White'n Gold: Koski TL RN 13.5.2017

Heippa, kiva nähdä taas!

Kirjottelut on taas ollut niin retuperällä kuin ikinä mahdollista, mut eipä tässä taas ole mitään ihmeellistä ollut. Koirat ne olla möllöttää ja me ihmiset sit siinä mukana.

Tänään kuitenkin otettiin Pinjan kanssa suunnaksi Koski TL ja ryhmänäyttely, Oli mun aikani päästä korkkaamaan näyttelyvuosi, sekä portugalinpodengokehät ihanan Akun kanssa.

Akun kanssa on hätäsesti tällä viikolla harjoteltu yhdessä ruhtinaalliset kaksi kertaa. Kerran isäni luona ja keskiviikkona ajeltiin ihan Mynämäelle saakka näyttelytreeneihin. Molemmilla kerroilla Akulle oli ihan vieras käsite se, että näyttelyseisominen tarkoittaa kaikki neljä jalkaa maassa seisomista, ei kahdella jalalla innoissaan joka suuntaan sätkimistä. Laps olis vaan niin täynnä energiaa.

Järkätyissä treeneissä sentään saatiin jo jokinlainen yhteinen käsitys nätisti liikkumisesta, joten ainut murhe tätä päivää ajatellen oli se seisomisosuus. Varsinkin kun pentuparka meinaa ratketa liitoksistaan ilosta joka kerta kun joku (ihan sama onko koira vai ihminen) katsoo edes päin, kun olis niin heijeejestosikiva.

Näyttelypaikalle pärähdettiin vähän ennen kahtatoista, kehään päästiin yhden aikaan. Muistaakseni. Ennen kehää oli hyvin aikaa harjoitella vielä sitä seisomisosuutta, sekä liikkumista. Ihanan väljää oli näyttelypaikalla. Kertaakaan ei ees tarvinnut harkita kyynerpäätaktiikan käyttöä. Ryhmikset rocks!

Intensiiviset harjoittelut ennen kehää alkoi tuottaa nopeesti tulosta, Aku kun yhtäkkiä vaan ilmeisesti hoksasi mikä juju siinä seisomisessa on. Tai sitten mä hoksasin palkata vahingosta ajoissa ja siinä syttyi molemmilla osapuolilla lamppu päässä, mutta yhtäkaikki koiralapsi tajusi missä mennään ja miten mennään.

Pieniä karkeita oli ilmoitettu ruhtinaalliset kolme kappaletta, joista Mr. Handsome eli Aku oli ainut uros ja ensimmäinen esiintyjä rodussaan. Mua jännäsi hiukan kun kehään marssittiin, olihan kyseessä mun elämäni toinen kerta pikkukoiran hihnanjatkeena näyttelykehässä. Tai lähinnä se pöytäjuttu jännitti, mutta tajusin onneksi kuikuilla muiden rotujen kohdalla missä vaiheessa tuomari toivoi koiraa pöydälle. Ja tuomari halusi koiran pöydälle heti alkuunsa.

Aku seisoi pöydällä kuin vanha tekijä, vaikka olin varma että se innoissaan onnistuu hytkymään sieltä alas, tai ainakin yrittää sata lasissa kiivetä tuomarisedän syliin. Mutta taas lapsi yllätti positiivisesti.

Liikeet oli ihan priimaa, siis ihan tosisupervau.

Tuomarin eteen seisomaan asettuessa Aku keksi alkaa tonkimaan maasta jotain, mutta sain sen huijattua takaisin käsillä olevaan hetkeen käyttämällä namia sen nokan edessä. Eli myös pönötys oli ihan positiivinen ylläri, vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin ennen kehää harjoitellessa.

Meidän tuomio tänään oli ERI JUK1 hienolla arvostelulla. SA (ja siinä sivussa sitten myös SERT) jäi saamatta liiallisen keveyden ja pentumaisuuden takia, mutta tuomari mulle ihan henk.koht sanoi että koira on jo nyt hieno, tarvitsee vain vielä aikaa ja sitten siitä vasta hieno tuleekin. Silti arvostelu oli tosi hienoa luettavaa.

Myös omaan handlaamisen tasoon olen tyytyväinen, koen onnistuneeni.

Kehän jälkeen olin jo ihan kotiinlähtö fiiliksillä, mutta vessajonossa seisoessani Pinja soitti mulle että jos viitsisinkin hipsiä vauhdilla takaisin kehälle, jossa mua odotti yllättävä kehävisiitti vielä, kun kävin esittämässä pienten sileäkarvaisten podengojen kasvattajaryhmässä (kennel Feuer Frei) podengonarttu Wandan. Pinja mut siis onnistui jotenkin siihen kuvioon mukaan lupaamaan mun vessareissun aikana, se kun tuntee ilmeisesti kaikki rodun harrastajat. Ihan mukava kokemus, vaikka mun esitettävä vähän omistajansa perään itkikin. Kyseinen kasviryhmä sai KPn ja oli ROP-kasvattaja.

Podengokehissä jatketaan seuraavaksi Rauma Showssa parin viikon kulutta, sekä silloin pääsen myös piipahtamaan borzoikehään ihanan Macegin kanssa. Ehkä tästä saadaan mulle näyttelykesä aikaseksi vaikkei mulla omaa koiraa niihin karkeloihin olekkaan. Kiitos ihanat ystävät, tutut ja tuntemattomatkin jotka tän mahdollistatte. Jokaisesta handlauskutsusta olen mitä otetuin, ihanaa kun luotatte.