torstai 19. toukokuuta 2016

Eläinlääkärikeikka ja Rauma Show 2016

Torstai-iltana (12.5) Nellan syliin ottaessani huomasin sen peräpäässä paakun. Olin ihmetellyt jo edellisestä illasta saakka kisun vähän outoa käytöstä, mutta luulin vaan että sillä on tylsää tms. Lähemällä tutkiskelulla selvisi että paakku on ulostetta joka oli takkuuntunut karvoihin, mikä teki ulostamisen kissalle mahdottomaksi. Hirveessä paniikissa ja syyllisyydentunnossa soittelin ensin Ronille Hollantiin (en tosiaankaan tiedä miksi :D mitenköhän se sieltä käsin olisi voinut asiaa auttaa) ja sen jälkeen äitille. Äitin ansiosta sain vähän järjesteltyä asioita päässä, ja vein kissan suihkuun, jos saisin vähän paakkua pehmitettyä ---> sillä tavoin sen selvitettyä itse. 
Noh, jokainen voi varmaan päätellä miten helppo homma kyseinen tehtävä on kissan kanssa. Toisella kädellä yritin pitää kissaa kaulapannasta/rinnasta kiinni paikallaan ja toisella suihkuttaa. Nella huusi kun syötävä ja raapi. Eli suihkuteltua ei saatu kauaa. 
Kannoin traumatisoituneen kissan pöydälle ja yritin taas saksilla ja käsillä irrotella paakkua, mutta lopputulos oli järjetöntä meteliä pitävä, raapiva ja pureva kissa (joka myös ensimmäistä kertaa koskaan sähisi ja murisi mulle), joten pakko oli luovuttaa. Oli siis pakko siirtyä suunnitelmaan B, ja alkaa odotella aamua että voi soittaa eläinlääkärille. 
Aamulla nukuin Rauman kunnallisten eläinlääkäreiden ajanvaurausajan ohi, kiitos Merrin joka oli yöllä mun vieressä nukkuessaan potkassut mun kännykän alas sängystä ja kännykkä oli sammunut. Onneksi Eurajoen kunnallisella oli vielä soittoaika ja sainkin sieltä ekalla soitolla eläintenhoitajan kiinni. Kerroin murheeni ja saatiin aika reilun tunnin päähän. 
Pikkusisko tuli kyyditsemään mua ja kissaa, joten yhdeksitoista ajettiin Eurajoelle. Nella haisi ihan järkyttävälle, mutta ihmekkös se kun housuvilloissa on kiinni kakkapaakku ollut ties kuinka pitkään. Lääkärille päästiin melkein heti kun paikalle tultiin, ja eläinlääkäri kiukkuisen Nellan hännänalusen tsekkasi ja totesi vaan että "joo, kyllä tää on rauhotuksessa tehtävä". Joten Nella unten maille. Kisuparka nukahti aika nopeesti, vähän tuli paha olo ja oksensi kerran. Sain odotella kisun kanssa siihen saakka että se oli unessa, jonka jälkeen lähdettiin Nooran kanssa tunniksi istumaan jonkun marketin kahvilaan. 

Käytiin hakemassa kissa, se oli ihan umpiunessa ja ell sanoikin että voi nukkua vielä useita tunteja. Peräpäästä oli karvat ajeltu ja vähän jännitin miltä kisu näyttää. 
Noora heitti meidät kotiin ja otti samalla Merrin mukaansa, ja mä jäin valvomaan nukkuvan Nellan viereen. 
Soitin äidilleni jos hän voisi töidensä jälkeen tulla hakemaan Hipun lenkille kun en haluaisi kisua jättää. Äiti tulikin ja otti Hipun luokseen yökylään että Nella saa selvitä krapulastaan rauhassa. 
Nella nukkui kolme-neljä tuntia, kerran oksensi mutta jatkoi unta. Siivoilin samalla kämppää ja odottelin. Naureskelin myös itsekseni Nellalle pistettyä vaippaa. 
Kun Nella heräsi, se heräsi ihan yhtäkkiä. Avasin parvekkeen oven ja kissa pomppasi yhtäkkiä vaan pystyyn, vaikka luulin sen nukkuneen sikeästi. Raukka kävi haahuilemassa olohuoneen ympäri horjuen ja yritti ilmeisesti päästä turvaan sängyn alle nukkumaan, mutta uni yllätti, ja se nukahti uudestaan Ronin vaatelaatikkoon. Vaippa oli ilmeisesti myös ollut ihan hyvä keksintö, oli meinaan myös pissannut unissaan. Vaatelaatikossa se nukkui pari tuntia, jonka jälkeen alkoi taas haahuilla ja piipitellä. Otin sen viereeni sänkyyn nukkumaan ja siellä se mun kanssa viihtyikin hyvin. Ainut että aina kun lähdin itse pois sängystä, reppana lähti perään. 
Onneksi oli toennut tarpeeksi siihen mennessä kun lähdin puoli kahden aikaan yöllä töihin, niin uskalsin sen jättää turvallisin mielin kotiin.

Nyt Nella kuitenkin voi taas oikein hienosti, asiointi onnistuu taas ja peräpään karvatkin on ajeltu tosi siististi, vaikka Roni repesikin nauramaan sen eka kertaa nähtyään. Näyttää kuin Nellalla olisi pussihousut jalassa :D 

"Kissalla karvat paakkuuntuneet peräaukon alueelle ja ulostaminen estynyt. Karvoja ajeltu ja alue puhdistettu rauhoituksessa. Kissa saanut antibioottipistoksen, kipulääkettä ja  monib-vitamiinipistoksen." 

Kiitos hyvästä hoidosta Eurajoen kunnaneläinlääkäri Sirpa Varajärvi!

Vaippa ja kaikki... 



Sunnuntaina (15.5) lähdin lähestulkoon suoraan yötöistä (nukuin alle kaksi tuntia) Lotan ja Supin kanssa Rauma Showhun. Fiilis oli siis jotakuinkin nuutunut, eikä kyseisestä reissusta juurikaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa. 
Saksanpaimenkoirat oli kehässä vähän kymmenen jälkeen, Supi ekana kehässä. Jo kehää odotellessa kehitettiin elämämme ongelmat. Supi riekkui ja sähläsi, se oli jatkuvasti mun kassin hihnassa tai mun hihassa kiinni ja liikkeistä ei meinannut harjoitelessa tulla mitään. Muutenkin yön töissä olon jälkeen oli hermot itsellä vähän kireenä, joten ei ollut kauheen kaukana etten lyönyt Lotalle hihnaa käteen ja sanonut että "mee itte" :D 
Tsemppasin siinä itseäni ja Lotan kanssa onneksi onnistuttiin tilanteesta huumoria repimään. 
Saksanpaimenilla oli tuomarina Marja Talvitie. Ja olikin muuten ihana tuomari! Hirveen tuiman näkönen kun kehän laidalta katseli, mutta kehässä olikin hirveen ystävällinen ja kiva, jätti todella mukavan vaikutelman itsestään. 
Kehässä Supin liikkeet oli... noh, oli mitä oli. Kyllä se liikkui, mutta ei yhtään niin hyvin mitä mätsäreissä. Voi olla että vähän tartutin omaa stressiäni siihen. Hihna suussa tietenkin mentiin, vaikka kaikkeni yritin asialle tehdä. Edestakaisin liikkeessä se olisi tas halunnut jäädä vetämään köyttä, ja tuomari naureskeli että "ettekö oo vielä päässyt yhteisymmärrykseen kumpi esittää kumman". Ihana tuomari, vaikka Supi vähän perseilikin, vähensi tuomari mun hermostumista huomattavasti suhtautumalla vauvan pelleilyyn huumorilla ja kärsivällisesti. 
Hampaat Supi antoi katsoa hienosti, seisomaan kun yritin saada niin se löi maahan. Kiva. Tuli vähän ikävä vinttikoiria :D Siitä kun sen sai kammettua ylös, se seisoi kuitenkin tosi kivasti, eikä tarvinnut paljon asentoa korjailla. Eli ei Supi ihan ranttaliksi pistänyt, ja tietysti muistan sen nyt, ja muistin sen silloin, että kyseessä on 9kk vanha pentu, joka oli elämänsä ekassa näyttelyssä, joten tuo pelleily kuulunee asiaan.
Supi sai (odotetusti) H:n ja tosi kivan arvostelun. Ja kun saksanpaimenien tuloksia kotona Showlinkistä katsoin, niin ei rodusta oltu valittu edes ROP:ia. 
Kehän jälkeen Lotta lähti Supin kanssa kotiin päin ja itse jäin hetkeksi juuri alkaneeseen kaatosateeseen äitini kanssa kattelemaan collieita ja kävin pyörähtämässä belgikehällä ihailemassa gronttuja. 
Kauaa en kuitenkaan jaksanut paikalla enää olla, vaan äiti heitti mut kotiin ja pääsin nukkumaan mun yöunet. Lopputulemana oli siis osaltani pikaisin Rauma Show ikinä. Yleensä kun kotinäyttelyssä olen viihtynyt melkeinpä koko päivän. 

Eli nokka kohti uusia seikkailuja!



torstai 12. toukokuuta 2016

Huomion keskipisteet

Merri tuli eilen (11.5) minilomalle tänne kaupunkiin mun, Hipun ja Nellan kaveriksi. Hengailee täällä  harmillisesti vaan huomiseen, sillä mulla alkaa työt pe-la välisenä yönä. Sellasiakin siis oon saanut! Lisäksi isälläni on nyt jo hirvee ikävä näköjään, sen verran tiheeseen tahtiin soittelee tai pistää viestiä ja kyselee miten kettutyttö jaksaa. Merrin otin tänne lähinnä lisäämään omia aktiviteettejä, koska Roni on ollut sunnuntaista asti työreissussa Hollannissa ja mulla meinaa aika käydä välillä pitkäksi. Onneksi sekin tulee sitten lauantaina aamuyöstä jo kotiin!
Hippukin Merristä ilmeisesti jonkinlaista iloa omaankin elämäänsä saa, sen verran riemukkaasti otettiin "pikkusisko" vastaan. 

Mutta onnea on kivat koirat ja kiva kissa! Hyvin me täällä taas mahdutaan olemaan, Merri on lähes koko ajan parvekkeella, eilen illalla sen sai väkisin raahata yöksi sisälle nukkumaan. Hippu on tollanen kylppärin ja sängynvaltaaja ja Nella nyt nukkuu siellä missää sattuu huvittamaan. 

Otsikkoon viitaten, ollaan tuolla ulkona hipsiessä todellinen koko kylän nähtävyys. Tänään päivälenkillä ei lenkkeilystä meinannut tulla mitään, kun jatkuvalla syötöllä ihmiset pysäytteli ja halus ottaa koirista kuvia ja jutella ja kysellä. Mutta mikäpäs siinä, mielelläni mä kerron näistä ja varsinkin Merri meinasi tukehtua omaan onnellisuuteensa kun sai niin paljon huomiota. Kuvien perään oli tosin lähinnä vaan turistit, joille näistä kertominen mun "loistavalla" englannilla olikin sitten jo vähän haastavampi tehtävä. Onneksi mulla on koirasanasto enkun osalta huomattavasti muuta sanastoa vahvempaa :D Mutta onhan se nyt ymmärrettävää että noita täällä keskustassa ulkoiluttaessa huomiota herättää. Mäkin varmaan kiinnostuisin jos olisin ohikulkijan asemassa ja vastaan kävelis sellanen vähän päälle 160cm likka kahden pienen ponin kokosen koiran kanssa. Ja tosiaan, jos mä jostain osaan vieraiden ihmisten kanssa puhua, se on ehdottomasti koirat. 
Naapuritkin nähtiin kun kotiin tultiin ja siinä näistä koirista juteltiin ja mies siinä ihmetteli kun ovat niin kapeita. Merrihän on vähän *krhm* pulskassa kunnossa (tosin se on laihtunut viime aikoina hyvin) ja siitä sitten naureskellen sanoin että "juu kapeitahan nää on, mutta tää isompi on kyllä tosin liian lihava", johon naapurin mies sitten totesi nauruun reveten että "just joo, ja silti sekin näyttää siltä kuin ois litistetty kahden oven väliin" :D. Ja ihan hyvällä siis sanoi, ovat mun tuttuja muutenkin kun heidän lapsilleen oon lapsenlikkana toiminut. 
Ja Merrikin ilmeisesti vastoin mun omaa näkemystä näyttää borzoilta, kun päiväkoti-ikäiset lapset osasi sanoa että ne on Hipun kanssa samaa rotua keskenään. Jee. Tosin ihan kalju toi koira on kaulasta (edelleen) ja sen takia näyttää joltain kynityltä strutsilta. Kuvissa se jostain syystä onnistuu lähes aina näyttämään ihan suhteellisen normaalilta, toisin kun tosielämässä, että en tiedä sitten onko Merri joko a) valokuvauksellinen, vai B) mun pitäis käydä optiikolla. 

Mutta onhan nää tytöt ihan parhaita anyway! 


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Veteraaniluokan avaus ja herra saksanpaimen

Helatorstaina (5.5) lähdettiin Hipun kanssa käymään RESY:n match showssa. Mätsäri järkättiin taas Pick'n Payn pihalla. 
Vapun jälkeen ilmestyi kesä kertaheitolla tänne Raumalle, joten oli tosi kiva viettää mätsäripäivää aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Mukaan mätsäriin mun apukäsiksi ja kuvaajaksi lähti kaverini Linda, josta olikin iso apu. 
Hippu oli ensimmäistä kertaa ikinä veteraaniluokassa, vetskuja ilmottuna 10. Meidän parina kehässä oli pk. pyreneittenpaimenkoira. Hippu oli kehässä taas oma tasainen itsensä, tosin liikkeissä alkoi vähän mopo keulimaan ja Hippu alkoi laukkaamaan :D Otettiin uudestaan toinen kierros kehän ympäri ja se menikin sitten jo niinkuin pitääkin. Tuomari koki valinnan todella hankalaksi ja mietti ja arpoi pitkään kummalle antaa sinisen ja kummalle punaisen. Loppujen lopuksi kuitenkin me se punainen saatiin, kiitos kuulemma kuuluu liikkeille. 
Punaisten kehässä juostiin ja seisottiin ja tuomari käytti taas mukavasti aikaa valinnan tekemiseen. Ilokseni Hippu sijoittui Punaisen kakkoseksi! Saatiin palkinnoksi ruusuke, 3kg Racinelin senioriruokaa, Hurtan Lifeguard kaulapanta (joka on kaiken lisäksi just oikeen kokonen!!!), Best Friendsin lohitikkuja, Best Friendsin dentastixeja ja kakkapussikotelo joka sisältää niitä kakkapusseja. Tosi kivat palkinnot siis! Olen kyllä aina tykännyt käydä RESY:n mätsäreissä juurikin siitä syystä että palkinnot on oikeesti kivoja ja hyödyllisiä.
Ja jälleen, onneksi Linda oli mukana! En olisi ikinä saanut roudattua yksinään tuota tavaramäärää kotiin kun jalkaisin oltiin liikkeellä!




Meidän palkinnot.

Palkintopanta sovituksessa.

Eilen (7.5) lähdin aamulla puoli kymmenen aikaan Lotan ja Supi the saksanpaimenkoiran kanssa Eurajoelle EHY:n mätsäriin kenraaliharjoituksiin. Mehän ollaan ensi viikonloppuna Supin kanssa menossa Rauma Showhun ja virallisen kehään. Voi apua. 
Oltiin mätsäripaikalla ihan ensimmäisien joukossa ja oltiin ensimmäisiä isoihin pentuihin ilmottautuineita. Etsittiin kentän vierestä kiva leiripaikka ja aloin vähän Supin kanssa treenailemaan ja touhuumaan, josko se vaikka kiinnittäisi muhun huomiota eikä vinkuisi Lotan perään, kuten se teki ekan kerran kun nähtiin ja treenattiin. 
Systeemi vissiin toimi, sillä Supi otti muhun hyvin kontaktia ja kuunteli, eikä yhtään vinkunut Lotan perään. Kehää odotellessa tosin herra saksanpaimen pääsi vissiin liikaa ikävystymään, mistä seurasi epämääräistä ujellusta ja hihna suussa edestakas sohlaamista. 
Isoja pentuja ei ollut paljon, sain Supin seisomaan noin miljoona kertaa paremmin kuin viime mätsärissä ja se liikkuikin ihan ok (ei nyt oteta huomioon paria kunnon rallispurttia), jos ei lasketa että suussa on pakko pitää hihnaa samalla. Annoinkin Lotalle kotiläksyksi tehdä asialle jotain :D Asutaan sen verran kaukana toisistamme että ei voida kovin aktiivisesti nähdä. 
Supi sai sinisen nauhan, ja jatkosta meidät pudotettiin viimisinä, koska vain kolme sijoitettiin. Että kai me oltiin joku epävirallinen sinisten neljäs. Saatiin me joku lohdutuspalkinto, ilmainen nimilaattakaiverrus. Siitäkin lahjakortista Supi onnistui innoissaan repäisemään osan irti :D Nimimerkillä kun me mentiin kehään, se repäsi multa numerolapun kokonaan irti. Vissiin liikaa kierroksia toisella. 

Näillä eväillä toivotaan että Rauma Show menee hyvin! 

Vuoden saksanpaimenkoirahandleri.... :D