Otsikkohan se jo aiheen kertoo. Eli miten meillä on lähtenyt arki rullaamaan uudella kissavahvituksella. Lillin tulosta kun nyt lauantaina tuli kaksi viikkoa.
Lillistä ja Nellasta on tullut ihan ylimmät ystävykset. Pesevät toisiaan ja painivat kuin heikkopäiset. Lilli on pistänyt Nellaan (joka on ehkä maailman laiskin kissa) kunnolla liikettä. Edellisiltana viimeksi todistin kun Nella hyppäsi sohvan selkänojalta Lillin perään monta metriä pitkän ja korkean loikan. Ei oo muuten ennen niin tehnyt :D
Välillä painit menee jommankumman mielestä jopa liian rajuksi ja sitten tulee vähän sähinää ja murinaa, mutta silti ei ole aikaa olla mykkäkoulussa vaan meno jatkuu ihan yhtä hysteerisenä.
Myöskin tuo hiekkalaatikkojuttu saa mut pyörittelemään silmiäni. Kaikkialta kun ennen Lillin tuloa etsin, että talossa pitäisi olla hiekkalaatikko per kissa, että molemmilla olisi sitten oma kippo. Ja just joo, nämä ovat kyllä ihan alusta saakka juoksennelleet ristiin toistensa laatikoilla, nyt näyttää siltä että toisesta laatikosta on tullut se jossa käydään isolla hädällä, toisella sitten pienemmällä.
Sekä mua riemastuttaa se tosiasia, että näen erittäin ison ja positiivisen muutoksen Nellassa. Se tosiaan vaivautuu juoksemaan ja liikkumaan paljon enemmän kuin ennen kaveria, sekä kaikki se pienikin ongelmakäytös jota sillä oli ennen Lilliä, on haihtunut kuin savuna ilmaan. Ellei lasketa sitä että se ei ole päässyt edellenkään yli mun työpuhelimen laturista, jota se yrittää päästä järsimään heti kun silmä välttää ja mulla on luuri latauksessa. Muutenhan turvallisuussyistä meillä ei mitään ylimääräisiä johtoja loju lattioilla, kun tuo yksi niistä tykkää turhan paljon. Tosin se työpuhelimen laturi näyttää siltä, että mun pitää ennen työsuhteen loppumista käydä ostamassa uusi... On silti sen verran hyvin se saatu rei'itettyä.
Hippu ja Lilli pitävät toisiinsa kunnioittavaa välimatkaa edelleen. Samaan tapaan kuin Hippu ja Nella. Mahtuvat hyvin saman katon alla elämään, eivätkä turhaan käy toisiaan ahdistelemassa. Hippu ei vaan tunnu oikeen tietävän miten pärjätä, kun talouteen on ilmestynyt uusi hiekkalaatikko ja ruokakuppi. Sillä kun on (harvinaisen ärsyttävä) pakkomielle kissankakasta ja kissaruuasta. Vähänväliä yrittää mennä vuorotellen jonkun kohteen luokse väijymään ja on muuten loukkaantunut kun tulee komento lopettaa.
Ja sitten tuo kennelpoika, rakas avomieheni. Joka oli ensin täysin vastaan koko kissaa.
Nythän se on keksinyt koko litanian uusia lempinimiä Lillille, käytetyin on ehkä pikkukisu. Että se on liikuttava kun se pehmeesti huutelee pikkukisua ja käy sitä silittämässä. Syliin ottaa paljon ja leikkii. On siis ihan totaalisen heltynyt ko. tapaukselle, kuten tiesin käyvän. Lauantaina kun sanoin että Lilli on ollut meillä nyt kaksi viikkoa niin Roni ihan ihmeissään oli kun kuulemma tuntuu siltä että se on ollut täällä aina. Niimpä.
Ja itse Lillihän on kovin sulavasti sujahtanut joukkoomme. Keksinyt jo pari perin ärsyttävää tapaa, mutta plussana voidaan pitää sitä, että se jopa tottelee (ainakin useimmiten) kun kieltää. Vähänkin kun jokin kaapin ovi jää auki tai aukeaa Lillin ollessa lähistöllä, voi olla varma että se on kaapissa eikä pois tule ilman vastalausetta.
Sylissä se viihtyy edelleen ihan superhyvin ja on kova kehräämään ja pusuttelemaan. Oi kyllä, pusuttelemaan. Elukoitten lelut meillä on erillisessä laatikossa olohuoneen lattialla, ja siellä Lilli tykkää istua yksinään ja tutkia ja valikoida leluja huolella. Osaa sieltä sitten valkata lempparin ja ottaa sen laatikosta pois ja leikkiä sillä.
Parvekkeelle jätin (unohdin) kantoboksin ja siellä se nyt näköjään saa ollakkin, kun Lilli sinne jatkuvasti menee nukkumaan.
Ulkona ollaan käyty kahdesti, mutta ei Lilli vielä oikeen osaa antaa arvoa koko hommalle, on lähinnä ollut peloissaan ja pyrkinyt rappujen oville. Joten odotellaan siihen saakka että saan hommattua sille omat valjaat jotta voidaan ottaa Nellakin mukaan ulos. Jos sitten Nellan rohkaisemana Lillikin uskaltaisi paremmin tutkia ulkomaailmaa. Mutta jos ei juttu tunnu omalta, niin ei pakko ole tietenkään pihalle mennä.
Lisäksi Lilli on todella helppo käsitellä. Yhden takun siltä housuvilloista leikkasin ja oikein nätisti odotti paikallaan, Nellan kanssa kun oltaisiin taas vaihteeksi samassa tilanteessa saatu painikisa aikaiseksi. Tarkoitus olis myös kokeilla Lillin punnitsemista keittiövaa'alla kun se niin nätisti pysyy paikallaan (toisin kuin eräät...), kun Lilli tuntuu niin kevyeltä Nellaan verrattuna. Nellastahan tuli heti kauhea tonnikeiju Lilliin verraten.
Lilli ja Nella ovat myös menossa heinäkuun lopussa pölläkariin jollekkin lasten leirille johonkin lemmikkiesittelyyn edustamaan kissoja. Kaverini on töissä jonain nuoriso-ohjaajana Rauman kaupungilla ja on ilmeisesti yksi leirin vetäjistä, joten jotenkin erehdyin sanomaan kun kyseltiin, että mä voisin tuoda kissoja edustamaan nää omat kaks karvasta. Lisäksi paikalle on tulossa vissiin ainakin koiria, kilpikonnia ja kaneja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti