Kävin eilen kollassa ihailemassa kaverini Heddan kanssa Heddan isosiskon schapendoesin (Kennel Black Quebe's) viiden viikon ikäisiä pentuja. Samalla tapasin toki pentujen emon ja kolme aikuista partacollieta, (jotka on myös kivannäköisiä otuksia, en vaan ikipäivänä jaksais hoitaa sitä turkkia).
Mutta oi jeesus mitä ihania pienia karvapalloja pennut olikaan! Tuttuun tapaan rakastuin välittömästi ja pentukuume nousi nollasta sataan varmaan jossain sadasosasekunnissa. Oltiin ensalkuun pennelien kanssa hetki takapihalla hillumassa, minkä jälkeen kannettiin ne sisälle pentuaitaukseen ja siellä vielä tohistiin, kunnes yksi toisensa jälkeen sammui tasan siihen missä sattuivat sillä hetkellä olemaan. Ja pakko on taas nostaa esiin se pennun haju. Mä niin tykkään siitä tuoksusta, ihan vaan siksi koska se niin heti tekee sen pentufiiliksen ja ihastuksen.
Pentuja oli kolme urosta ja kaksi narttua, jokainen toinen toistaan hurmaavampi. Eniten ehkä ihastuin toiseen narttupentuun, se oli hyvin rauhallinen (ikäänsä nähden siis). Sekin saattaa tosin tehdä asialle jotain että juuri tämä pentu eniten mun sylissä taisi viihtyä. Toinen nartuista on jäämässä Heddalle.
Roni jo kauhuissaan ilmoitti heti kun kerroin olevani menossa pentuja palluttamaan että yhtään et sitten tuo sieltä kotiin ja se on sit varma. Miten niin oon antanut aihetta pelätä että niin kävisi? :D Naureskellen kiusaksi sanoin etten mä nyt vielä tuokkaan kun eivät oo vielä luovutusikäisiä. Sain muutaman pahan ja hätääntyneen katseen ennenkuin kepo ymmärsi että se oli vaan vitsi. Tänään oon vuosien tauon jälkeen lähdössä Kodisjoelle issikkatallille ratsastamaan, ihme ettei Roni jo ole ehtinyt huolestua että tuun sieltä islanninhevonen mukanani kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti