Tuhannesti onnea rakas kettutyttö

Merri täyttää tänään (19.1) 5v!

Ihan totaalisen "mitähittoa"- hetken aiheutti. Justhan se meille tuli ja oli sellanen kikkara kenguru. Ja nyt muka jo viiden vanha. Häh? 

Maailman lutuisin halikamu, joka ei tekis paha kärpäsellekkään. Tykkää kaikista ja ei isäni mukaan hymyile kellekkään yhtä paljon kuin mulle. Merrihän kun ei hyvin valitettavasti meillä pysty asumaan ainakaan vielä, vaikka mun koirani ainakin paperilla on. Silti se on maailman toisiksi tärkein heti Hipun jälkeen. 

Helkutinmoinen jästipää jos sille tuulelle sattuu, mut sit taas kuitenkin rennon letkeä kaveri. Jos Merri olis ihminen, se olis sellanen hippityttö. Sillä olis rento kangasmekko ja kukkapanta, sekä se rakastais luontoa ja rauhaa. Rämpyttäis varmaan jotain kitaraakin.

Merri ei valitettavasti ole ainakaan vielä täyttänyt sille näyttelyiden osalta asettamiani odotuksia toivotulla tavalla, mut muuten koko koira on täyttä kultaa. Ehkä vielä jonain päivänä sekin saa tilaisuutensa loistaa kehissä, ehkä ei. Se nyt ei ole kuitenkaan se tärkein päämäärä. Se vaan pentuna vielä oli tosi lupaava ja taspainoinen, mut sit se jotenkin vaan jämähti näyttämään junnuluokkalaiselta.

Kultaisesta luonteestaan johtuen olen harkinnut puolivakavasti jotain karvakaveritoimintaa, johon Merri olis varmaan just passeli. Se on rauhallinen ja kiltti, eikä hötkyile turhia. Se voisikin olla sille (meille) lähes täydellinen harrastus. 

 Paljon onnea Coverdale's Red Passion "Merri" ja sisarukset! 

Sillon joskus kesällä 2012 hää oli niin söpö ja pieni pullaposki :D 

//

Käytiin myös Hipun kanssa tänään heti kahdeksalta aamulla Evidensiassa kontrollilabroilla, koska labrat piti ottaa ennen aamulääkkeen antoa. Saatiin suuri kunnia olla päivän ekat asiakkaat. 

Juttelin lääkärin kanssa kuulumiset ja sovittiin et hän soittaa mulle sit labrojen tulokset, kun mulla oli kiire töihin. Hoitaja otti näytteet ja taas jouduttiin molemmista etujaloista ottamaan, kun toisesta ei sitä verta meinannut taas tulla lainkaan ja muutenkin piikin pistäminen suoneen oli vähän vaikeeta kun on niin ohuet suonet. Lopulta siitä jalasta se verentulo hyytyi kokonaan, joten jalanvaihto. Hippua selkeesti alkoi jossain vaiheessa pännimään se pistely ja alkoi vähän hermostua, mutta silti jaksoi hammasta purren tsempata kärsivällisesti loppuun asti. 

Hippu painoi punnittaessa 33,6kg kun kuukaus sitten tais olla 34,4kg mut tuo pieni pudotus johtui varmaan siitä etten ollut antanut aamuruokaa.

Lääkäri soittikin mulle tuloksista hetipian kun olin töihin tullut ja kaikki ihan hyvin. Se vaikuttava aine oli jollain asteikolla (?? eläinlääkärislangi mulle ihan hepreaa) ihan ok, joten määrätyllä annoksella jatketaan eteenpäin. Maksaentsyymit oli vähän koholla, mutta se on tolla lääkityksellä ihan normaalia, eikä mitään maksan vajaatoimintaan viittaavaa ollut. Myös jo viime kerralla koholla ollut kolesteroli oli taas vähän noussut, muttei ell. siitä huolissaan ollut, joten en ole minäkään. 

Seuraava kontrolli on jossei mitään ihmeellistä ilmene 6kk kuluttua. Toivotaan ettei ennen sitä tarvii nokkaa pistää ainakaan Hipun kanssa eläinlääkärin ovesta sisälle :D