torstai 19. toukokuuta 2016

Eläinlääkärikeikka ja Rauma Show 2016

Torstai-iltana (12.5) Nellan syliin ottaessani huomasin sen peräpäässä paakun. Olin ihmetellyt jo edellisestä illasta saakka kisun vähän outoa käytöstä, mutta luulin vaan että sillä on tylsää tms. Lähemällä tutkiskelulla selvisi että paakku on ulostetta joka oli takkuuntunut karvoihin, mikä teki ulostamisen kissalle mahdottomaksi. Hirveessä paniikissa ja syyllisyydentunnossa soittelin ensin Ronille Hollantiin (en tosiaankaan tiedä miksi :D mitenköhän se sieltä käsin olisi voinut asiaa auttaa) ja sen jälkeen äitille. Äitin ansiosta sain vähän järjesteltyä asioita päässä, ja vein kissan suihkuun, jos saisin vähän paakkua pehmitettyä ---> sillä tavoin sen selvitettyä itse. 
Noh, jokainen voi varmaan päätellä miten helppo homma kyseinen tehtävä on kissan kanssa. Toisella kädellä yritin pitää kissaa kaulapannasta/rinnasta kiinni paikallaan ja toisella suihkuttaa. Nella huusi kun syötävä ja raapi. Eli suihkuteltua ei saatu kauaa. 
Kannoin traumatisoituneen kissan pöydälle ja yritin taas saksilla ja käsillä irrotella paakkua, mutta lopputulos oli järjetöntä meteliä pitävä, raapiva ja pureva kissa (joka myös ensimmäistä kertaa koskaan sähisi ja murisi mulle), joten pakko oli luovuttaa. Oli siis pakko siirtyä suunnitelmaan B, ja alkaa odotella aamua että voi soittaa eläinlääkärille. 
Aamulla nukuin Rauman kunnallisten eläinlääkäreiden ajanvaurausajan ohi, kiitos Merrin joka oli yöllä mun vieressä nukkuessaan potkassut mun kännykän alas sängystä ja kännykkä oli sammunut. Onneksi Eurajoen kunnallisella oli vielä soittoaika ja sainkin sieltä ekalla soitolla eläintenhoitajan kiinni. Kerroin murheeni ja saatiin aika reilun tunnin päähän. 
Pikkusisko tuli kyyditsemään mua ja kissaa, joten yhdeksitoista ajettiin Eurajoelle. Nella haisi ihan järkyttävälle, mutta ihmekkös se kun housuvilloissa on kiinni kakkapaakku ollut ties kuinka pitkään. Lääkärille päästiin melkein heti kun paikalle tultiin, ja eläinlääkäri kiukkuisen Nellan hännänalusen tsekkasi ja totesi vaan että "joo, kyllä tää on rauhotuksessa tehtävä". Joten Nella unten maille. Kisuparka nukahti aika nopeesti, vähän tuli paha olo ja oksensi kerran. Sain odotella kisun kanssa siihen saakka että se oli unessa, jonka jälkeen lähdettiin Nooran kanssa tunniksi istumaan jonkun marketin kahvilaan. 

Käytiin hakemassa kissa, se oli ihan umpiunessa ja ell sanoikin että voi nukkua vielä useita tunteja. Peräpäästä oli karvat ajeltu ja vähän jännitin miltä kisu näyttää. 
Noora heitti meidät kotiin ja otti samalla Merrin mukaansa, ja mä jäin valvomaan nukkuvan Nellan viereen. 
Soitin äidilleni jos hän voisi töidensä jälkeen tulla hakemaan Hipun lenkille kun en haluaisi kisua jättää. Äiti tulikin ja otti Hipun luokseen yökylään että Nella saa selvitä krapulastaan rauhassa. 
Nella nukkui kolme-neljä tuntia, kerran oksensi mutta jatkoi unta. Siivoilin samalla kämppää ja odottelin. Naureskelin myös itsekseni Nellalle pistettyä vaippaa. 
Kun Nella heräsi, se heräsi ihan yhtäkkiä. Avasin parvekkeen oven ja kissa pomppasi yhtäkkiä vaan pystyyn, vaikka luulin sen nukkuneen sikeästi. Raukka kävi haahuilemassa olohuoneen ympäri horjuen ja yritti ilmeisesti päästä turvaan sängyn alle nukkumaan, mutta uni yllätti, ja se nukahti uudestaan Ronin vaatelaatikkoon. Vaippa oli ilmeisesti myös ollut ihan hyvä keksintö, oli meinaan myös pissannut unissaan. Vaatelaatikossa se nukkui pari tuntia, jonka jälkeen alkoi taas haahuilla ja piipitellä. Otin sen viereeni sänkyyn nukkumaan ja siellä se mun kanssa viihtyikin hyvin. Ainut että aina kun lähdin itse pois sängystä, reppana lähti perään. 
Onneksi oli toennut tarpeeksi siihen mennessä kun lähdin puoli kahden aikaan yöllä töihin, niin uskalsin sen jättää turvallisin mielin kotiin.

Nyt Nella kuitenkin voi taas oikein hienosti, asiointi onnistuu taas ja peräpään karvatkin on ajeltu tosi siististi, vaikka Roni repesikin nauramaan sen eka kertaa nähtyään. Näyttää kuin Nellalla olisi pussihousut jalassa :D 

"Kissalla karvat paakkuuntuneet peräaukon alueelle ja ulostaminen estynyt. Karvoja ajeltu ja alue puhdistettu rauhoituksessa. Kissa saanut antibioottipistoksen, kipulääkettä ja  monib-vitamiinipistoksen." 

Kiitos hyvästä hoidosta Eurajoen kunnaneläinlääkäri Sirpa Varajärvi!

Vaippa ja kaikki... 



Sunnuntaina (15.5) lähdin lähestulkoon suoraan yötöistä (nukuin alle kaksi tuntia) Lotan ja Supin kanssa Rauma Showhun. Fiilis oli siis jotakuinkin nuutunut, eikä kyseisestä reissusta juurikaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa. 
Saksanpaimenkoirat oli kehässä vähän kymmenen jälkeen, Supi ekana kehässä. Jo kehää odotellessa kehitettiin elämämme ongelmat. Supi riekkui ja sähläsi, se oli jatkuvasti mun kassin hihnassa tai mun hihassa kiinni ja liikkeistä ei meinannut harjoitelessa tulla mitään. Muutenkin yön töissä olon jälkeen oli hermot itsellä vähän kireenä, joten ei ollut kauheen kaukana etten lyönyt Lotalle hihnaa käteen ja sanonut että "mee itte" :D 
Tsemppasin siinä itseäni ja Lotan kanssa onneksi onnistuttiin tilanteesta huumoria repimään. 
Saksanpaimenilla oli tuomarina Marja Talvitie. Ja olikin muuten ihana tuomari! Hirveen tuiman näkönen kun kehän laidalta katseli, mutta kehässä olikin hirveen ystävällinen ja kiva, jätti todella mukavan vaikutelman itsestään. 
Kehässä Supin liikkeet oli... noh, oli mitä oli. Kyllä se liikkui, mutta ei yhtään niin hyvin mitä mätsäreissä. Voi olla että vähän tartutin omaa stressiäni siihen. Hihna suussa tietenkin mentiin, vaikka kaikkeni yritin asialle tehdä. Edestakaisin liikkeessä se olisi tas halunnut jäädä vetämään köyttä, ja tuomari naureskeli että "ettekö oo vielä päässyt yhteisymmärrykseen kumpi esittää kumman". Ihana tuomari, vaikka Supi vähän perseilikin, vähensi tuomari mun hermostumista huomattavasti suhtautumalla vauvan pelleilyyn huumorilla ja kärsivällisesti. 
Hampaat Supi antoi katsoa hienosti, seisomaan kun yritin saada niin se löi maahan. Kiva. Tuli vähän ikävä vinttikoiria :D Siitä kun sen sai kammettua ylös, se seisoi kuitenkin tosi kivasti, eikä tarvinnut paljon asentoa korjailla. Eli ei Supi ihan ranttaliksi pistänyt, ja tietysti muistan sen nyt, ja muistin sen silloin, että kyseessä on 9kk vanha pentu, joka oli elämänsä ekassa näyttelyssä, joten tuo pelleily kuulunee asiaan.
Supi sai (odotetusti) H:n ja tosi kivan arvostelun. Ja kun saksanpaimenien tuloksia kotona Showlinkistä katsoin, niin ei rodusta oltu valittu edes ROP:ia. 
Kehän jälkeen Lotta lähti Supin kanssa kotiin päin ja itse jäin hetkeksi juuri alkaneeseen kaatosateeseen äitini kanssa kattelemaan collieita ja kävin pyörähtämässä belgikehällä ihailemassa gronttuja. 
Kauaa en kuitenkaan jaksanut paikalla enää olla, vaan äiti heitti mut kotiin ja pääsin nukkumaan mun yöunet. Lopputulemana oli siis osaltani pikaisin Rauma Show ikinä. Yleensä kun kotinäyttelyssä olen viihtynyt melkeinpä koko päivän. 

Eli nokka kohti uusia seikkailuja!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti