Chillisilli kesäkissa

Eilen käytiin pistäytymässä aurinkoisen päivän kunniaksi uotilassa Ronin vanhempien luona. Mukaan otettiin Nella, jonka varalle suunniteltiin pihassa hengailua. Tämä suunnitelma piti jo juhannuksena toteuttaa mutta koska ilmat oli mitä oli, siirtyi Nellan kesäretki myöhemmäksi.
Ajatuksena mukaan ottamisen kanssa tosiaan oli se, että Nella pääsisi vähän rauhallisemmalle ja isommalle aluellee tutkailemaan, kuin tähän meidän taloyhtiön pihaan. Kun keskustassa asutaan niin autojen äänet kuuluu vähän turhankin hyvin ja lasten leikkipaikat vie suurimman osan yhtiön pihasta.

Ronin porukoillahan on itsellään tyttökissa Minttu (olisko jotain 6-7v?), sekä alkuvuodesta porukan jatkoksi saapunut, Ronin pikkusiskon shtelanninlammaskoira Nero. Koiraa en niinkään jännittänyt, Nero on kiltti kuin mikä ja Nellahan kun täällä kotona kuitenkin koiran kanssa elelee. Tosin Neroon ja sen energisyyteen verrattuna Hippu on kyllä ihan koomapotilas. Minttua jännitin eniten ja se oli ehkä ihan aiheellista....
Kun oltiin aikamme Nellan kanssa takapihalla kävelty, eksyttiin Mintun reviriille. Minttuhan tosiaan viettää päivät valjaissa pitkän narun päässä pihalla. Sähinää tuli puolin jos toisin, Minttu piti suhteellisen huolestuttavaa murinaa. Ok, ehkä kissojen mielestä huolestuttavaa, itseäni se mouruaminen lähinnä nauratti :D Mutta jos jotain hyvää, niin kumpikaan kissoista ei edes yrittänyt käydä toisen päälle. Kunhan nyt metelöivät ja tuijottivat toisiaan. Minttu pörhisti itsensä ihan palloksi, Nella ei vaivautunut karvaansakkaan nostamaan. On siinä röyhkeä kissa.

Kuitenkin meidän pieni ja onneton kissaparka säikähti Minttua sen verran että kun takaisin takapihalle juostiin, ja Nellan nostin syliin, se upotti kynnet meikäläisen olkapäähän ja ei halunnut alas lainkaan. Hyvän tovin (ainakin sen puoli tuntia) vietti mun sylissä ennenkuin vastahakoisesti suostui menemään maahan. Kaksijalkaisten ruokailun ajan Nella vietti narun nokassa takapihalla, mistä se löysi itselleen turvapaikan marjapensaasta. Hyvin se muuten pärjäsi, mutta varmaan luuli että me se hylättiin oman onnensa nojaan ulos. Sen verran surkean piipityksen säestämänä se kipitti meikäläistä vastaan kun tulin takaisin ulos. Ja Nellahan kun siis on aika itsenäinen kissa, niin se kertoo jo paljon.

Aikansa Nella vietti pensaassa, kunnes se viimein tajusi ettei Minttua näy eikä kuulu, se halusi lähteä tutkimaan taas maailmaa. Yritti jopa kiivetä puuhun ja vaani lintuja.
Kun kotiinlähdön aika koitti, ei kantoboksiin enää oltaisi maltettu mennäkkään.

Nyt ainakin tiedetään että jos meille jotain päiväreissuja kesäisin tulee, eli suomeksi koiranäyttelyitä, ja on hieno ilma, voi Nellan viedä anoppilaan viettämään laatuaikaa ulkona. Ilman Minttua.

Mamin säikähtänyt sylikissa

Puskakissa

Ja vielä viimeisenä pakko esitellä Nero! Ei tämä ihanuus paljon meikäläisen erittäin vahvana vallitsevaa pentukuumetta ainakaan helpota :D Älyttömän reipas ja iloinen shelttilapsi, saa jopa mut välillä harkitsemaan sitä gronttu-unelman vaihtoa sheltti-unelmaksi. Vaikka tosin olenhan mä shelteistä aina tykännyt ja hyvin voisin sellaisen itselleni kuvitella 8) Ja tämä tyyppi muuten myös hymyilee. Ihan samaan tapaan kuin nämä omat venäläiset.

Ps. Näitä tämän postauksen kuvia Nellasta kun katsoin niin tajusin että se näyttä ihan siltä Monni-kissalta joka esiintyy niissä Pekka Töpöhäntä- animaatioissa :'D