Eilen (8.9) päästiin vihdoin käyttämään Hipun mätsäristä palkinnoksi saama lahjakortti koirauimalaan. Lahjakortin käyttäjäksi valitsin Merrin Hipun sijasta, sillä veikkaisin että Hippu ei välttämättä kauheesti osais arvostaa vierasta uittajaa muutenkin jännässä tilanteessa.
Aika meille oli Luvian koirauimala Zemppu & Serafiinassa klo 17 ja meni kyllä niin tiukille että ehdittin ajoissa, kiitos vaan tietöiden matkan varrella joissa seisottiin puoli tuntia. Siinä meinas hermot kiristyä ihan kunnolla. Kuitenkin kurvattiin uimalan pihaan ihan paria minuuttia vaille viisi, joten ehdittiin kuin ihmeen kaupalla ajoissa paikalle. Mukaan lähti siis mun ja Merrin lisäksi äitini.
Uimalalla meitä oli vastassa ihana uittajamme Kirsi, joka oikeesti heti ainakin itselle loi todella luottavaisen fiiliksen. Hetki annettiin Merrin tsiigailla ympärilleen, jonka jälkeen mentiin pistämään Merrille liivit ja vaihdettiin kaulaan uimalan panta ja hihna, ettei omat kastu.
Käveltiin Merrin ja uittajan kanssa ylös altaan reunalle, jossa uittaja meni veteen ja itse jäin Merrin kanssa rampin yläpäähän. Merri suhtautui heti harvinaisen skeptisesti ramppiin ja siitä näki kun se teki päätöksen olla sille rampille astumatta. Ja Merri kun päättää olla liikkumatta, sen liikkeelle saaminen ei ole mikään helpoin juttu maailmassa. Houkuteltiin ja houkuteltiin, kasteltiin koiran tassuja ja itse istuin rampilla näyttämässä että kyllä tästä voi mennä. Uittaja oli onneksi todella ihana ja oikeasti antoi koiralle aikaa ja sanoi että jos ei tänään mene veteen, hän ei ota lahjakorttia vaan sen voi säästää toiseen kertaan. Olisin saanut itsekkin mennä altaaseen, mutta edellinen asiakas oli ollut koirineen altaassa ja uimalan uittopuku oli märkä, joten se jäi vaan suunnitelman tasolle se juttu. Jos olisin tiennyt että omistajakin pääsee altaaseen halutessaan, olisin ehkä voinut varautua siihen omilla vermeillä.
Meillä oli puolen tunnin uintiaika ja kymmenen minuutin paikalleen jämähtäneen Merrin houkuttelun jälkeen alkoi jo vähän tuskastustaa. Merri vaan makasi rampin yläpäässä ja katteli ympärilleen. Sain Merrin ylös ja siitä hyvän otteen ja kammettua sen rampille, jota pitkin se lähti menemään alas. Ja sitten se lähti uimaan! Hienosti, vaikka ensin vähän hämmentyneenä se lähti uimaan uittajan mukana allasta ympäri. Vähän oli uintitekniikka hukassa, mutta se nyt kuitenkin ui. Reunalla jossa äiti oli katsomassa Merri kävi läiskimässä kunnolla vettä. Takajalkojen käyttöä se vähän tuntui pihtailevan ajoittain, mutta kyllä se muutaman kunnollisenkin uimasuorituksen teki. Välillä pääsi rampille seisomaan ja lepäämään ja sit taas mentiin. Yhden kerran se lähti ihan oma-aloitteisesti uimaan.
Merri ehti uida n. 15min, jonka jälkeen se tuli hienosti rampin ylös ja ravisteli itteään niin antaumuksella että kaikki monen metrin säteellä kastui. Otettiin liivit pois ja vaihdettiin oma hihna ja panta ja kuivattiin huolella, jonka jälkeen oli aika sanoa kiitos ja näkemiin ja lähteä kotiin.
Käynti oli tosi mukava, uittaja oli todella kannustava ja kohteli koiraa tosi kauniisti, varsinkin se että uittaja kehui Merriä kokoajan sen uidessa ja jutteli sille rauhoittavasti, oli ihan loistavaa. Ja olihan sitä kiva katsoa kun Merri ui. Nyt kun tiedän että koiraa on mahdollista myös itse uittaa ko. paikassa, en pidä mahdottomuutena että joskus veisin myös tuon Hippu the uimataidottoman kokeilemaan uimista. Varmasti myös Merri pääsee kokeilemaan joskus vielä uudestaan, antaa vaan ensin toipua eilisen järkytyksestään :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti