Lainalapsi

Oon nyt tällä viikolla jo kahtenä päivänä hengaillut Pinjan seitsemäntoista viikon ikäisen portugalinpodencopentu Akun kanssa. Ja pentukuume on ilmeisesti pysyvä olotila niin pitkään kun sitä omaa pentua ei oo. Onneksi on tälläinen lainalapsi jonka kanssa saa tehdä pentujuttuja, mut ei tarvitse lainkaan stressata mistään sisäsiistiksi opettelusta, sun muusta ei niin kivasta :D

Maanantaina (19.9) kävin hakemassa Pinjan pojalta matkaani Akun ja Pantsen, joiden kanssa hipsittiin lajon koirapuistoon, aikomuksena antaa koirien päristä keskenään ja matkassa mukana oli myös näyttelyremmi, jotta voitaisiin Akun kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä harjoitella näyttelyjuttuja. Munhan kun olisi tarkoitus Akua tulla näyttelyissä käyttämään. Debyytti kehiin olisi tarkoitus kaiketi suorittaa joulukuussa messarin pentunäyttelyssä. Että ei ihan pienestä liikkeelle lähdetä. 

Saatiin olla koirien kanssa rauhassa puistossa just sen aikaa, että koirat ehti rallata keskenään ja mä ehdin ottaa hiukan näyttelyjuttuja Akun kanssa, kunnes saatiin seuraa ikäisestäni naisesta ja hänen 10kk ikäisestä amerikanakitasta. Koirat leikki hienosti, varsinkin Akusta ja akitasta tuli ihan bestiksiä.

Näyttelyharjoitukset näin ekalla kerralla oli pienehkö, hmm, fiasko. Tai siis, Akun saa suhteellisen hyvin seisomaan, se vaan hötkyilee ja on niin hemmetin innoissaan kaikesta, että se ei oikeen tajua olla ja rauhoittua. Ja kun itsellä kokemus pienen koiran esittämisestä rajoittuu just siihen yhteen kertaan muutaman vuoden taakse, kun kymmenen minuutin varoitusajalla jouduin kaverini kleinspitzin kanssa messarissa kehään. Eli ihan uusi aluevaltaus mulle nämä pienet koirat näyttelykehässä. 

Näyttelyhihnan kanssa Aku ei halunnut liikkua yhtään. Se joko pisti stopin päälle, tai tuli mukana jotain ihme kenguruloikkaa, joka oli harvinaisen kaukana hienosta liikkumisesta. Ei kuitenkaan treenattu kauaa, halusin yhden edes vähän onnistuneen hihnan kanssa liikkumisen, josta välittömästi palkka ja lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen. 

Kyllä se siitä sitten lähtee kun päästään enemmän treenaamaan ja mulle aukenee vähän tuo pienten esittäminen. 

Puistoilun jälkeen käveltiin takaisin Pinjalle, jossa meinasi paniikki iskeä kun Pinjan poika oli häipynyt johonkin, joten en päässyt koiria palauttamaan, Pinja kun itse oli Porissa. Soitin Pinjalle seisovani heidän pihalla ja poikansa on jossain. Pinja onneksi sai poikansa heti kiinni ja lyhyen odottelun jälkeen tää sitten saapuikin päästämään koirat sisälle. Oli luullut mun olevan autolla ja että mulla on vara-avain heille. Tosin en tiedä miten se autolla oleminen mihinkään vaikutti :D 

Hitaasti hyvä tulee, me jatketaan harjoituksia. Aku on kuitenkin luonteeltaan mitä ihanin, se on todella avoin, iloinen, leikkisä ja sosiaalinen pieni koiralapsi, josta varmasti tulee hieno näyttelykoira(kin) kun vaan oppii rauhoittumaan ja keskittymään.

Eilen (21.9) käytiin Akun kanssa Rauman Mustissa ja Mirrissä pentutreffeillä. Bongasin ilmotuksen facebookista ja pistin Pinjalle viestä haluisko Aku lähteä. Pinja ei itse koulukiireidensä vuoksi ehtinyt, mutta Ronin kanssa käytiin hakemassa puoli viiden aikaan vauvakoira messiin ja ajeltiin treffeille. Aku matkasi autossa hienosti mun sylissä eikä hötkyillyt mitään. Ja olen edelleen ihan hämmentynyt kun Roni suostui siihen että Aku hänen autoonsa tulee. Tähän mennessä koirilla on ollut ehdoton porttikielto sen autoon, mutta ilmeisesti pieni koko ja sylissä matkustaminen oli tarpeeksi pieni paha. Ja aina liikennevaloissa seisoessa Roni haltioissaan silitteli Akua ja oli ihan lääpällään muutenkin :D

Mustiin ja Mirriin saavuttuamme käytiin tiskillä näyttämässä rokotuskortti, allekirjoitettiin joku "sääntökortti" ja saatiin lappu jonka kanssa jatkossa päästään ilman rokotuskorttia mukaan. Kanta-asiakkaille treffit on ilmaiset ja tietysti allekirjoittanut on kantis. 

Paikalla oli meidän lisäksi kaksi shelttipentua, maltankoira (? En muista, saattoi olla havannakin), chihuahua ja joku pieni ja ruskea, en tiedä minkä rotuinen oli vai oliko seropi. 

Liikkeeseen oli koottu aitaus jonka ääreen treffien alkaessa jokainen tuli seisomaan pitäen pentua sylissään, jonka jälkeen samaan aikaan laskettiin pennut aitaukseen ohjaajan kanssa. 

Aku oli taas ihan superreipas, se kävi kaikkiin pentuihin tutustumassa nätisti ja leikki kaikkien kanssa, mutta ymmärsi esimerkiksi vähän ujompaan maltankoiraan pitää enemmän välimatkaa. Musta oli myös kiva huomata, miten Aku osasi mut etsiä aitauksen reunalta, siinä se kävi välillä pomppimassa ja ihan selkeesti tiedosti kenen kanssa on liikkeellä. Askel yksi kohti toimivaa yhteistyötä siis otettu. 

Puolessa välissä pidettiin tauko, jonka aikana päästiin käyttämään pennut ulkona tarpeillaan. Hienosti Aku tepsutteli itse ulos ja teki asiansa heti. Sisälle mennessä sitä alkoi vähän jänskättää ilmeisesti liukuovet, joten rajallisen ajan takia nappasin pennun vaan syliin ja kannoin liikkeeseen. 

Tauon jälkeen pennut taas aitaukseen, josta jokainen vuorollaan pääsi harjoittelemaan pöydällä oloa ja hampaiden näyttämistä. Akun kanssa ko. homma meni varsin hienosti. Häntä heiluen se onnellisena pyöri pöydällä (joka oli siis ihan kaupan tiski, ei näyttelypöytä) ja antoi katsoa hampaat nätisti. Sen jälkeen pääsi vielä kehään leikkimään.

Treffien lopussa omistajat pääsi aitaukseen, jossa jokainen otti oman pentunsa syliin, jotta pentu oppii myös rauhoittumaan tai jotain. Aku hienosti myös rauhoittui mun syliin heti ja viirotukset jäi lattiatasolle. 

Treffien jälkeen käveltiin taas omin jaloin autoon ja ajeltiin takaisin Pinjalle. Akulla oli ollut ilmeisesti tosi kivaa, se ehti n. 5min ajomatkalla nukahtaa mun syliin. Aivan ihana pentu. 

Kuvat treffeiltä on ihan suttuisia, koska kännykän kameralla ei saa noista ympäriinsä täysillä pörräävistä pennuista mitään kovin tarkkoja kuvia. 

Kyllä se vaan mut osasi bongata sieltä aitauksen laidalta.

Akukin tulee varmaan jatkossa jossain määrin esiintymään blogissa, varsinkin sitten kun näyttelyura päästään polkaisemaan käyntiin. Sunnuntaina ollaankin mahdollisesti menossa meidän ekaan yhteiseen mätsäriin :) 

Ihanaa kun tän vallitsevan pentukuumeen keskellä saa tosiaan touhuta edes Akun kanssa, koiranpennut on vaan niin ihania.