tiistai 25. lokakuuta 2016

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama, kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Syyslomalainen täällä moikka! Parasta opiskelussahan on tietysti lomat. Tai siis, on siellä koulussakin (työharjoitteluista nyt puhumattakaan) ihan mukavaa kun opiskeltavat asiat on mielenkiintoisia ja mieluisia, mut osaa tätä tyhjänpanttina olemista ja peukaloitten pyörittelyä sit arvostaakkin. 
Tosin ihan kokonaan en onnistu tän viikon lomankaan aikana koulujutuista irtaantumaan, mulla olis tuolla oottelemassa tehtävä jos toinenkin, jotka pitäis miltei kaikki saada väännettyä valmiiksi maanantaihin mennessä. Siitä huolimatta sitä eksyy blogin pariin, tai aattelee käydä kattomassa VAAN yhden jonkun kivan videon youtubesta, mutta kolmen tunnin päästä sitä huomaakin että on edelleen siellä youtuben ihmeellisessä maailmassa kattomassa videota miten puhutaan kirahveille tai heitetään meetvursti tuolille. Eli wish me luck tänkin asian suhteen. 

Päälle viikko sitten potkasin niin sanotusti molemmat kissat pihalle tästä kämpästä, ne meni äitini luo vähän "lomalle", että itse kukin kotiin jääneistä sai lepuuttaa hermojaan. Kisuilla oli jo pidemmän aikaa ollut joku idioottimaisuuden aikakausi ja lopullisesti ns. kamelin seläin katkaisi rakas Lilli, joka ihan vaan ohikulkiessaan onnistui tikkaamaan kullanarvoisen MacBookkimme turhan arvokkaan laturin säpäleiksi. Ei ollut itku ihan hirveen kaukana. Ja tietenkään raumalta ei edes löytynyt liikkeistä uutta laturia, mut onneksi mun piilevät MacGyver- taidot nosti päätään ja sain erinäisillä toimenpiteillä viriteltyä väliaikaislaturin. Vois vaikka kirjotella niksipirkkaan. 
Kissoilla oli vissiin ollut ihan mukavaa äitillä. Seuraavana päivänä kun käytiin pikkuhaisulit hakemassa takaisin kotiin, ne mulkoili meitä vähän pahasti kun ovesta sisään astuttiin. Mutta ilmeisesti oli ihan tarpeellinen reissu niillekkin, sillä kotiinpaluun jälkeen molemmat on taas olleet niin kilttejä ja kultaisia, eikä mitään oo hajonnut. Ronin kanssa naureskeltiin että kun muut (huolestuttavan moni jopa meidän ikäluokasta) pitää lapsivapaita, niin me pidetään kissavapaat :D Kiitos äiti kun otit termiitit kylään! 


Tiistaina (18.10) otettiin äitin ja Hasjan kanssa rintamasuunta kohti Eurajokea ja kunnaneläinlääkäriä.  Hasjan kun oli aika saada taas rokotukset kuntoon. Visiitti oli nopea ja Hasja the maalaisjuntti käyttäytyi oikein fiksusti, vaikka odotushuoneessa oli toinenkin koira. Rokotteet antoi laittaa ihan ilman mitään venkurointia ja sydänkin kuulosti ilmeisesti vallan hyvältä. Hasja sai myös elliltä positiivista palautetta hyväkuntoisista hampaistaan. 
Oli oikein mukavaa päästä Hasjankin kanssa välillä johonkin, vaikka sitten eläinlääkäriin.


Seuraavana päivänä (19.10) lähdin käymään lainalapseni Akun kanssa taas Mustissa ja Mirrissä pentutreffeillä. Tällä kertaa oltiin ihan kaksin liikenteessä ja matka sinne ja takaisin taitettiin kävellen. Hienosti Aku jaksoi, vaikkakin löi varsinkin menomatkalla liinat kiinni pariin kertaan ja tietysti aina suojatiellä. Onneksi kyseessä pieni koira, joten eikun kakara syliin ja puolijuoksua tien yli ennen kuin valot vaihtuu taas punaiseksi ja joku ajaa yli. 
Treffeillä pentuja oli jotain 6kpl, en enää edes muista. Hienosti Aku leikki kaikkien kanssa, varsinkin shelttipennun kanssa siitä tuli ihan ylimpiä ystävyksiä. Paikalla oli myös harrastevalokuvaaja joka otti jokaisesta pennusta kuvia liikkeeseen kootussa "studiossa". Kuvia en vielä oo käsiini saanut, mutta kai Akustakin edes yksi onnistunut kuva tuli, vaikka laps hääräskin ympäriinsä ja paikalla oleminen oli täysin vieras käsite. 
Matkaan mukaan lähti myös viime treffeillä mun arvonnasta voittamat palkinnot, jotka oli pelkkää pentutuotetta, joten lykkäsin ne vaan Pinjalle. Vaihdossa sain Mustin ja Mirrin repun, pussin nameja ja Royal Caninin kalenterin. 


Maanantaina (24.10) sain jonkun päähänpiston ja soitin iskälle jos se voisi olla kiva ja tuoda Merrin meille. No, iskä oli kiva ja toi mussukan tänne. Hengattiin hetki meillä ja Hippu oli ihan pähkinöinä kun "pikkusisko" tuli häntä katsomaan. Vähemmän pähkinöinä olikin sitten Lilli, joka ei Merrin vierailua arvostanut mitenkään kovin korkeelle. Totaalinen jähmettyminen ja kissa paisuu silmissä. Onneksi Merri on tollanen rento kaveri, kävi kerran molempia kissoja nuuhkasemassa ja totesi vissiin etteivät oo hänen mielenkiintonsa arvoisia. Nella tosin ei reagoinut Merrin tuloon mitenkään, sillä oli (kuten aina) ihan omat kuvionsa meneillään. 
Hetki tosiaan oltiin meillä, mutta siinä vaiheessa kun alko tuntua että klaustrofobia iskee itse kullekkin kun Ronikin vielä tuli töistä kotiin, keräsin venäläiset kokoon ja lähdettiin lenkille. Hippu on ehkä maailman rasittavin aina aluksi kun toinen koira lähtee mukaan lenkille, varsinkin jos se toinen on Merri. Tyyppi vetää kuin höyryveturi eteenpäin ja sellainen esityksen maku leijuu ilmassa. Käveltiin ensin kaivopuiston koirapuistoon, jossa oon viimeksi käynyt kauan sitten. Siellä sitten kauhukaksikko irti ja ihme kyllä Hippu sai Merrinkin juoksemaan kanssaan. Myöskään noita kuvaillessa en tällä kertaa päätynyt hermoromahduksen partaalle, vaan molemmat sopuisasti jaksoi poseerata mulle kun lahjuksina oli ilmeisesti herkullisia nameja. 
Puistossa nuo kuluttikin suurimmat energiansa ja matka jatkui sopuisasti. Päätin vaan että kävelen kaksikon kanssa iskän luokse ja jätän sitten Merrin taas sinne. Koukattiin saharannan kautta ja Merri ikäänkuin lähti multa käsistä ja ennenkuin kissaa ehti sanomaan, se istui kynääriään myöten (luultavasti, en käynyt itse kokeilemassa) kylmässä meressä. Ensin en tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa, mukaan veteen pääsi meinaan myös nahkahihna. Mutta siellä se vesipeto kuitenkin tyytyväisenä istuskeli eikä ollut mikään kiire pois. 
Tämän episodin jälkeen onnistuttiin loppumatka taittamaan ilman erikoisia välikohtauksia ja iskän luona Hippu pääsi vielä vetämään kunnon rallit Hasjan kanssa. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti