Kehäpuudeli kävi jälleen mätsärikehässä

Tulinhan tässä sitten "sopivasti" kipeeksi kesken työharjoittelun, joten ajattelin täällä aivastellessa ja yskiessä palata sunnuntaihin, jolloin käytiin mätsäröimässä. Huomautuksena todettakoon että olen tosi pettynyt siitä että sairastuin juuri nyt, mulla kun on maailman ihanin työharjoittelupaikka eräässä raumalaisessa päiväkodissa, jonne joka aamu meneminen on aina yhtä mieleistä. Toivotaan että olo kohenee nopeasti ja pääsen vielä takaisin ennen kuin tämä jakso loppuu ja seuraavaa harkkaa (sentään samassa paikassa) saa odotella puolitoista kuukautta. 

Mutta nyt siihen mätsäriin.

Sunnuntaina (2.10) kipaistiin Hipun kanssa jalkaisin vähän ennen kahtatoista Pick'N Payn pihalle (mihinkä muuallekkaan) mätsäriin! Mätsärin järjesti Jeten's Paw, joka on ilmeisesti jonkun sortin koirille suunnattu hihna- ja pantaliike. 

Paikalle saavuttiin ihan joku 15min ennen ilmoajan loppumista ja paikalla oli mielestäni tosi vähän koiria, jos vertaa siihen miten niitä tällä seudulla on yleensä. Ilmoitin Hipun isoihin aikuisiin ja siirryttiin kehän laidalle hengailemaan harjojen kera.

Äitini ilmaantui pian myös paikalle mulle seuraksi (ja kuvajaaksi), joten ihan yksin ei tällä kertaa koko mätsäriä tarvinnut fiilistellä.

Ennen isoja aikuisia kehässä oli isot pennut joita oli n. 10kpl ja isoja aikuisia oli ilmoitettu vain 9! Ihan älyttömän vähän, kun yleensä niiden määrä täällä päin liikkuu siinä 30-40 kappaleen tiennoilla per mätsäri. 

Me oltiin se taktinen luku (40)9 joten päästiin kahden muun kanssa samaan aikaan kehään. Borzoita paikalla oli taas edustamassa Eija miehensä ja kolmen borzoin kanssa ja hänen borzoistaan Grontti olikin toinen meidän kanssa samaan aikaan kehässä olevista. 

Tuomari oli kiva, piteli kauniisti ja mun iloksi liikutti paljon! Hippu antoi pidellä (taas) hienosti, ei hätkähtänyt suuntaan eikä toiseen ja liikkui taas hyvillä mielin alkuun vähän liiankin reippaaseen tahtiin. Ikää kysyessä kun kerroin Hipun olevan 7,5 vuotias saatiin taas se "ai niin vanha jo? Tehän ootte jo melkein veteraaneja". Ei ne kommentit mua haittaa, naurattaa vaan. Eikä Hipusta kyllä päällepäin ikinä uskoisi että ensi vuonna ihan oikeasti kirmataan jo veteraanikehissä.

Kuulin tuomarin myös meidän kaikkien juostessa kehää ympäri sanovan kehikselle että "pitäiskö tästäkin nyt muka taas pystyä valitsemaan?" :D 

Hippu ja Grontti sai punaiset nauhat ja meidän kanssa kehässä ollut koira (ei mitään muistikuvaa minkä rotuinen oli) sai sitten sinisen. 

Sinisten kehässä Eijan Arttu-borzoi voitti koko leikin ja meidän mennessä punaisten kehään mietin jo että nyt ei ainakaan tarvii paljon mistään haaveilla. Punaisten kehässä oli viisi koiraa, joista yksi (tällä kertaa valitettavasti Grontti) käteltiin pois. Ja jotenkin me vaan siellä jatkossa sinniteltiin edelleen. 

Siinä vaiheessa kun sijoittumatta oli enää Hippu ja dobermanni mua alkoi jo naurattaa. Tuomari pyysi kunniakierroksen jonka jälkeen Hippu huudeltiin punaisten ykköseksi! Toistettiin siis viime mätsärin tulokset, kun silloinkin Arttu vei ja voitti siniset ja Hippu punaiset. Kehästä tullessa Eija oli Artun kanssa vastassa ja naureskeltiin että ihanko oikeasti taas :D Mutta kivaahan se vaan on jos tuomari tykkää! 

Bis-kehää odotellessa annettiin Artun ja Hipun päristä keskenään, Hippu kun oli ihan pähkinöinä komean Artun läsnäolosta. Hippu kun on vähän roturasisti, se ei juurikaan hihnassa varsinkaan tykkää leikkiä muiden koirien kanssa, mutta jos toinen koira on borzoi (varsinkin uros) on meidän hienohelma aivan liekeissä! 

BIS-kehässä Hipusta huomasi jo että alkaa väsyttää. Se ei usein ainakaan näytä väsymystään kehässä, joten sitten kun se sen näyttää, se on oikeesti väsynyt. Hippu vekslasi miten sattuu eikä se oikein mihinkään suuntaan halunnut kääntyä kun yritin asentoa korjata ja liikkeetkin alkoi olla jo vähän sellasta Merri-kategoriaa eli perässävedettävää. 

Jatkoon ei päästy, mutta saatiin vielä joku "lohdutuspalkinto" joka sisälsi kaikenlaista pedigree tuotetta. Meidän iloksi kuitenkin Arttu meni ja voitti koko roskan, joten saatiin iloita tuttujen puolesta! Onnea vielä Eija ja Arttu! 

Oli oikein mukava päivä ja lämmin. Ei olisi uskonut olevan lokakuu, kun itsekkin jossain vaiheessa päivää heitin takin pois ja hengailin neuletakissa ja silti oli todella lämmin. Mukavaa. 

Kuvat ottanut äiti osan mun puhelimella, osan omallaan. Varsinkin äitin kännykällä otettu kuvat on laatua peruna, joten anteeksi siitä :D

Niin, ja hyvää eläintenviikkoa kaikille nelijalkaisille! Pitäkää kaksijalkaiset omistanne hyvää huolta. 

Siellä on taas handlerit hereillä :D 

Hippu ja Grontti

Meidän tämänkertaiset palkinnot. Tuo RATIAn panta olis muuten ollut ihan loistava, mutta se on kooltaan enemmän luokkaa nöffi kuin borzoi :D Jos joku kaipaa itselleen siis isoa pantaa, meiltä saa ihan ilmaiseksi. 

Lainalapsi

Oon nyt tällä viikolla jo kahtenä päivänä hengaillut Pinjan seitsemäntoista viikon ikäisen portugalinpodencopentu Akun kanssa. Ja pentukuume on ilmeisesti pysyvä olotila niin pitkään kun sitä omaa pentua ei oo. Onneksi on tälläinen lainalapsi jonka kanssa saa tehdä pentujuttuja, mut ei tarvitse lainkaan stressata mistään sisäsiistiksi opettelusta, sun muusta ei niin kivasta :D

Maanantaina (19.9) kävin hakemassa Pinjan pojalta matkaani Akun ja Pantsen, joiden kanssa hipsittiin lajon koirapuistoon, aikomuksena antaa koirien päristä keskenään ja matkassa mukana oli myös näyttelyremmi, jotta voitaisiin Akun kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä harjoitella näyttelyjuttuja. Munhan kun olisi tarkoitus Akua tulla näyttelyissä käyttämään. Debyytti kehiin olisi tarkoitus kaiketi suorittaa joulukuussa messarin pentunäyttelyssä. Että ei ihan pienestä liikkeelle lähdetä. 

Saatiin olla koirien kanssa rauhassa puistossa just sen aikaa, että koirat ehti rallata keskenään ja mä ehdin ottaa hiukan näyttelyjuttuja Akun kanssa, kunnes saatiin seuraa ikäisestäni naisesta ja hänen 10kk ikäisestä amerikanakitasta. Koirat leikki hienosti, varsinkin Akusta ja akitasta tuli ihan bestiksiä.

Näyttelyharjoitukset näin ekalla kerralla oli pienehkö, hmm, fiasko. Tai siis, Akun saa suhteellisen hyvin seisomaan, se vaan hötkyilee ja on niin hemmetin innoissaan kaikesta, että se ei oikeen tajua olla ja rauhoittua. Ja kun itsellä kokemus pienen koiran esittämisestä rajoittuu just siihen yhteen kertaan muutaman vuoden taakse, kun kymmenen minuutin varoitusajalla jouduin kaverini kleinspitzin kanssa messarissa kehään. Eli ihan uusi aluevaltaus mulle nämä pienet koirat näyttelykehässä. 

Näyttelyhihnan kanssa Aku ei halunnut liikkua yhtään. Se joko pisti stopin päälle, tai tuli mukana jotain ihme kenguruloikkaa, joka oli harvinaisen kaukana hienosta liikkumisesta. Ei kuitenkaan treenattu kauaa, halusin yhden edes vähän onnistuneen hihnan kanssa liikkumisen, josta välittömästi palkka ja lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen. 

Kyllä se siitä sitten lähtee kun päästään enemmän treenaamaan ja mulle aukenee vähän tuo pienten esittäminen. 

Puistoilun jälkeen käveltiin takaisin Pinjalle, jossa meinasi paniikki iskeä kun Pinjan poika oli häipynyt johonkin, joten en päässyt koiria palauttamaan, Pinja kun itse oli Porissa. Soitin Pinjalle seisovani heidän pihalla ja poikansa on jossain. Pinja onneksi sai poikansa heti kiinni ja lyhyen odottelun jälkeen tää sitten saapuikin päästämään koirat sisälle. Oli luullut mun olevan autolla ja että mulla on vara-avain heille. Tosin en tiedä miten se autolla oleminen mihinkään vaikutti :D 

Hitaasti hyvä tulee, me jatketaan harjoituksia. Aku on kuitenkin luonteeltaan mitä ihanin, se on todella avoin, iloinen, leikkisä ja sosiaalinen pieni koiralapsi, josta varmasti tulee hieno näyttelykoira(kin) kun vaan oppii rauhoittumaan ja keskittymään.

Eilen (21.9) käytiin Akun kanssa Rauman Mustissa ja Mirrissä pentutreffeillä. Bongasin ilmotuksen facebookista ja pistin Pinjalle viestä haluisko Aku lähteä. Pinja ei itse koulukiireidensä vuoksi ehtinyt, mutta Ronin kanssa käytiin hakemassa puoli viiden aikaan vauvakoira messiin ja ajeltiin treffeille. Aku matkasi autossa hienosti mun sylissä eikä hötkyillyt mitään. Ja olen edelleen ihan hämmentynyt kun Roni suostui siihen että Aku hänen autoonsa tulee. Tähän mennessä koirilla on ollut ehdoton porttikielto sen autoon, mutta ilmeisesti pieni koko ja sylissä matkustaminen oli tarpeeksi pieni paha. Ja aina liikennevaloissa seisoessa Roni haltioissaan silitteli Akua ja oli ihan lääpällään muutenkin :D

Mustiin ja Mirriin saavuttuamme käytiin tiskillä näyttämässä rokotuskortti, allekirjoitettiin joku "sääntökortti" ja saatiin lappu jonka kanssa jatkossa päästään ilman rokotuskorttia mukaan. Kanta-asiakkaille treffit on ilmaiset ja tietysti allekirjoittanut on kantis. 

Paikalla oli meidän lisäksi kaksi shelttipentua, maltankoira (? En muista, saattoi olla havannakin), chihuahua ja joku pieni ja ruskea, en tiedä minkä rotuinen oli vai oliko seropi. 

Liikkeeseen oli koottu aitaus jonka ääreen treffien alkaessa jokainen tuli seisomaan pitäen pentua sylissään, jonka jälkeen samaan aikaan laskettiin pennut aitaukseen ohjaajan kanssa. 

Aku oli taas ihan superreipas, se kävi kaikkiin pentuihin tutustumassa nätisti ja leikki kaikkien kanssa, mutta ymmärsi esimerkiksi vähän ujompaan maltankoiraan pitää enemmän välimatkaa. Musta oli myös kiva huomata, miten Aku osasi mut etsiä aitauksen reunalta, siinä se kävi välillä pomppimassa ja ihan selkeesti tiedosti kenen kanssa on liikkeellä. Askel yksi kohti toimivaa yhteistyötä siis otettu. 

Puolessa välissä pidettiin tauko, jonka aikana päästiin käyttämään pennut ulkona tarpeillaan. Hienosti Aku tepsutteli itse ulos ja teki asiansa heti. Sisälle mennessä sitä alkoi vähän jänskättää ilmeisesti liukuovet, joten rajallisen ajan takia nappasin pennun vaan syliin ja kannoin liikkeeseen. 

Tauon jälkeen pennut taas aitaukseen, josta jokainen vuorollaan pääsi harjoittelemaan pöydällä oloa ja hampaiden näyttämistä. Akun kanssa ko. homma meni varsin hienosti. Häntä heiluen se onnellisena pyöri pöydällä (joka oli siis ihan kaupan tiski, ei näyttelypöytä) ja antoi katsoa hampaat nätisti. Sen jälkeen pääsi vielä kehään leikkimään.

Treffien lopussa omistajat pääsi aitaukseen, jossa jokainen otti oman pentunsa syliin, jotta pentu oppii myös rauhoittumaan tai jotain. Aku hienosti myös rauhoittui mun syliin heti ja viirotukset jäi lattiatasolle. 

Treffien jälkeen käveltiin taas omin jaloin autoon ja ajeltiin takaisin Pinjalle. Akulla oli ollut ilmeisesti tosi kivaa, se ehti n. 5min ajomatkalla nukahtaa mun syliin. Aivan ihana pentu. 

Kuvat treffeiltä on ihan suttuisia, koska kännykän kameralla ei saa noista ympäriinsä täysillä pörräävistä pennuista mitään kovin tarkkoja kuvia. 

Kyllä se vaan mut osasi bongata sieltä aitauksen laidalta.

Akukin tulee varmaan jatkossa jossain määrin esiintymään blogissa, varsinkin sitten kun näyttelyura päästään polkaisemaan käyntiin. Sunnuntaina ollaankin mahdollisesti menossa meidän ekaan yhteiseen mätsäriin :) 

Ihanaa kun tän vallitsevan pentukuumeen keskellä saa tosiaan touhuta edes Akun kanssa, koiranpennut on vaan niin ihania. 

Merri kävi polskimassa

Eilen (8.9) päästiin vihdoin käyttämään Hipun mätsäristä palkinnoksi saama lahjakortti koirauimalaan. Lahjakortin käyttäjäksi valitsin Merrin Hipun sijasta, sillä veikkaisin että Hippu ei välttämättä kauheesti osais arvostaa vierasta uittajaa muutenkin jännässä tilanteessa.

Aika meille oli Luvian koirauimala Zemppu & Serafiinassa klo 17 ja meni kyllä niin tiukille että ehdittin ajoissa, kiitos vaan tietöiden matkan varrella joissa seisottiin puoli tuntia. Siinä meinas hermot kiristyä ihan kunnolla. Kuitenkin kurvattiin uimalan pihaan ihan paria minuuttia vaille viisi, joten ehdittiin kuin ihmeen kaupalla ajoissa paikalle. Mukaan lähti siis mun ja Merrin lisäksi äitini.

Uimalalla meitä oli vastassa ihana uittajamme Kirsi, joka oikeesti heti ainakin itselle loi todella luottavaisen fiiliksen. Hetki annettiin Merrin tsiigailla ympärilleen, jonka jälkeen mentiin pistämään Merrille liivit ja vaihdettiin kaulaan uimalan panta ja hihna, ettei omat kastu.

Käveltiin Merrin ja uittajan kanssa ylös altaan reunalle, jossa uittaja meni veteen ja itse jäin Merrin kanssa rampin yläpäähän. Merri suhtautui heti harvinaisen skeptisesti ramppiin ja siitä näki kun se teki päätöksen olla sille rampille astumatta. Ja Merri kun päättää olla liikkumatta, sen liikkeelle saaminen ei ole mikään helpoin juttu maailmassa. Houkuteltiin ja houkuteltiin, kasteltiin koiran tassuja ja itse istuin rampilla näyttämässä että kyllä tästä voi mennä. Uittaja oli onneksi todella ihana ja oikeasti antoi koiralle aikaa ja sanoi että jos ei tänään mene veteen, hän ei ota lahjakorttia vaan sen voi säästää toiseen kertaan. Olisin saanut itsekkin mennä altaaseen, mutta edellinen asiakas oli ollut koirineen altaassa ja uimalan uittopuku oli märkä, joten se jäi vaan suunnitelman tasolle se juttu. Jos olisin tiennyt että omistajakin pääsee altaaseen halutessaan, olisin ehkä voinut varautua siihen omilla vermeillä.

Meillä oli puolen tunnin uintiaika ja kymmenen minuutin paikalleen jämähtäneen Merrin houkuttelun jälkeen alkoi jo vähän tuskastustaa. Merri vaan makasi rampin yläpäässä ja katteli ympärilleen. Sain Merrin ylös ja siitä hyvän otteen ja kammettua sen rampille, jota pitkin se lähti menemään alas. Ja sitten se lähti uimaan! Hienosti, vaikka ensin vähän hämmentyneenä se lähti uimaan uittajan mukana allasta ympäri. Vähän oli uintitekniikka hukassa, mutta se nyt kuitenkin ui. Reunalla jossa äiti oli katsomassa Merri kävi läiskimässä kunnolla vettä. Takajalkojen käyttöä se vähän tuntui pihtailevan ajoittain, mutta kyllä se muutaman kunnollisenkin uimasuorituksen teki. Välillä pääsi rampille seisomaan ja lepäämään ja sit taas mentiin. Yhden kerran se lähti ihan oma-aloitteisesti uimaan.

Merri ehti uida n. 15min, jonka jälkeen se tuli hienosti rampin ylös ja ravisteli itteään niin antaumuksella että kaikki monen metrin säteellä kastui. Otettiin liivit pois ja vaihdettiin oma hihna ja panta ja kuivattiin huolella, jonka jälkeen oli aika sanoa kiitos ja näkemiin ja lähteä kotiin.

Käynti oli tosi mukava, uittaja oli todella kannustava ja kohteli koiraa tosi kauniisti, varsinkin se että uittaja kehui Merriä kokoajan sen uidessa ja jutteli sille rauhoittavasti, oli ihan loistavaa. Ja olihan sitä kiva katsoa kun Merri ui. Nyt kun tiedän että koiraa on mahdollista myös itse uittaa ko. paikassa, en pidä mahdottomuutena että joskus veisin myös tuon Hippu the uimataidottoman kokeilemaan uimista. Varmasti myös Merri pääsee kokeilemaan joskus vielä uudestaan, antaa vaan ensin toipua eilisen järkytyksestään :D

Täydellinen iltapäivä

Lähdettiin eilen Hipun kanssa iltapäivästä Petäjäkseen metsiin seikkailemaan. En edes muista koska viimeksi ollaan oltu metsässä, ainakaan niin että koira on saanut kulkea vapaana. Nyt halusin sen Hipulle suoda pitkästä aikaa, kun sää oli kovin aurinkoinen ja jopa kohtuullisen lämmin. 

Hippu sai mennä jolkotella vapaana melkein koko ajan. Varmuudeksi laitoin sille kopan päähän ja se oli siinäkin mielessä ihan hyvä ratkaisu, sillä koppa päässä se kuunteli ja oli hereillä vähän paremmin.  Yleensähän kun sen ilman koppaa päästää irti, se häippäsee kuin pieru saharaan. Tosin aina se on takaisinkin tullut. Nyt se kuitenkin kuljeskelli kokoajan näköetäisyydellä ja aina kun pyysin odottamaan, se kiltisti pysähtyi ja odotti että olen tarpeeksi lähellä ja jatkoi taas matkaansa.

Olis kyllä silti ihanaa kun löytyis joku metsä jossa lähin tie on hyyyyyyyvin kaukana ja muutkin kulkijat vähäisiä, niin ehkä uskaltais päästää ton hirmuliskon ihan ilman koppaa vetämään rallia. Kyllähän se aina sen parin ekan spurtin jälkeen rauhottuu ja kulkee siinä lähellä, ne ekat innostumiskilarit vaan on sellasia että sitten mennään eikä meinata :D Onneksi kotikaupungista kuitenkin löytyy ne parit pellot jossa tuota voi pitää suhteellisen huoletta vapaana, pelloille on vaan niin tuskastuttavan pitkä matka meiltä kotoa että ilman autoakyytiä on turha ees haaveilla sinne lähtemisestä ja kun itsellä ei ajokorttia ole, niin olen valitettavasti täysin sen varassa miten kortilliset meitä pääsee kuskailemaan. Onneksi kuitenkin yhdeksänä kertana kymmenestä saadaan itsellemme hovikuljettaja, mutta oishan se nyt kivaa kun ei aina tarvis muita vaivata.
Myös meidän maastoharkkapaikka Harjavallassa on sellainen, että sinne voisin viedä ihan treenien ulkopuolellakin Hipun juoksemaan, vielä ei oo käyty kuitenkaan kokeilemassa.

Petäjäksessä olevaan rantaan kun päästiin, Hippu ampaisi heti ilman mietintätaukoa kahlaamaan rantaveteen. Meni niin pitkälle jo että ajattelin sen lähtevän uimaan (mitä se siis ei osaa, koska ei tiedä mitä takajaloilla uidessa tehdään), mutta tyytyikin sitten vain luttaamaan jalat tukevasti pohjassa. Potkaisin omatkin kengät jalasta pois ja lähdin seuraksi kahlaamaan ja meillä oli niin mukavaa! Kahlailun jälkeen istuttiin rantakalliolla yhdessä lähemmäs tunnin ajan auringon lämmittäessä, meri-ilman tuoksuessa ja laineidin liplattaessa. Muuten oli ihan hiljaista. Ja niin täydellistä. 

Rantahengailun jälkeen kiivettiin rannasta takaisin ylös metsään ja Hippu sai vielä kipitellä vapaana edeltä, mun tullessa omaa tahtiani perässä ja kuunnelltiin metsän ääniä. Olin onnellinen ja niin jotenkin vapautunut ja rauhallinen. Ja luulempa että Hippu tunsi tismalleen samoin. 

Kunnon laatuaikaa maailman parhaimman koiran kanssa, jonkalaista ihminen voi itselleen vain toivoa. Kiitos Hippu et just mulla on just sut.

Sitä hyvää, jota olen aina toivonut,

sitä kaunista, jota olen aina halunnut,

sitä ihanaa, josta olen aina haaveillut,

olen koirassani saanut.

 

Ei meitä mikään sade pelota

Heräsin kuin heräsinkin eilen (14.8) ajoissa lähteäkseni Hipun kanssa mätsäröimään RKS:n kentälle Susivuoreen. Säätiedotus ihan vain vaihteen vuoksi ennusti taas jäätäviä sademääriä, mutta jääräpäinen koiraharrastaja ei vähästä hätkähdä ja päätin silti että kyllä me nyt mennään kun kerran ajoissa sain itseni sängystäkin ylös. Ensin ajatuksena oli että oltaisiin Hipun kanssa pyöräilty kentälle, mutta ajattelin koittaa onneani ja soitin äitille jos se haluais lähteä mukaan. Ei ehtinyt, mutta lupasi heittää meidät. Roni ei tällä kertaa lähtenyt mukaan lainkaan, sillä oli ohjelmassa "jotain tärkeämpää", joten olin varmaan ensimmäistä kertaa koskaan ihan oman onneni nojassa mätsärissä. 

Ilmoitin Hipun isoihin aikuisiin ja etsittiin luttamärän nurmikentän reunasta kiva paikka hengailla ja alettiin odotella josko joskus päästäisiin kehään. Paikalla oli borzoita edustamassa myös Eija kolmen borzoiuroksensa voimin. Onneksi sateet jäi kuitenkin vähäisiksi, paikalle saavuttaessa Hipulla oli viellä sadeviitta päällä, mutta nopeesti senkin sai ottaa Hipun iloksi pois. Pari kuuroa tuli, mutta onneksi meillä on järjettömän iso sateenvarjo jonka alle mahduttiin hyvin molemmat koiran kanssa. Odotellessa tehtiin vähän temppuja sun muuta aivojumppaa, ettei koira ihan kuoliaaksi tylsisty.

Isoja aikuisia oli ilmottuna joku n. 20 kpl, Hippu kehässä ihan häntäpäässä. Taas se esiintyi niin tasavarmasti, seisoi kuin patsas ja liikkui nätisti kuin mikä, sekä antoi tuomarimme pidellä oikein hienosti. Esiintymisellämme ansaittiin punainen nauha. Sinisten kehässä Eijan borzoi voitti, joten mieleni sopukoissa ehdin jo tulemaan siihen lopputulokseen että sijoittumisesta on turha haaveilla, joten oli pienehkö yllätys kun huomasin punaisten kehässä että ollaan Hipun kanssa kärkikolmikossa. Kun meidät vielä "kunniakierroksen" jälkeen käteltiin ykkösiksi oli vähän hämmentynyt, mutta tietysti hyvin mielissäni. Hippu kyllä ansaitsee voittonsa joka kerta, kyllä se niin komeesti esiintyy. Melkein heti punaisten kehän jälkeen saatiinkin hipsiä BIS-kehään, jossa Eijan kanssa naureskeltiin että harvemmimpa sitä mätsärin BIS-kehässä taitaa kaksi borzoita olla edustamassa samaan aikaan. Hippu jaksoi tsempata hienosti vielä BIS-kehässäkin, vaikka olikin yhteen soittoon joutunut esiintymään jo aika pitkään. Ja jälleen huomasin meidän olevan tässäkin kehässä kolmen parhaan joukossa ja pian meidät huudeltiinkin jo BIS kakkosiksi! Voiton vei kaverini Nooran kleinspitz Rölli. Tämä olikin sitten jo neljäs kerta kun Hippu sijoittui mätsärissä BIS-kehässä. 

Ihan megakivat palkinnotkin saatiin. Kaksi komeaa pokaalia ja ruusuketta, Belcandon kuivaruokaa, koiranruokaämpäri (joka tuli oikeesti todelllatodella tarpeeseen, varsinkin Roni meinasi revetä liitoksistaan ilosta kyseisen ämpärin johdosta), 35euron arvoinen lahjakortti koirauimala Zemppu & Serafiinaan (Merri taitaa päästä kuin päästäkkin kokeilemaan uimista koirauimalassa), 15euron arvoinen lahjakortti Nimilaatat.com nettikauppaan, lahjakortti ilmaiseen nimilaattakaiverrukseen, -15% lahjakortti Kunnon koirakouluun ja pari kappaletta RKS:n logolla varustettuja heijastimia. Oon tosi tyytyväinen.

Hippu ansaitsikin kehän jälkeen isot rapsutukset ja pari palaa grillimakkaraa. Kotiin kun tultiin oli koko koira ihan naatti, kömpi ensimmäiseksi vakiopaikkaansa kylppäriin nukkumaan. 

Että olihan hyvin mennyt päivä, kannatti lähteä eikä jäädä kotiin nukkumaan! 

Kahden borzoin edustus BIS-kehässä. Hyvin näkee myös nartun ja uroksen välisen kokoeron! 

PUN1 ja BIS2

Kolmen kärki BIS-kehästä.

Ja taas tuli muutama ruusuke ja pysti lisää, niitähän meillä kun ei valmiiksi muka oo jo ihan liikaa :D