Olin lauantai-aamuna lenkillä Millin ja Suvin kanssa. Oli kyllä niin ihana lenkki! Oon jo unohtanu millasta on kun voi pitää lenkillä koiraa irti melkein koko ajan eikä tarvii sydän kurkussa jännittää koska se karkaa.
Käytiin mettässä ja pellolla ja ja oli ihan upeaa. Harmi että kamera ei tullut matkaan mukaan. testattiin tyttöjen luottamusta että tuleeko ne mun kanssa yhden itse tehdyn sillan yli. Suvi varsinkin on aika ujo kaikkea uutta kohtaan ja olin valmistautunut tarzan-liikkeisiin ja cheedleader-hyppyihin että saadaan Suvi ylitse. neiti yllätti. Tuli melkein heti reippaasti yli ja oli räjähtää itsetyytyväisyyteen! :)
Suvilla alkaa jalat olla aika huonona, ei se enää oikein voi asvaltilla kävellä ilman että jalat kraappaa koko ajan. Mutta pellolla Suvi juoksi kuin vinttikoira konsanaan ja leikki Millin kanssa, hyppi sen niskaan ja jahtasi lintuja. Totesin samalla että on ne paimenet niin erilaisia kuin vintit. Hippu ja varsinkin Hasja ovat sellasia että kun parempaa tekemistä on, ei luokse aina ehdi tulla. Paimenet taas... Oli taas ihana havahtua siihen että nehän ei muuta toivo ja halua, kuin että ne pyydetään luokse. Ne oikein odottaa ettåä kutsu käy ja sitten tullaan täysillä ja vilpittömän onnellisina. Se oli ihana huomata. Sain itseasiassa kyyneleitä nieleskellä kun katselin Suvin ja Millin juoksemista pellolla. Ihan kuin se olisi jotain niin spesiaalia mitä en ole ennen nähnyt enkä tule näkemään. Nyt täytyy muistaa että se on itsestä kiinni ja näen saman heti kun haluan. Nyt täytyy tsempata itseä usemannin neitien kanssa ulos.
Mettässä menin piiloon tyttöjä. Meni hetki ja Suvi juoksi puskien takaa ja se ilme mikä sillä oli ♥ Oikea superlassie! oli onnellinen kun löysi mut ja alkoi kiljumaan sillä ihanan raivostuttavalla tavallaan joka johdatteli myös Millin paikalle. Loppulenkistä heiteltii keppjä ja käpyjä ja fiilisteltiin yhdessä kirkkaassa syysaamussa. Oli ihana lenkki, täytyypä harkita uusintaa ensi viikonlopulle ;)
-jenni-
