Perusterve Merri, julkkis-Lilli ja pieni Martti-pupu

Merrin kanssa käytiin tiistaina (28.6) uusimassa rokotukset kunnaneläinlääkärillä. Merri oli yötä meillä ja tapasi samalla Lillin ekaa kertaa ja oikein hienosti tulivat toimeen. Merri oli oikeestaan hyvin välinpitämätön kissojen suhteen. Tullessaan kävi molemmat haistamassa ja sen jälkeen löntysteli parvekkeelle nukkumaan. 

Olin yön töissä ja aamulla kun tulin ennen eläinlääkäriin lähtöä nukkumaan, heräsin yhdeksän jälkeen siihen kun Merri (jolla on tällä hetkellä juoksut) ulvoi parvekkeella. Sillä on sellainen mukava tapa juoksujen aikana ulvoa, ajattelin vaan ettei se täällä sitä tee, mutta väärässä olin. Äkkiä Merri sisälle ja luu seuraksi, niin johan hiljeni. 

Käveltiin lääkärille, ulkona oli tosi kuuma ja Merri pariin kertaan vähän hyytyi matkan varrella. Lääkärissä se läähätti ja kuolasi kuin joku mastiffi, mutta oli tosi kiltisti. Antoi eläinlääkärin nätisti kuunnella sydämen, katsoa hampaat ja pidellä yleisesti. Tarjotut namit ei kuitenkaan kelvanneet. Rokotusten yhteydessä se vaan makasi kyljeltään lattialla, eikä yhtään tuntunut huomaavan pistoksia. Mutta Merrihän nyt on tuollainen rento kaveri muutenkin kaikin tavoin. 

"Perusterve. Yleistutkimuksessa ei normaalista poikkeavaa."

Eilen oltiin kissojen kanssa siellä lasten lemmikkileirillä, ja oi että kun kaikilla osallisilla oli kivaa! Lapset kävi pienissä ryhmissä vuorollaan tutustumassa eri eläimiin ja ainakin pisteellä jossa me Ronin ja kissojen kanssa oltiin, kaikki lapset käyttäytyivat tosi hienosti, kyselivät ihan hirveesti ja rapsuttelivat kissoja ihan "koko rahan edestä". 

Kissat oli tosi nätisti, varsinkin Lilli joka oli Ronin valvonnan alaisena näytti tykkäävän kovin mitä sivusilmällä ehdin katsomaan. Rauhallisesti istui lasten ympäröimänä siliteltävänä. Lapsille kun kysyivät, annoin myös luvan ottaa Lilliä syliin ohjeistettuani miten se tehdään. Ja en yhtään huonoa syliin ottamista huomannut ja olihan Roni siinä heitä neuvomassa. Me kun pidettiin vähän turvaväliä, sillä Nella ei ilmeisesti vaan kestä kun Lilli ulkoilee samaan aikaan, ja aina kun se Lillin näki alkoi murina käymään, joten vähän hajaannuttiin. Kuitenkin Lilli oikein nätisti oli jokaisen lapsen sylissä ollut ja vaan puskenut. 

Puuhunkin se kiipesi, ja oi että kun riemu lasten keskuudessa repesi! Roni myöhemmin kun lähdettiin sanoi päästäneensä sen sinne tarkoituksella, kun lapset olivat paljon kyselleet kiipeileekö se jne. Ihan hyvä tilannetaju Ronilla kerrankin. 

Nellakin vastoin omia odotuksia käyttäytyi hyvin, kunhan sai olla turvassa mun sylissä. Siinä se makoili ja jaksoi puolitoista tuntia olla innokkaiden lasten rapsuteltavana, jotka kyselivät kyllä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä kissoista, ja kertoivat omista lemmikkeistään. 

Mulle myös vinkattiin karvakavereiden toiminnasta, jossa ei ole mukana kuin yksi kissa. Se saattaisi olla Lillille ihan sopivaa puuhaa, se kun on hyvin kärsivällinen ja kiltti. Selvitellään asiaa. 

Lilli saavutti ehdottomasti Nellaa suuremman suosion (syliin ottamisella taisi olla osansa asiaan), mutta Nellakin sai vankan fanikunnan. Yksi poika ihastui Nellaan niin, että oikeastaa koko sen rastin ajan istui mun vieressä silittelemässä Nellaa kertoillen samalla kaikenlaista, sekä muisti usein sanoa kuinka ihana Nella on. 

Lapsilla oli myös mahdollisuus ottaa valitsemansa lemmikin kanssa kuva, ja kissat saikin paljon lapsia jonottamaan kuviin niiden kanssa. Taas Lilli vähän enemmän, kun taas sai pitää kuvissa sylissä, mutta kyllä Nellakin jokusen lapsen leiripaitaa pääsi somistamaan. 

Paikalla oli myös Länsi-Suomen toimituksesta toimittajia ottamassa kuvia ja haastattelemassa, itse tältä pääsin välttymään. Mutta Ronia ja Lilliä ne sitten kuvasi ja haastatteli. Ja tänään kun avasin länskärin nettilehden, komeili Lilli etusivulla :D Meinasin vetää aamukahvit väärään kurkkuun.

Oli tosi kivaa käydä, tuli hyvä mieli kun näki kuinka iloisia lapset oli kissojen kanssa ollessan. Hienoa, kun voi tehdä hyvää ja tuottaa hyvää mieltä näinkin pienellä vaivalla. 

Mamman syli on turvapaikka.

Kennelpojalla on monta tehtävää.

Kansikuvatyttö Lilli

Mun.

Ja viimeisenä pikkukertomuksena.

Käytiin keskiviikkona (29.6) Pinjan kanssa Kollassa hakemassa Pinjalle pupu. Ja pupuhan sieltä tuli, on muistaakseni 9kk ikäinen joku teddy-pupu, en muista rotua kun en pupuista mitään tiedä. Ihan syötävän söpö ja pääsin tietenkin itsekkin toista pitämään sylissä ja halimaan. 

Pupusta tuli Martti.

Mulle ei (ihme kyllä) iskenyt pupukuume, mutta Ronille tais iskeä. Lähetin sille pari kuvaa ja videota Martista ja toinen vastasi "Hippu haluaa pupun".

Kysyin että vaiko sä? Ja vastaus oli että juu, mutta ei tänne mahdu.

Kaikki nää vuodet olen millon mitäkin eläintä vinkunut ja Roni on suhtautunut nihkeesti, mutta nyt selviää että se haluaakin pupun? :D Olen vähän hämmentynyt.