Draamalaama passitetaan leikkauspöydälle

Älkää kysykö tosta draamalaamasta, en tiedä. 

Käytiin tänään (2.3) Hipun kanssa taas vaihtelun vuoksi pyörähtämässä Univetissä. Kyseessä oli se aikaisemassa postauksessa mainittu kontrollikäynti, missä tarkasteltiin kahden viikon antibioottikuurin jälkeen sitä kyynärää. 

Eipä ne patit sieltä mihinkään olleet hävinneet, joten tultiin eläinlääkärin kanssa si

ihen lopputulokseen, että poistetaan ne nyt sitten kokonaan jos sitten vaikka helpottaisi. Uusiutua ne kuulemma saattaa, mutta eläinlääkäri suositteli ja sanoi että hän sitä poistoa lähtisi nyt seuraavaksi tekemään. Että eipä siinä, maanantaina taas takaisin ja Hippu unten maille ja leikkauspöydälle. Onneksi mulla loppuisi koulupäivä muutenkin puoli kaksitoista, kun aika meillä on yhdeltätoista, niin en joudu skippaamaan paljoa koulua.

Ainut mikä mua hirvittää asian suhteen (vaikka pieni toimenpide vain onkin) on se nukuttamisvaihe. Joudun Hipun sinne yksin viemään kun kaikki "tukihenkilöt" on joko töissä tai koulussa, tai jossain, ja en itse kestä sitä nukuttamistilannetta. Tiedän että itku tulee, en voi sille vaan mitään. Liikaa tulvahtaa muistoja mieleen Suvin lopettamisesta ja vaikka tiedänkin että Hippu siitä herää (syytä ainakin olis) ja tulee kotiin, tuntuu se jo nyt ihan ylitsepääsemättömän rankalta. Ja kun joudun sitten vielä yksin käppäilemään kotiin (on taas kivaa olla autoton ja ajokortiton) ilman Hippua ja jättämään sen sinne. Noh, siinäpä on eläinlääkärille omistaja kohdattavaksi joka pillittää tälläsen takia :D Mutta enköhän mä loppujen lopuksi sitten senkin homman hoida kotiin. Äitin kanssa käydään sitten Hippu hakemassa kotiin kun äiti pääsee töistä. 

Oli myös pakko kysyä lääkäriltä niinkin hassuja, että kun ne kyynärän karvat on värjäytynyt kiitos sen että Hippu on niitä lussuttanut, että saako niitä ikinä edes yhtään valkoisemmiksi. Sen suhteen sain ilouutisia. Karvoja joudutaan ajelemaan siitä ympäriltä (mitä tämä yksi pikku idiootti omistaja ei tajunnut ennenkuin suunsa aukaisi) niin tietysti siihen kasvaa uudet valkoiset karvat tilalle. Jeij, ehkä mekin vielä päästään valtamaan näyttelykehiä! 

Että täällä me nyt ootellaan maanantaita ja kun päivä koittaa, tää yrittää pitää ittensä kasassa :D Tsemppiä mulle vaan.

Hipun uusi siililelu. On muuten sit ihan lemppari!