Kissalinjalla mennään edelleen

Ei, meillä ei ole kolmatta kissaa, eikä mitään muutakaan siihen liittyvää jos otsikko hämää. 

Vaan haluan nyt pahoitella kun mulla on näköjään tää blogi mennyt niin kauheen kissa-aiheiseksi! Syynä tähän on ehkä se, että me ei koirien kanssa oikeen mitään kummallista olla pitkään aikaan tehty. Tosin heti heinäkuun alussa olis tarkoitus mennä yhteen mätsäriin ja maastoharkkoihin pitäis Harjavaltaan kesän aikana vielä ehtiä, joten koirajuttujakin luvassa kyllä, jos täällä oikeesti on (onko??) joku joka jotain koirajuttuja odottaa. Koirablogihan tämä on, kissat nyt vaan jotenkin onnistuu jatkuvalla syötöllä järjestämään vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja niistä on sitten mukava postailla. Vaikka pitkälti tuntuu että omaksi ilokseni täällä kirjottelen, eli tähän samaan syssyyn voisin esittää pienen kainon pyynnön: jos luet meidän blogia, niin kommentoi alle! Ihan mitä vaan. Postausideoita, mielipidettä, kaikki kommentit otetaan avosylin vastaan.

Mutta ne kissajutut.

Eilen oltiin molempien kissojen kanssa pihalla hengailemassa. Molemmille kissoille iski ilmeisesti alzheimer ja/tai dementia ulos mennessä, sillä siellä ne kovaan ääneen sähisivät toisilleen kuin eivät toisiaan lainkaan tuntisi.

 Roni ulkoilutti Nellaa (tai lähinnähän ne seisoskeli keskellä pihaa kun Nella vetäisi palkokasvin hengitysteihin kun Lillikin tuli mukaan ulos, eikä ilmeisesti siitä syystä ollut kovin yhteistyöhaluisella tuulella). Itse juoksentelin Lillin kanssa ympäri pihaa ja nyt Lilli ihan selkeästi viihtyi. Tosi reippaaseen tahtiin tassutteli ympäriinsä ja oli hyvin itsevarmana. 

Lopulta kuitenkin jouduin "hätäsulkemaan" Lillin kantoboksiin kun Nellalla paloi käpy lopullisesti ja se kiipesi puuhun meidän ylettymättömiin. Ja eiköhän paikalle ilmestynyt pari naapuriakin naureskelemaan kun me Ronin kanssa roikutaan puunoksassa ja yritetään maastakäsin hillitä Nellaa, ettei se kiipeä enää yhtään ylemmäs. Mutta loppuhyvin, kaikki hyvin. Nella hengasi puussa aikansa, kunnes vapaaehtoisesti hivuttautui alemmas ja sain sen nostettua oksalta pois. 

Siitä tehtiin sitten pikainen päittään vaihto, Lilli ulos boksista ja Nella boksiin kun sisälle oltiin menossa. Lilli kun on sylissä varsinkin tuossa tilanteessa helpompi, Nellahan kun joka kerta suuttuu (siitäkin) kun se viedään ulkoa sisälle ja alkaa rimpuilemaan ja raapimaan. Että voi ihanaa mikä pikku päivänsäden se osaa välillä olla. Sisälle kun mentiin, Lilli oli edelleen superreipas: se kiipesi ihan itse portaat Ronin kanssa toiseen kerrokseen, samalla kun me kiukku-Nellan kanssa tultiin hissillä. 

Sisällä ne taas muistivat olevansa kavereita ja pesivät toisensa ulkoilun päätteeksi.

Ja punnitsin kissat sillä keittiövaa'alla vihdoin. Mitään täysin tarkkaa lopputulosta en aikaiseksi saanut, sen verran kova hyörinä kävi punnitsemisen yhteydessä, mutta Lilli painaa hiukan päälle 3kg ja Nellasta joka n. 8kk iässä painoi 2,5kg on tullut jo hiukan päälle 5kg painoinen vonkale! Lillistä siis odotellaan n. saman painoista/kokoista, sen paino kun nyt näyttäisi olevan samoissa lukemissa suunnilleen kuin Nellalla samassa iässä.

On se Nella kyllä kaunis, vaikka onkin tuollainen kiukkupussi.

Lilli onkin sitten se vähemmän kuvauksellinen. Luonnossa kaunis kuin kukkanen, mutta noin viidenkymmenen kuvan joukosta tää oli ainut julkaisukelponen ja tässäkin se näyttää kiukkuselta mursulta.

Lilli on myös oikea sydänkäpynen. Se on (vaikka itse sanonkin) ihan totaalisen rakastunut meikäläiseen. Seuraa kuin hai laivaa, tulee syliin jatkuvasti ja siis ihan oikeasti itse pyytää syliin. Myöskin on alkanut harrastaa sitä kun juttelen sille, kun se on jossain lähistöllä makaamassa, niin Lilli alkaa pitää sellasta epämääräistä purinaa ja "puskemaan" ilmaa, millä ilmeisesti osoittaa että haluaa silityksiä. 

Töihin se ei mua viime yönä kun lähdössä olin olisi halunnut päästää ollenkaan, sen verran kovat kissaitkut tuli kuultua, ja kun kotiin aamulla tulin se juoksi ihan täpöllä vastaan ja suoraan syliin. En edes tiennyt että kissa voi kiintyä noin paljon. Ja mullahan ihan sydän meinasi särkyä kun olin sinne töihin lähdössä ja toinen parkuu oven takana perään.

Yhtään Nellaa väheksymättä, en kyllä ikinä ole suloisempaa kissaa kuin Lilli kohdannut!

Alla videonäyte sen silityspurinasta, joten suosittelen katsomaan äänillä. Ja olemaan humioimatta mun höpötyksiä.