Kävin tänään heittämässä lenkin Merrin ja Hasjan kanssa. Monta päivää kestänyt paska fiilis ja ahdistus katosi hetkeksi aikaa ja kiitos kuuluu täysin vain noille kahdelle metrinokalle. Onnea on kun elämässä on koiria.
Kattelin taas lenkillä varsinkin Hasjaa pitkästä aikaa "sillä silmällä" ja totesin taas kuinka kaunis ja tasapainoinen koira sekin on. Sillä on ihan järjettömän hieno turkki, varsinkin sen häntä- ja housukarvoista ois moni muu borzoi kateellinen. Harmi vaan että purenta on mitä on, eikä sen takia oo kaikkia kulmureitakaan. Muutenhan Hassustakin ois varmaan aika nopeeseen tahtiin leivottu muotovalio. Onhan se kyllä yhdessä näyttelyssä käynyt hakemassa H:n, enkä muista yhtään mitä siinä arvostelussa mahtoi olla...? Hampaista johtui kuitenkin pääosin.
Merrillä on tällä hetkellä jopa turkki, mut sen lihaskunto on ihan olematon, joten sen liikkeet on sen takia kamalat. Nyt vaan äkkiä bodaamaan Merristä lihaksikas, jos sitten vaikka uskaltaisi yrittää mennä kehään.
Hippu sai uuden paketin tällä kertaa etujalkaan, mutta onneksi vaan ihan lyhyeksi aikaa, kun äiti leikkasi vahingossa kynnestä vähän turhan ison palasen ja verenpaisumus yllätti kun Hipun kanssa palattiin äitini kämpille, missä tällä hetkellä erinäisistä syistä majoitutaan.
Lääkkeen anto on ihan totaalista tappelua ja tahtojen taistoa. Hippu ei avaa suuta enää ees nenään puhaltamalla ja kun sen lääkkeet saa väkisin survottua hampaiden välistä suuhu, ei oo toivoakaan et se nielasis suosiolla. Myöskin tassun sitominen ja kuratossun laitto (ja poisto) on ihan kamalan ällöttävää ja sitä tassun nostamistakin pantataan viimiseen asti. Hemmetin jääräpää :D Epilepsialääkkeet se ottaa onneksi ihan ok, kun ne on niin pieniä et ei varmaan Hippukaan viitti alkaa niitä kaivelemaan namien seasta pois.
Tosin mä kaivelin pari iltaa sitten epilepsialääkettä kissan suusta, kun putos pilleri lattialle ja Lilli päätti ylettää kulinaristiset kokemuksensa myös koiran lääkkeisiin. Onneks ei ehtiny nielasemaan.
Mulla olis tosi tylsää ilman koiria. Ja kissoja. Välillä niin rasittavia, mut silti niin maailman rakkaimpia.
 |
| Hasjan yhteistyökyky ei oikeen riittänyt kuvattavana olemiseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti