Leikkauspöydältä terveisiä

Hippu nukutuksen saaneena ell lattialla.

 Eilen (7.3) mentiinkin sitten Hipun kanssa yhdeksitoista eläinlääkäriin sinne pattien poistoon. Pinja tuli mukaan mun henkiseksi tueksi, mikä olikin tarpeen. 

Päästiin ajoissa sisään ja ell katsoi vielä kerran patit, kuunteli sydämen, sekä mun pyynnöstä vilkaisi vielä yhtä Hipun hammasta, joka on vaihtanut väriä. Siitä lisää myöhemmin. Näiden toimenpiteiden jälkeen pistettiin Hipulle nukute ja odoteltiin. Aika pian pistoksen jälkeen alkoikin jo Hippu huojumaan, vähän yritti tehdä vinttikoiria (niillä taitaa olla ihan yleinen maine että nukutettaessa ei haluttaisi simahtaa sitten millään) ja väkisin koitti seisoskella, siitäkin huolimatta että seisominen näytti samalta kuin useamman ihmisen seisoskelu baarin ulkopuolella neljältä aamuyöllä. Siitä sitten pikkuhiljaa meni maate ja nukahti suhteellisen nopiaan. Saatiin Pinjan kanssa ihan keskenämme olla odottelemassa että tyyppi nukahtaa. Siitä kun Hippu oli siirtynyt unten maille, tuli hoitajat kantamaan sen leikkuriin ja sain hihna kädessä lähteä kotiin odottamaan. Ei se nukutus nyt sitten ollutkaan niin paha, vaikka siinä nukahtamisvaiheessa itku vähän nousikin kurkkuun. Pinjalle kiitos että tuli mukaan, sen höpötykset auttoi mua pysymään koossa.

Kolmen jälkeen äitini tuli hakemaan mua ja lähdettiin kaupan kautta hakemaan murua kotiin. Lääkäri kertoi ottaneensa koepalan ja se lähetetään patologille, josta tulokset saadaan viimeistään parin viikon päästä tikkien poistossa. Hipulle oli pistetty kolme tikkiä ja saatiin hyvät suulliset ja kirjalliset ohjeet potilaan hoitoon.

Kun käytiin Hippu hakemassa häkistä, se pomppasi tilaansa nähden hurjan nopeesti pystyyn kieli suusta roikkuen. Itse käveli autoon ja hyppäsikin sinne ihan itse. Onneksi onnistuneesti, mulla on selkä sen verran huonossa kunnossa etten saanut senkään takia nostettua sitä autoon, enkä kyllä muutenkaan ois jaksanut. Pitäisköhän alkaa käydä salilla?? :D 

Ajeltiin äitin miesystävän luokse tuomoniemeen, jossa toivuttiin tähän aamuun asti. Kotiin ei siitä syystä menty, että tämä kerrostaloympäristö ei niin ihanteellinen ole koiran kanssa joka on pahimmassa tapauksessa ihan kanttuvei ja kipeä. Olisi aina ulos mentäessä pitänyt jaksaa kävellä tien varteen, ettei tule valituksia asioilla käymisestä taloyhtiön pihassa. Sekä sitten kaupanpäällisinä kissa joka on ansioituneesti hyvin rasittava ja olisi saattanut vähän liikaa käydä toista härkkimässä. 

Tuomoniemessä Hippu malttoi nukkua ihan hyvin takkatulen lämmössä viltin päällä. Vähän se vinkui ja oli pyörällä päästään, mutta ihan ok kuitenkin. Illalla ei ruoka maistunut eikä vielä tänäänkään aamulla kun kotiin tultiin muutamaa raksua enempää syönyt. Tosin meillä on ollut jo ennen leikkausta tässä vähän syömisen kanssa vaikeuksia. 

Nyt Hippu jo on ihan ok, vähän ehkä ressukka, mutta väitän sen johtuvan tuosta siteestä sen jalassa. Vähän tässä illalla itkeskeli ja oli levoton, mutta rauhoittui kun annoin Rimadyliä. 

Haavaa itsessään en vielä ole edes nähnyt, huomenna tarvis side vaihtaa niin pääsen vasta silloin toteemaan minkä näköinen on.

Hoito-ohjeena meillä  on 1,5 tablettia Kefalex-antibioottia 10 päivän ajan aamuin illoin ja Rimadylin tulehduskipulääkettä 1/2 tablettia aamuin illoin tarvittaessa. Side vaihdettava jalasta (ainakin) kolmen päivän välein ja pelkkää hihnalenkkeilyä seuraavat kaksi viikkoa. 

Tikkien poisto on sitten parin viikon päästä. 

Täällä me nyt sitten toivutaan ja pidetään reippaasta toipilaasta hyvää huolta.

Ei ihan niin skarppina vielä tässä kohtaa, mitä kuva antaa ymmärtää.

Illalla oltiinkin sitten jo vähän reippaampia.

Jos olisin Hippu, en keksisi parempaa paikkaa nukkua ja toipua.

Ja vielä viimeisinä, vaan ei vähäisimpänä:

Hyvää naistenpäivää! Terkuin Nella ja kukkapuska (+me muut)