Reippailijahemulit

Käytiin Hipun kanssa tänään vähän normaalia pidempi lenkki, joka piti sisällään Rauman surullisen kuuluisan koirapolun. En ole itse polulla käynyt luoja ties milloin viimeksi, joskus niihin aikoihin varmaan kun Suvi- collien kanssa ihan nappulana kävin junnuryhmän treeneissä, ja joka kuun viimeinen torstai oli kimppalenkki. Jokseenkin hämärää että senkin vielä muistaa. Paljon olen kuitenkin eri puolilta somea ja kadulta kuullut niistä aggreista irtokoirista, myrkytetyistä nameista ja täysin sekopäisistä koiranulkoiluttajista :D

Meillä siis varmaan kävi säkä kun Hippua ei myrkytetty, kukaan kanssaulkoilija ei käynyt mun eikä koiran kimppuun, eikä aggreja koiria näkynyt. Tosin yksi irtokoira tuli heti vastaan, kun hetken hakemisen jälkeen löysin polun alkupään. Siinä vaiheessa kävi sekunnin verran mielessä kääntyä suosiolla takaisin ja todeta että "joo, uskotaan. Täällä on näin fiksu meno". En sitten kuitenkaan kääntynyt eikä se irtohurtta edes tullut iholle. Silti kyllä vähän pisti ärsyttämään kun se koira jäi möllöttämään keskelle polkua ja omistaja vaan hävisi johonkin ja kaukaisuudesta kuului sen huutelu. Päästiin Hipun kanssa kuitenkin taktisesti puskien kautta sen irtoilijan ohi. 

Muiden kanssakulkijoiden onneksi olen sen verran ujo ja hiljainen, etten mitenkään hirveän herkästi ala kellekkään mäkättämään ellei joku/jonkun koira päälle käy. Muutenhan raivoisin tuolla harvase lenkki muille. Oon enemmän niitä jotka on tilanteen sattuessa hiljaa ja valittaa sitten myöhemmin somessa :D Säälittävä minä. Jäkätijäkäti.

Muuten sujui rattoisasti meidän polkuilu ihan kivoissa maisemissa! En yhtään muistanut kuinka kiva varsinkin polun alkupää on. Hippu tykkäsi käydä välillä luttamaassa matkan varrella siinä järvessä (vai mikälie lätäkkö nimeltään olikaan) ja viilentymässä.

Matkaa meille kertyi jotain väliltä 8-10 km, en ihan tarkkaan osaa sanoa. Ystävämme SportsTracker kyllä oli päällä mutta mun suureksi ketutukseksi se pätkäisi jatkuvasti kun otin kuvia tai pistin viestiä jollekin joten sain sitten laskeskella sellasia alle kilometrin matkoja yhteen. 

Ja siis käveltiin kotoa koirapolulle, itse koirapolun reitti ei ole noin pitkä. 

Väsymys kävi ylivoimaiseksi ja soitin Ronin hakemaan meidät lähdepellon parkkipaikalta kun oltiin lenkki kierretty. 

Nyt jaloissa väsynyt mutta niiiiiiin onnellinen iso valkoinen. 

Tän kun jokainen siellä polulla kulkija ymmärtäisi niin säästyttäisiin paljolta. Ja ennenkuin kukaan keksii kertoa että Hippukin osassa kuvista on vapaana, se on ollut sitä vaan kuvien oton ajan. Näyttää vaan muuten vähän tyhmältä se flexin mötikkä jos koira poseeraa muuten kivasti.

Maisema aika bueno. Mieli lepäsi sen hetken verran.