantunut kun tulee komento lopettaa. 

Ja sitten tuo kennelpoika, rakas avomieheni. Joka oli ensin täysin vastaan koko kissaa. 

Nythän se on keksinyt koko litanian uusia lempinimiä Lillille, käytetyin on ehkä pikkukisu. Että se on liikuttava kun se pehmeesti huutelee pikkukisua ja käy sitä silittämässä. Syliin ottaa paljon ja leikkii. On siis ihan totaalisen heltynyt ko. tapaukselle, kuten tiesin käyvän. Lauantaina kun sanoin että Lilli on ollut meillä nyt kaksi viikkoa niin Roni ihan ihmeissään oli kun kuulemma tuntuu siltä että se on ollut täällä aina. Niimpä. 

Ja itse Lillihän on kovin sulavasti sujahtanut joukkoomme. Keksinyt jo pari perin ärsyttävää tapaa, mutta plussana voidaan pitää sitä, että se jopa tottelee (ainakin useimmiten) kun kieltää. Vähänkin kun jokin kaapin ovi jää auki tai aukeaa Lillin ollessa lähistöllä, voi olla varma että se on kaapissa eikä pois tule ilman vastalausetta. 

Sylissä se viihtyy edelleen ihan superhyvin ja on kova kehräämään ja pusuttelemaan. Oi kyllä, pusuttelemaan. Elukoitten lelut meillä on erillisessä laatikossa olohuoneen lattialla, ja siellä Lilli tykkää istua yksinään ja tutkia ja valikoida leluja huolella. Osaa sieltä sitten valkata lempparin ja ottaa sen laatikosta pois ja leikkiä sillä. 

Parvekkeelle jätin (unohdin) kantoboksin ja siellä se nyt näköjään saa ollakkin, kun Lilli sinne jatkuvasti menee nukkumaan. 

Ulkona ollaan käyty kahdesti, mutta ei Lilli vielä oikeen osaa antaa arvoa koko hommalle, on lähinnä ollut peloissaan ja pyrkinyt rappujen oville. Joten odotellaan siihen saakka että saan hommattua sille omat valjaat jotta voidaan ottaa Nellakin mukaan ulos. Jos sitten Nellan rohkaisemana Lillikin uskaltaisi paremmin tutkia ulkomaailmaa. Mutta jos ei juttu tunnu omalta, niin ei pakko ole tietenkään pihalle mennä. 

Lisäksi Lilli on todella helppo käsitellä. Yhden takun siltä housuvilloista leikkasin ja oikein nätisti odotti paikallaan, Nellan kanssa kun oltaisiin taas vaihteeksi samassa tilanteessa saatu painikisa aikaiseksi. Tarkoitus olis myös kokeilla Lillin punnitsemista keittiövaa'alla kun se niin nätisti pysyy paikallaan (toisin kuin eräät...), kun Lilli tuntuu niin kevyeltä Nellaan verrattuna. Nellastahan tuli heti kauhea tonnikeiju Lilliin verraten. 

Lilli ja Nella ovat myös menossa heinäkuun lopussa pölläkariin jollekkin lasten leirille johonkin lemmikkiesittelyyn edustamaan kissoja. Kaverini on töissä jonain nuoriso-ohjaajana Rauman kaupungilla ja on ilmeisesti yksi leirin vetäjistä, joten jotenkin erehdyin sanomaan kun kyseltiin, että mä voisin tuoda kissoja edustamaan nää omat kaks karvasta. Lisäksi paikalle on tulossa vissiin ainakin koiria, kilpikonnia ja kaneja. 

Pieniä lentäviä hollantilaisia

Kävin eilen kollassa ihailemassa kaverini Heddan kanssa Heddan isosiskon schapendoesin (Kennel Black Quebe's) viiden viikon ikäisiä pentuja. Samalla tapasin toki pentujen emon ja kolme aikuista partacollieta, (jotka on myös kivannäköisiä otuksia, en vaan ikipäivänä jaksais hoitaa sitä turkkia). 

Mutta oi jeesus mitä ihania pienia karvapalloja pennut olikaan! Tuttuun tapaan rakastuin välittömästi ja pentukuume nousi nollasta sataan varmaan jossain sadasosasekunnissa. Oltiin ensalkuun pennelien kanssa hetki takapihalla hillumassa, minkä jälkeen kannettiin ne sisälle pentuaitaukseen ja siellä vielä tohistiin, kunnes yksi toisensa jälkeen sammui tasan siihen missä sattuivat sillä hetkellä olemaan. Ja pakko on taas nostaa esiin se pennun haju. Mä niin tykkään siitä tuoksusta, ihan vaan siksi koska se niin heti tekee sen pentufiiliksen ja ihastuksen.

Pentuja oli kolme urosta ja kaksi narttua, jokainen toinen toistaan hurmaavampi. Eniten ehkä ihastuin toiseen narttupentuun, se oli hyvin rauhallinen (ikäänsä nähden siis). Sekin saattaa tosin tehdä asialle jotain että juuri tämä pentu eniten mun sylissä taisi viihtyä. Toinen nartuista on jäämässä Heddalle. 

Roni jo kauhuissaan ilmoitti heti kun kerroin olevani menossa pentuja palluttamaan että yhtään et sitten tuo sieltä kotiin ja se on sit varma. Miten niin oon antanut aihetta pelätä että niin kävisi? :D Naureskellen kiusaksi sanoin etten mä nyt vielä tuokkaan kun eivät oo vielä luovutusikäisiä. Sain muutaman pahan ja hätääntyneen katseen ennenkuin kepo ymmärsi että se oli vaan vitsi. Tänään oon vuosien tauon jälkeen lähdössä Kodisjoelle issikkatallille ratsastamaan, ihme ettei Roni jo ole ehtinyt huolestua että tuun sieltä islanninhevonen mukanani kotiin.