sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Match show 10.5.2018

Helatorstaina vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähteä Hipun kanssa mätsäröimään. Viime vuosihan meni kokonaan käymättä yhdessäkään mätsärissä, vaikka tosin pistäydyttiinkin Helsingissä SBK:n erkkarissa. Ja se itseasiassa harmitti aika paljonkin, kun mätsäreissä on aina ollut tosi hauska käydä ja kun se muutenkin tätänykyään on meidän ainut tapa päästä kehään, jos erkkarin vuosittaista tursitiluokkaa ei lasketa. Ja mikäli jutut tämän vuoden erkkarin kohtalosta pitävät paikkaansa, taisi viime vuotinen erikoisnäyttely olla Hipun osalta sen viimeinen. Ensi vuonna sekin on kuitenkin jo 10v ja mun mielestä koirankin on ihan hyvä antaa "eläköityä" jossain vaiheessa.

Mätsäripäivä oli ihan hemmetin lämmin, kuten koko kulunut viikko. Me käveltiin Hipun kanssa kotoa Vähämaanpuiston kentälle sen muutaman kilometrin, joka oli ihan kiva kun sai koira sitten matkalla päästellä ne pahimmat höyryt ulos, ettei sitten sekoile paikanpäällä ihan miten sattuu :D
Hippu ilmottiin veteraaniluokkaan ja äitikin saapui meille seuraksi (lue: kuvaajaksi).
Vanha rouva jaksoi tsempata tosi hienosti, oli kehässä iloinen ja antoi tuomarin pidellä ja liikkui kauniisti. Tosin kehä oli ihan tolkuttoman pieni (ja tilaa tehdä isommat kehät olis ollut runsaasti), mistä pieni miinus. Suhteellisen hankala juosta ympyrää ison koiran kanssa kehässä, joka ei ole paljon omaa kylpyhuonetta isompi.
Lopulta Hippu sijoittuikin sitten veteraanien neljänneksi. Palkinnoksi saatiin taas uusi ruusuke ja pokaali, luita, kakkapusseja, lahjakortti nimilaattakaiverrukseen ja furminaattori! Eli ihan jees.
Päivän jälkeen Hippu oli kyllä niin loppu että ei oo ennen mätsärin/näyttelyn jälkeen ollut. Nukkui vaan kylppärissä loppupäivän. En tiedä väsyttikö kuumuus, vai alkaako se ikä jo oikeesti vähän painamaan, vaiko molemmat. Mutta ihanan reippaasti jaksoi tsempata mätsäripaikalla ja edelleen siitä huokuu se into ja palo tehdä yhdessä, mikä on mun mielestä tässäkin hommassa ihan ehdottomasti se tärkein osuus, ei se sijoittuminen ja pärjääminen.

//

Puolentoista viikon päästä Hippu lähteekin sitten isälleni puoleksitoista viikkoa hoitoon, kun allekirjoittanut ottaa irtioton arjesta ja suuntaa Thaimaan lämpöön palmujen alle latailemaan akkuja. Vähän jo matkakuume painaa ja hiukan jopa jänskättää. Saa nähdä kuinka nyrpeän vastaanoton saan kun palaan takaisin Suomen kamaralle.

Myös kissoille kuuluu uudessa kodissa hyvää, oon heistä saanut kuvia ja kuulumisia. Ikävä niitä on, mutta ens lauantaina lähdenkin käymään uudessa kodissa kylässä ja tapaamassa kissat kahden kuukauden erossa olon jälkeen. Tulee varmasti olemaan tunteikas kohtaaminen (ainakin omalta osalta), mutta silti odotan jo oikeestaan tosi innolla, mutta hiukan myös pelonsekaisin fiiliksin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti