Tiistaina (8.11) meillä oli hoidossa ihan syötävän söpö sekarotuinen koiranpentu Nasu.
Nasun omistajan ja mun tiet kohtasi ihan sattumalta koiranhoitorinki (Rauma)- ryhmässä. Nasun omistajat olivat lähdössä päiväksi Helsinkiin ja kaipailivat hoitaaja pennulle ja jotenkin siinä vaan kävi niin että mä lupasin lapsen ottaa meille.
Tavattiin maanantaina päivää ennen hoitoon tuloa, että päästään vähän Nasun kanssa tutustumaan toisiimme, sekä me ihmiset myös toisiimme. Onhan se tärkeää tuntea olonsa luottavaiseksi kun vie koiransa hoitoon vieraalle.
Heti ensinäkemältä olin ihan myyty Nasulle, oli kuin meidän Helmi-pon pentuna, jollain partiksen lisämausteella. Hyvin rauhallinen ja mietteliäs pentu. Samoin omistajiensa kanssa oltiin pitkälti samalla aallonpituudella heti kättelyssä.
Nasu tuli meille siis tiistaina puolen päivän jälkeen, koulusta sai rynnistää pää kolmantena jalkana kotiin että ehdin ajoissa :D
Ensialkuun Nasu oli kovin hämmentynyt siitä mihin joutui. Meillä kun vielä sen tullessa oli käymässä mun kaveri joka tuli meille odottelemaan ajotunnin alkamista, joten vastassa oli kaksi uutta ihmistä. Kävi vuorotellen meidän molempien sylissä etsimässä turvaa kun tajusi omistajan lähteneen. Heti annoin sille omistajan mukana tuoman lelun, että on edes jokin tuttu tuoksu ympäristössä.
Vähän Nasu ujosteli kissoja, mutta toisaalta niin ujosteli kissatkin sitä. Lilli tuntui viimein ymmärtäneen että paikallaan voi olla vaikka ei nukkuiskaan. Sehän oli siis sen 12h jonka Nasu meillä oli, ihan jäykkiksenä melkein kokoajan.
Nasu sai vielä tavata yhden uuden ihmisen: äitini. Äiti tais rakastua ihan ikihyviksi, mikäli meidän whatsapp-viestejä lukee.
Vietettiin ikimuistoiset kaksitoista tuntia halien, rapsutellen, herkutellen ja ulkoillen. En ikinä ole ollut tekemisissä yhtä rauhallisen pennun kanssa. Ja ikää hällä mittarissa vasta 5kk.
Kovin paljon läheisyydestä pitävä, tosin illan mittaan rentoutuessaan löysi myös sen raivostuttavan ihanan pentumoodin. Siihen malliin alkoi purra sormia ja oikeestaan kaikkea.
Kävi lopulta kissoihinkin nätisti vähän tutustumassa ja kissatkin siihen.
Ja meidän koti haisi ihan pennulle!
Nasu tultiin hakemaan puolenyön aikaan ja herranjestas se oli innoissaan tavatessaan taas omistajansa. Siihen tosin meni hetki että se tajusi ketkä tuli :D
Palauttamaan kun Nasua lähdin, se makasi selällään sohvan vieressä, eikä sitä olis voinut vähempää kiinnostaa ulos lähtö, vaikka muuten aina mun mennessä eteiseen, se tuli tiivisti perässä.
Nasu oli maailman kiltein ja helpoin hoitolapsi, toivottavasti meidän tiet kohtaa vielä joissain merkeissä!
Meille tuli myös Raumalle lunta, mitä käytiin Nellan kanssa ihastelemassa. Vaikka sitä lunta onkin sen onnettoman sentin/parin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti