Joulut ja vuodenvaihteet on nyt vietelty ja arkeenkin olis tarkoitus palata maanantaina. Onneksi vielä on muutama päivä aikaa olla tekemättä käytännössä yhtään mitään.
Meidän joulu meni mukavasti, kissoille olin tilannut 48 purkkia niiden ehdotonta lemppariruokaa ja Hippu sai taas uuden pehmolelun huolestuttavaa vauhtia kasvavaan pehmolelukokoelmaansa.
Vuodenvaihde meidän piti olla ihan kotosalla, kunnes siinä illan mittaan meille alkoi tupsahdella Ronin kavereita kuin sieniä sateella, joten katsoin parhaaksi tilata mulle ja Hipulle taksin ja siirtyä äitini kämpille, ettei Hipun tarvitsis hirveesti stressailla hitaasti mutta varmasti humaltuvaa miesporukkaa. Ei sillä että ne Hippua mitenkään kiusais (suurin osa Ronin kavereista jostain syystä pelkää Hippua vaikkei ne sitä myönnäkkään). Taksin tilasin valopilkku-sovelluksella ja saatesanoisiksi tilaukseen laitoin että mukana on suurikokoinen koira, joten mun huvitus oli suuri kun meitä noutamaan saapui tilataksi josta oli penkit kaadettu :D En tiedä mitä hevosta ne luuli mun mukana kuljettavan. Hippu kuitenkin käyttäytyi taksissa kuin mallikansalainen ja keräsi kuskiltamme kehuja.
Raketeista Hippu ei tapansa mukaan välittänyt pätkääkään, äitin luona jossa me kaksin oltiin se vaan keskittyi nukkumiseen ja luun järsimiseen.
Uudenvuodenpäivänä käytiin herättyämme vielä isäni luona moikkaamassa muuta koirajengiä. Merrillekkin (luojankiitos) on alkanut turkki hitaasti mutta varmasti kasvamaan takaisin ja muutenkin koko koira oli tavattoman iloisella ja reippaalla päällä. Yleensähän kun se on sellanen hyyyyvin rauhallinen ja hiljainen hiihtäjä.
Jouluaattona alotettiin se Hipun epilepsialääkitys (Barbivet 60mg). 1,5 tablettia aamuin illoin joka ikinen päivä. Lisäksi ne pillerit on niin saakelin pieniä ja niissä ei ole sellasta "keskiviivaa", eli niiden puolittaminen on jo ihan oma operaationsa. Onneksi Roni on keksinyt jonkun vedenpitävän tekniikan hommaan (mitä en ainakaan vielä ole itse oppinut), joten se toimii meillä pillerinpuolittajana.
Alkuun sivuoireet oli hyvinkin voimakkaat. Tasapaino oli ihan hukkateillä, tosin ulkona Hippu kulki ihan hyvin, vaikkakin paljon totuttua rauhallisemmin. Lisäksi itkeskeli ja oli vähän sellanen maansa myynyt muutenkin. Sitä oli tosi kamala katsoa, vaikka tiesinkin että niin luultavasti käy alotuksen yhteydessä. Mut ei siinä silti ole mitään hauskaa kun toinen nousee makuulta ylös ja kaatuukin takaisin ja muutenkin hoipertelee sisällä menemään kuin olis muutaman promillen kännissä.
Onneks nyt on alkaneet oireet jo väistyä kaiken hyvän tieltä! Hipun ruokahalu on palautunut normaaliksi (se oli jo pitkään syönyt todella huonosti ruokaansa), se on lenkillä taas oma reipas itsensä niin hyvässä kuin pahassa ja kaiken huipuksi se on tainnut muuttua vähän avoimemmaksi vieraita kohtaan. Aina se on antanut vieraiden silittää, mutta ollut sellanen välinpitämätön ja pidättyväinen. Nyt se uutenavuotena ennen meidän lähtöä nyhjäsi koko ajan yhden Ronin kaverin vieressä ja lenkillä melkein hyppäs meitä jututtamaan tulleen miehen syliin :D
Lisäksi lääkkeen ottamisessa ei ole mitään vaikeuksia, kun niitä alkuun pelkäsin. Hippuhan keksi silloin alkuvuonna kun siltä leikattiin se kysta kyynärästä, että lääkkeen ottaminen on yliarvostettua ja sain kyllä kaikki kikka kolmoset käyttää että sain sen syömään antibioottinsa. Nyt se on vaan mielissään kuin aamulla ja illalla hänelle annetaan kinkkua. Tosin eilen aamulla siltä oli vissiin vaan vahingossa tippunut pilleri kinkun välistä kun Roni oli antanut lääkkeen, mut oli sen sitten ottanut kiltisti uuden kinkun välissä. Hipulla kun on tapana jostain syystä pienikin nami jauhaa isoin elkein suu ammollaan.
Kontrolliverikokeisiin ollaan menossa joskus tämän kuun loppupuolella sitten kun lääkitystä on käytetty noin kuukausi.
Kontrolliverikokeisiin ollaan menossa joskus tämän kuun loppupuolella sitten kun lääkitystä on käytetty noin kuukausi.
Pahimmasta näyttelyharrastuksen katkeamisesta johtuvasta surusta oon jo päässyt yli, ja tullut siihen lopputuloksen et näillä mennään ja meistä tulee niitä jossain vaiheessa jo loppuun kulutettuja naamoja mätsärikehiin. Turha sitä on surra mitä on menetetty, vaan iloitaan siitä mitä meillä vielä on. Maailma ei kaadu yhteen näyttelyharrastukseen ja ehkä siinä sit säästääkin muutaman euron.
Tosin ennustan surun palaavan pienissä määrin maaliskuussa kun Hippu täyttää 8v ja meille ois ne veteraaniluokkien ovet auenneet, mut yritän pitää mielessä sen, että yhtäkaikki ne aukee myös mätsäreiden vetskukehiin.
Loppuun aattelin vielä ihan hiukan listailla meidän tavoitteita tälle vuodelle, niin voin sitten taas seuraavan vuoden vaihteessa katella mitä on toteutunut.
HIPPU
- Pysyä terveenä
- Kulkea mätsäreissä niin paljon kuin mahdollista
- Parantaa jälleen kerran sitä hihnakäytöstä ohitustilanteissa (meillä on vähän sellanen on-off-suhde kyseiseen toimintaan)
- Puistoilla paljon
- Päästä useammin vapaana juoksemaan esim. pellolle
- Opetella pari uutta temppua
- Käydä useammin kesällä maastojuoksutreeneissä
- Erkkarin turistiluokka
MERRI
- Laihtua ja kasvattaa lihaskuntoa
- Saada näyttelystä edes ERI
- Panostaa enemmän kehäkäytöksen opetteluun (mm. käärmeketju)
- Hankkia turkki :D
- Ottaa useammin Merriä meille ja pidemmiksi pätkiksi kerrallaan
- Parit mätsärit
- Saada enemmän asennetta ja reippautta
MINÄ ITSE
- Luottaa itseeni enemmän
- Nähdä omat virheet, hyväksyä ne ja muuttaa toimintatapoja
- Päästä kehänauhojen sisäpuolelle mahdollisimman paljon
- Parantaa sosiaalisia taitoja
- Käydä ratsastamassa
- Lakata pelkäämästä asioita joille ei voi mitään ja joista ei etukäteen varmaksi voi tietää
- Ilmoittaa kissa kissanäyttelyyn :D
 |
| Voitettiin myös Rauman Evidensian joulukalenteriarvonnasta luukku 23. Palkinnoksi saatiin kuukauden kissanruuat, niille säilytysämpäri ja hiekkalapio. Kissat arvatenkin arvosti säilytyslaatikkoa kaikista palkinnoista eniten :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti