Mätsärin jälkeisestä flunssasta on vihdoin toivuttu. Ei onneks tarvinnut kun pari päivää maata turhan panttina sängyn pohjalla ja kertaalleen käydä päivstyksessä hakemassa pitkävaikutteisia kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja, kiitos hemmetin kipeiden humahdusten joita mulle alkoi keskviikkona tulla päähän. Mutta nyt taas elämä vähän ees hymyilee, vaikkakin nokka edelleen vuorotelleen vuotaa ja on tukossa.
Lauantaina (2.4) pyysin äitiäni lenkille tänne keskustaan ja niinpä se sieltä sitten tuli Hasjan kanssa meille lenkkiseuraksi. Käytiin Lajon koirapuistolla missä siskokset pääsi vähän rallaamaan, ja otettiin jotain kuvatuksia. Illalla vielä parin käänteen jälkeen sitten eksyin Hipun kanssa äidille (tai tarkemmin äidin miesystävälle kun äiti siellä aika pitkälti koko ajan on) yöksi.
Sunnuntaina käytiin äitin kanssa kissojen esittelynäyttelyssä Ooperissa. Ihan muuten vaan halusin taas ties kuinka monetta kertaa päästä sinne kattelemaan hienoja kisuja ja kuuntelemaan rotuesittelyjä. Tuli vastaan ihan uusiakin kissarotuja, jonka lisäksi näin yhden kaikkienaikojen lempparirotuni ilmielävänä, American Curlin! Naaww. Lisäksi haavelistalle Maine Coonien ja Norjalaisten metsäkissojen seuraksi pääsi Pyhä Birma, Siperiankissa ja Turkkilainen Angora. Mulla tulee aikanaan kun kissan paikka aukeaa, olemaan edessä suuri ja vaikea valinta :D
 |
| Hippu sunnuntaiaamuna tyytyväisenä sohvannurkassa. |
Tänään (4.4) tuli kuningasajatus lähteä Hipun kanssa taas koirapolulle tallustelemaan. Tällä kertaa ei vaan huvittanut kävellä Lähdepellolle saakka, joten hypättiin bussiin ja hurautettiin Kourujärvelle. En ole itse ikinä ajellutt mihinkään tuossa Paroalho-Kourujärvi bussissa, joten vähän jännitti että mitä kautta se menee ja missä pitää jäädä pois, mutta aika lähelle polun alkua sitten loppujen lopuksi onnistuttiin jäämään. Lenkki-ilma suosi, aurinko paistoi, oli lämmin ja koko lenkin sai kiertää ilman hanskoja. Jes. Sehän kun tunnetusti on se kunnon kevään merkki. Vähän jopa tuli kuuma, eikä mulla tosiaan ollut mitään eskimovarustusta päällä. Vastaankaan ei polulla tullut kuin yksi bernipentu ja yksi mopsi, muuten saatiin kulkea ihan rauhassa! Alkumatkasta Hipulla oli korvat vähän kateissa, mutta voikohan sitä siitä edes syyttää.
Lenkin jälkeen kipiteltiin parinsadan metrin päähän taas pysäkille odottamaan bussia ja odotteluaikana Hippu sai kehitettyä taas elämänsä ötökkäongelman. Siihen malliin se pomppi ja napsi ilmasta jotain pörriäisiä kiinni. En valehtele kun sanon, että tuosta koirasta tulee ihan hysteerinen kun alkaa ötökät pörräämään. Mikä urpo.
 |
| Hippu avasi omalla kohdallaan kahluukauden tänään. |
 |
| Ötökkähysteerikko. |
 |
| Maailman paras bussimatkustaja! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti