Kevättä rinnassa, on pienellä kisulilla.

Käytiin Nellan kanssa eilen kevään ekalla ulkoretkellä tutun ja turvallisen taloyhtiön pihassa. Puolisen tuntia myyryttiin pitkin poikin pihaa, kunnes sitten katti matikainen väsähti ja meikäläinen jäätyi. Oli niin ihanan aurinkoinen keli, etten voinut olla käyttämättä tilaisuutta viedä kissaa ulos, kun toinen jo valmiiksi paistetteli päivää onnellisena parvekkeella. 

Ainut miinus ulkoretkessä kissan (ja ehkä vähän munkin) mielestä oli kura pihalla, joka vääjämättä johti tassupyykille kylppärin. Ihmeellisä kuinka paljon ääntä voi yhdestä pienestä kissasta lähteä.

//

Oon nyt jotenkin innostunut tai jotain, tämän blogin kanssa. Yksi iso syy lähinnä on se, että mun tarvitsee saada otettuja kuvia johonkin pois kännykän muistista. Kyseinen muisti meinaan huutaa kokoajan hoosiannaa, joten lykkäilen näitä kuvia sitten hyvällä omallatunnolla reipasta tahtia tänne bloggeriin, instagramiin ja facebookkiin :D 

Ei hyvin mee taas

Varoituksen sanana, sisältää kuvaa leikkaushaavasta, jos on joku lukija joka sellasia ei tykkää katella.

Vähän tässä rasitan blogin sisältöä kirjaamalla ylös tätä meidän leikkauksesta toipumista niin on itellekkin helpompi sitten seurailla miten menee. 

Eilen poistin sitten sen siteen ensimmäistä kertaa ja sain ilokseni todeta että haava on hyvinkin siisti, tikkejä tuskin huomaa. Eikä Hippukaan kovin kivulias ole, mitä nyt välillä jos huonosti onnistuu makuulle mennessään jalan päälle rojahtamaan, pääsee pieni kipuvinkasu. Ruokaa tuo ei nyt jostain syystä oikeen tahdo syödä edelleenkään, ja aiheesta on pikkuhiljaa nousemassa aika isokin stressi. Toisaalta taas kun lääkkeet annan kinkkuun kiedottuna, ne menee kyllä aika nopiaan. Nyt ostin yhtä Hipun suurinta herkkua, possunkorvia, eikä se syö niitäkään! Hemmetti.
Sen lisäksi vuorokauden aikana on kulutettu jo yksi kokonainen tukisiderulla. Ja tätä rumbaa tarvis jatkaa sen pari viikkoa. Wish me luck.

Eilen (9.3) kun sidoin haavan uudelleen kun edellinen laittamani side valahti, ihmettelin kun leikatun jalan käpälä näytti ihan ihmeelliseltä. Luulin että Hippu seisoo vaan vähän hassusti siteenvaihdon aikana enkä kiinnittänyt huomiota sen isommin ja pistin siteen kaikkine lisähärpäkkeineen paikalleen.      Hetken päästä kuitenkin aloin katella tassua tarkemmin ja otin siitä kiinni, laskin lattialle "normaaliasentoon" ja edelleen tosi outo. Tajusin että sehän on siitä ranteesta ja käpälästä ihan järkyttävän turvoksissa koko kinttu. Ensin ajattelin että olen laittanut siteen liian tiukalle, joten side pois ja ilmakylpyyn. Tosin mietin jo silloin että ei se niin pian siteen laitosta vain voi turvota. Yli puoli tuntia myöhemmin tassu muistutti Mikki Hiiren hanskaa verrattuna toiseen jalkaan, joten soittelin (ihan vain vaihteen vuoksi) Univettiin ja kerroin mikä on ja mitä mun pitäisi tehdä. Ensiohjeeksi saatiin huuhdella tassua 10-15 min viileällä vedellä, ja jos tassu on edelleen seuraavana päivänä (eli tänään) turvoksissa tai turvonnut entisestään, soitetaan uudestaan ja leikannut eläinlääkäri tarkistaa. Huuhdeltiin siis huolella tassua sen 15min viileällä vedellä ja kuivattiin. Annoin olla koko illan ulosmenoon asti ilman sidettä ja silti vaan jalka turvonnut. 

Tänään tassu on edelleen turvoksissa, joten ei se auta kuin soittaa uudestaan lääkäriin. Eilen illalla en meinannut pystyä nukkumaankaan mennä kun huolissani kehitin kaikki mahdolliset kauhuskenaariot pään sisällä siitä miten jalka menee yön aikana kuolioon tai jotain. 

Semmonen "pieni" turvotus.

Muutenhan Hippu on ihan fine. Iloinen ja reipas, laskee painoa kyllä jalalle ihan normaalisti yms. Ainut että pieni kiukku sillä tuli eilen kun jouduin pistämään sille tötterön päähän siksi aikaa kun tein ruokaa ja se oli ilman sidettä. Tarvii oikeesti olla silmät selässäkin kun se on ilman sidettä. 

"Älä nyt viitti heeei"

Leikkauspöydältä terveisiä

Hippu nukutuksen saaneena ell lattialla.

 Eilen (7.3) mentiinkin sitten Hipun kanssa yhdeksitoista eläinlääkäriin sinne pattien poistoon. Pinja tuli mukaan mun henkiseksi tueksi, mikä olikin tarpeen. 

Päästiin ajoissa sisään ja ell katsoi vielä kerran patit, kuunteli sydämen, sekä mun pyynnöstä vilkaisi vielä yhtä Hipun hammasta, joka on vaihtanut väriä. Siitä lisää myöhemmin. Näiden toimenpiteiden jälkeen pistettiin Hipulle nukute ja odoteltiin. Aika pian pistoksen jälkeen alkoikin jo Hippu huojumaan, vähän yritti tehdä vinttikoiria (niillä taitaa olla ihan yleinen maine että nukutettaessa ei haluttaisi simahtaa sitten millään) ja väkisin koitti seisoskella, siitäkin huolimatta että seisominen näytti samalta kuin useamman ihmisen seisoskelu baarin ulkopuolella neljältä aamuyöllä. Siitä sitten pikkuhiljaa meni maate ja nukahti suhteellisen nopiaan. Saatiin Pinjan kanssa ihan keskenämme olla odottelemassa että tyyppi nukahtaa. Siitä kun Hippu oli siirtynyt unten maille, tuli hoitajat kantamaan sen leikkuriin ja sain hihna kädessä lähteä kotiin odottamaan. Ei se nukutus nyt sitten ollutkaan niin paha, vaikka siinä nukahtamisvaiheessa itku vähän nousikin kurkkuun. Pinjalle kiitos että tuli mukaan, sen höpötykset auttoi mua pysymään koossa.

Kolmen jälkeen äitini tuli hakemaan mua ja lähdettiin kaupan kautta hakemaan murua kotiin. Lääkäri kertoi ottaneensa koepalan ja se lähetetään patologille, josta tulokset saadaan viimeistään parin viikon päästä tikkien poistossa. Hipulle oli pistetty kolme tikkiä ja saatiin hyvät suulliset ja kirjalliset ohjeet potilaan hoitoon.

Kun käytiin Hippu hakemassa häkistä, se pomppasi tilaansa nähden hurjan nopeesti pystyyn kieli suusta roikkuen. Itse käveli autoon ja hyppäsikin sinne ihan itse. Onneksi onnistuneesti, mulla on selkä sen verran huonossa kunnossa etten saanut senkään takia nostettua sitä autoon, enkä kyllä muutenkaan ois jaksanut. Pitäisköhän alkaa käydä salilla?? :D 

Ajeltiin äitin miesystävän luokse tuomoniemeen, jossa toivuttiin tähän aamuun asti. Kotiin ei siitä syystä menty, että tämä kerrostaloympäristö ei niin ihanteellinen ole koiran kanssa joka on pahimmassa tapauksessa ihan kanttuvei ja kipeä. Olisi aina ulos mentäessä pitänyt jaksaa kävellä tien varteen, ettei tule valituksia asioilla käymisestä taloyhtiön pihassa. Sekä sitten kaupanpäällisinä kissa joka on ansioituneesti hyvin rasittava ja olisi saattanut vähän liikaa käydä toista härkkimässä. 

Tuomoniemessä Hippu malttoi nukkua ihan hyvin takkatulen lämmössä viltin päällä. Vähän se vinkui ja oli pyörällä päästään, mutta ihan ok kuitenkin. Illalla ei ruoka maistunut eikä vielä tänäänkään aamulla kun kotiin tultiin muutamaa raksua enempää syönyt. Tosin meillä on ollut jo ennen leikkausta tässä vähän syömisen kanssa vaikeuksia. 

Nyt Hippu jo on ihan ok, vähän ehkä ressukka, mutta väitän sen johtuvan tuosta siteestä sen jalassa. Vähän tässä illalla itkeskeli ja oli levoton, mutta rauhoittui kun annoin Rimadyliä. 

Haavaa itsessään en vielä ole edes nähnyt, huomenna tarvis side vaihtaa niin pääsen vasta silloin toteemaan minkä näköinen on.

Hoito-ohjeena meillä  on 1,5 tablettia Kefalex-antibioottia 10 päivän ajan aamuin illoin ja Rimadylin tulehduskipulääkettä 1/2 tablettia aamuin illoin tarvittaessa. Side vaihdettava jalasta (ainakin) kolmen päivän välein ja pelkkää hihnalenkkeilyä seuraavat kaksi viikkoa. 

Tikkien poisto on sitten parin viikon päästä. 

Täällä me nyt sitten toivutaan ja pidetään reippaasta toipilaasta hyvää huolta.

Ei ihan niin skarppina vielä tässä kohtaa, mitä kuva antaa ymmärtää.

Illalla oltiinkin sitten jo vähän reippaampia.

Jos olisin Hippu, en keksisi parempaa paikkaa nukkua ja toipua.

Ja vielä viimeisinä, vaan ei vähäisimpänä:

Hyvää naistenpäivää! Terkuin Nella ja kukkapuska (+me muut)

Draamalaama passitetaan leikkauspöydälle

Älkää kysykö tosta draamalaamasta, en tiedä. 

Käytiin tänään (2.3) Hipun kanssa taas vaihtelun vuoksi pyörähtämässä Univetissä. Kyseessä oli se aikaisemassa postauksessa mainittu kontrollikäynti, missä tarkasteltiin kahden viikon antibioottikuurin jälkeen sitä kyynärää. 

Eipä ne patit sieltä mihinkään olleet hävinneet, joten tultiin eläinlääkärin kanssa si

ihen lopputulokseen, että poistetaan ne nyt sitten kokonaan jos sitten vaikka helpottaisi. Uusiutua ne kuulemma saattaa, mutta eläinlääkäri suositteli ja sanoi että hän sitä poistoa lähtisi nyt seuraavaksi tekemään. Että eipä siinä, maanantaina taas takaisin ja Hippu unten maille ja leikkauspöydälle. Onneksi mulla loppuisi koulupäivä muutenkin puoli kaksitoista, kun aika meillä on yhdeltätoista, niin en joudu skippaamaan paljoa koulua.

Ainut mikä mua hirvittää asian suhteen (vaikka pieni toimenpide vain onkin) on se nukuttamisvaihe. Joudun Hipun sinne yksin viemään kun kaikki "tukihenkilöt" on joko töissä tai koulussa, tai jossain, ja en itse kestä sitä nukuttamistilannetta. Tiedän että itku tulee, en voi sille vaan mitään. Liikaa tulvahtaa muistoja mieleen Suvin lopettamisesta ja vaikka tiedänkin että Hippu siitä herää (syytä ainakin olis) ja tulee kotiin, tuntuu se jo nyt ihan ylitsepääsemättömän rankalta. Ja kun joudun sitten vielä yksin käppäilemään kotiin (on taas kivaa olla autoton ja ajokortiton) ilman Hippua ja jättämään sen sinne. Noh, siinäpä on eläinlääkärille omistaja kohdattavaksi joka pillittää tälläsen takia :D Mutta enköhän mä loppujen lopuksi sitten senkin homman hoida kotiin. Äitin kanssa käydään sitten Hippu hakemassa kotiin kun äiti pääsee töistä. 

Oli myös pakko kysyä lääkäriltä niinkin hassuja, että kun ne kyynärän karvat on värjäytynyt kiitos sen että Hippu on niitä lussuttanut, että saako niitä ikinä edes yhtään valkoisemmiksi. Sen suhteen sain ilouutisia. Karvoja joudutaan ajelemaan siitä ympäriltä (mitä tämä yksi pikku idiootti omistaja ei tajunnut ennenkuin suunsa aukaisi) niin tietysti siihen kasvaa uudet valkoiset karvat tilalle. Jeij, ehkä mekin vielä päästään valtamaan näyttelykehiä! 

Että täällä me nyt ootellaan maanantaita ja kun päivä koittaa, tää yrittää pitää ittensä kasassa :D Tsemppiä mulle vaan.

Hipun uusi siililelu. On muuten sit ihan lemppari!

Koirapuistoilua ja eläinlääkäriviisiitti

Tiistaina (16.2) lähdettiin Hipun kanssa käymään pitkästä aikaa Lajon koirapuistossa. Treffit meillä oli tuttuun tapaan sovittuna Pinjan ja Pantsen kanssa, sekä tällä kertaa mukana oli myös Merri, joka oli ollut Pinjan luona yökyläilemässä. 

Hipulla alkoi heti kauhea tohina kun se ymmärsi mihin ollaan menossa ja hyvä etten raahautunut hihnan jatkona mahalteen maata pitkin puiston portille, kun tuolla ulkona on tällä hetkellä ihan tappoliukasta. 

Hippu juoksi ensin ihan onnesta soikeena Pantsen luo kiehnäämään ja Merri oli hyvin onnellinen kun tajusi että se olin minä joka saapui. Maailman levein (ja ihanin) borzoihymy naamalla toinen paarusti suoraan syliin halimaan. On se ihana. Hippu päättikin sitten olla vähemmän ihana kun se tajusi Merrin läsnäolon ja sen kaamean vääryden kun Merri kehtasi tulla mua halimaan. Kävi vähän ojentamassa, mutta jos jotain hyvää, niin jätti Merrin rauhaan heti kun komensin ja paineli takaisin poikaystävänsä luo :D

Kauaa ei ehditty keskenämme puistossa hengaamaan kun saatiin uusia kavereita, kun paikalle saapui kaksi naista mukanaan cirneco dell'etna ja ja kultainennoutaja, molemmat uroksia. Hetki annettiin koirien nuuskia toisiaan aidan läpi ja päätettiin kokeilla josko koirat haluaisi leikkiä. Ja kyllähän ne halusi. Jopa Merri otti muutamat spurtit, sehän kun yleensä tyytyy vaan istuskelemaan ja kerjäämään silityksiä. Hippu oli vähän ujona taas, mahtaisko johtua siitä ettei pariin kuukauteen nyt taas olla paljoakaan muiden koirien kanssa oltu tekemisissä. Juoksi silti muiden mukana, mutta piti vähän turvaväliä ja pariin kertaan vähän haukahteli. 

Merri oli ihan yliliikuttava kun uudet kaverit tuli tekemään tuttavuutta. Merri vaan istui ryhdikkäänä ja antoi toistan nuuskia ja tuuppia :') Ei varmaan Merriä kultaisempaa koiraa maailmasta löydy. 

Puistoilun jälkeen päätettiin Pinjan kanssa vielä lähteä käymään isäni luona tuomoniemessä, että Hippu ja Pantse saisi leikkiä vielä keskenäänkin, joten pakkauduttiin kahden ihmisen ja kolmen borzoin voimin Pinjan autoon. Hyvin nuo koirat sinne loppujen lopuksi kaikki mahtui ja naureskeltiin että ollaan kyllä oikea karjankuljetusvaunu. 

Isäni luona koirat sai juosta ja päristä keskenään, me kaksijalkaiset juotiin kahvia ja juteltiin. Mun, Pinjan ja isäni lisäksi paikalla oli vielä siskoni Noora poikaystävänsä Jussin kanssa. Enpä ole moneen viikkoon nauranut niin paljon kuin tiistaina :D Saatiin jossain vaiheessa vielä kunungasajatus tilata pitsat kotiinkuljetuksella ja kun Pinja heitti mut ja Hipun kotiin, oli mulla ihan hyvin tavaraa mukana. Isäni ja Pinja olivat olleet laivalla viime viikolla ja tuoneet tuliaisia, joten mulla oli mukana kotiin mennessä pitsalaatikko, iso pussi suklaata ja likööripullo. Naureskeltiin ettei ihan tavanomaiset tuomiset koirapuistoreissulta. 

Eilen (17.2) käytiinkin sitten eläinlääkärissä Univetissä näyttämässä taas jälleen kerran sitä Hipun kyynärää, jota käytiin näyttämässä jo syyskuussa. Se patti joka siinä oli, ei hävinnyt mihinkään ja uutta pukkasi viereen ja uusi patinalku vuosi nestettä, joten ei auttanut kuin ottaa ja soittaa uusi aika. Sen lisäksi myös saman puolen takajalkaan ilmestyi pahkura. Eläinlääkäri tarkasti patit ja otti niistä pintanäytteet ja lopputulemana oli tulehdus, johon saatiin antibioottivoide. Kontrollikäynnille mennään parin viikon päästä mikäli siltä tuntuu. Se "aito ja alkuperäinen" patti on luultavasti joko tukkeutunut talirauhanen tai hyvänlaatuinen kysta, joka saattaa joko puhjeta itsestään tai jos tulehtuu tms. niin voi olla että myöhemmin joudutaan poistamaan se kokonaan. 

Hippu käyttäytyi koko eläinlääkärireissun ihan täydellisesti. Pienestä sitä koiranomistajakin ilahtuu. Onni on rauhallinen ja fiksu koira.

"Hipun kyynärpään ihottumassa on sekundääritulehdus. Itse iholeesio on seurausta kovalla alustalla makaamisesta. Kyynärpään ihomuutos ei tule varmasti täysin paranemaan. Paikallishoitona tulehdukseen Bactroban-voide erillisen ohjeen mukaan. Kontrolli kahden viikon kuluttua. Nuolemisen esto tärkeää."

Osan eläinlääkärin lausunnusto on mun itse muuttelema, koska laskusta ottamastani kuvasta puuttuu osa sanoista :D Mutta jotakuinkuin nuin. 

Lääkärin jälkeen käytiin hakemassa vielä Mustista ja Mirristä kokeiluun meille viljaton ja vehnätön Pure Natural Sensitive- koiranruokasäkki, sekä Hippu sai possunkorvan kiitokseksi priimakäytöksestä. 

Potilas Hippu odottaa vuoroaan.

Tässä nyt kännykkälaatuinen kuva siitä kyynärästä.... Toivotaan että alkais nyt vihdoin mennä parempaan suuntaan.

Hyvää uutta vuotta!

Siinä kävi sitten niin kuin vähän ajattelinkin, enkä saanut kirjoiteltua viime vuoden puolella enää mitään. Tosin varmaan sitä kirjotteliskin enemmän, jos jotain normaalista poikkeavaa tapahtuisi. Mitään ei siis tehty joulukuussa, jouluna oltiin Ronin kanssa syömässä sekä Ronin vanhemmilla, että mun äidin ja sen miesystävän luona. 

Uusivuosi vietettiin erillään. Roni oli Hipun ja kissan kanssa kotona kun oli kipeenä, ja itse olin taas äitini ja sen miesystävän luona. Oli kyllä ihan mukava vuodenvaihde.

Tässä tammikuun puolella olis pitänyt yksi mätsäri olla, mutta tietysti muistin sen vasta saman päivän iltana milloin kys. tapahtuma oli.
Lauantaina (16.1) olin vanhan tuttavani Irmelin kanssa Turku KV:ssa turistina, Irmelillä oli mukana 2v pitkäkarvainen collie Lili. Olipahan kiva päästä pitkästä aikaa palluttamaan collieita, ja pääsin melkein oikeeseen näyttelyjännitykseenkin kun Lili voitti avonartut ja sai vielä SA:n ja oli epävirallinen paras narttu vitonen! Irmelihän oli matkaan lähtenyt asenteella "ei sieltä mitään tule". Itsehän kilpailuluokan ollessa käynnissä suorastaan kiemurtelin peukut pystyssä kehän laidalla. Olin (ja olen) niin onnellinen Irmelin ja Lilin puolesta! Ei ollut mikään itsestäänselvyys luokkavoitto. Avonarttuja oli yli kymmenen ja vain kaksi Lilin lisäksi sai ERI:n. PN-kehän jälkeen oli mukava lähteä iloisin mielin (täysin ylihintaiselle) kahville!
Kävin myös katsomassa luonnollisesti borzoikehät ja vihdoin pääsin näkemään myös ne belgianpaimenkoira groenendaelit. On ne niin näpsäkän näköisiä. Varsinkin just nartut. Yhden grontun omistajan kanssa pääsin puheisiinkin ja silittelemään hänen gronttutyttöä. Aivan ihana koira. Fiilis niin vahvistui että tässä on se mun seuraava rotu. Myös tervuja kattelin hetken "sillä silmällä" ja on nekin ihan kivan näköisiä, mutta silti se on kyllä se gronttu, joka enemmän miellyttää. Voi kun olis jo mahdollista ottaa :D
Saksanpaimenkoirakehälläkin kävin, ihan siitä syystä että Rauma KR:ään olen luvannut viedä Lotan saksanpaimenkoirauroksen junnukehään ja piti päästä katsomaan livenä miten niitä esitetään. Ja täytyy sanoa että se sakukehän meininki sai mut kauhun valtaan.
Mukaan matkaan tarttui myös Dogsterin kojulta Hipulle ihan yli-ihana vaaleanpunainen vinttikoirapanta.
Kiitos tuhannesti Irmelille joka otti mut mukaan! Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa pälättämään sydämen kyllyydestä koko päiväksi vain ja ainoastaan koirista.

Eilen oltiin pellolla Ronin ja Hipun kanssa, sekä käytiin vielä peltoilun jälkeen isälläni moikkaamassa muita koiruuksia.

Näyttelysuunnitelmia olen taas vähän tehnyt. "Varmat nakit" olis varmaan Tammela KR kesäkuussa ja Pori KV. Toivon mukaan ainakin.

Meidän uusi panta! Materialismionnellisuus.

Hippu ja meidän joulukuusi.

Mitä rakastan koirissani eniten

HIPPU

- Rakastan Hipun tapaa mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaikka se täällä Raumalla (missä ei luonnellisesti mitään tapahdu) asuukin, se osaa rentoutua kaikkialla. Raitiovaunut, suomenlinnan lautat, hotellihuoneet, koiratapahtumat. Se vaan on niin sopeutumiskykyinen.

- Rakastan Hipun tapaa yrittää aina täysillä. Vaikka se ei edes aina välttämättä tiedä mitä siltä pyydetään, se yrittää silti.

- Rakastan Hipun tapaa totella käskyjä jotka eivät ole käskyjä. Jos sille sanoo "Hippu, siirrytkö kauemmas" - se siirtyy.

- Rakastan Hipun tapaa osoittaa rakkautta. Se ei ole sellaista rasittavaa "nuolen-koko-naamasi-läpimäräksi", vaan pieniä eleitä. Se saattaa nuolaista nopeasti nenänvartta. Se saattaa kirputtaa kättä. Se saattaa tulla kainaloon/syliin makaamaan ja nukahtaa siihen.

- Rakastan sitä kun Hippu vaihtaa kehämoodille. Sille on ihan oma tilansa koiranäyttelykehään. Silloin se tietää tasan tarkkaan mitä tehdään, ja toimii sen mukaisesti. Ja saa aina omistajansa pakahtumaan onnesta, vaikka tulos olisi nolla.

- Rakastan Hipussa kaikkea. Hippu on elämäni koira.

MERRI

- Rakastan Merrin tapaa pitää kaikista. Sen mielestä on tosikivajees ihan kaikki. 

- Rakastan kun Merri tykkää olla kainalossa ja tuuppii kuonolla naamaa.

- Rakastan kun Merri halii. Sen eteen kun menee istumaan polvilleen, se painaa pään olalle, ja siinä jos jossain tuntee itsensä rakastetuksi.

- Rakastan sitä kun Merri villiintyy. Sen hepulit on jotain ainutlaatuista, ehkä siksi että se ei kovin usein "sekoa". 

- Rakastan kun Merri hymyilee/nauraa. Sen virnistys on niin uniikki ja ainutlaatuinen. Se saa aina nauramaan sekä mut, että muut.

- Rakastan Merrin rauhallisuutta. Se on kuin iso nallekarhu. Aina rauhallinen ja helposti lähestyttävä.

- Rakastan sitä kun Merri haluaa aina lähteä mun mukaan, silloinkin kun en sitä voi mukaani ottaa. Vaikka se tuntuu välillä pahalta.

- Rakastan Merrin suhtautumista kissaan. Merri aina vain nuuskii ja tökkii sitä kuonolla. Varmaan antaisi tulla viereenkin nukkumaan mutta kissa ei ole vielä sitä halunnut kokeilla :D