Huomion keskipisteet

Merri tuli eilen (11.5) minilomalle tänne kaupunkiin mun, Hipun ja Nellan kaveriksi. Hengailee täällä  harmillisesti vaan huomiseen, sillä mulla alkaa työt pe-la välisenä yönä. Sellasiakin siis oon saanut! Lisäksi isälläni on nyt jo hirvee ikävä näköjään, sen verran tiheeseen tahtiin soittelee tai pistää viestiä ja kyselee miten kettutyttö jaksaa. Merrin otin tänne lähinnä lisäämään omia aktiviteettejä, koska Roni on ollut sunnuntaista asti työreissussa Hollannissa ja mulla meinaa aika käydä välillä pitkäksi. Onneksi sekin tulee sitten lauantaina aamuyöstä jo kotiin!
Hippukin Merristä ilmeisesti jonkinlaista iloa omaankin elämäänsä saa, sen verran riemukkaasti otettiin "pikkusisko" vastaan. 

Mutta onnea on kivat koirat ja kiva kissa! Hyvin me täällä taas mahdutaan olemaan, Merri on lähes koko ajan parvekkeella, eilen illalla sen sai väkisin raahata yöksi sisälle nukkumaan. Hippu on tollanen kylppärin ja sängynvaltaaja ja Nella nyt nukkuu siellä missää sattuu huvittamaan. 

Otsikkoon viitaten, ollaan tuolla ulkona hipsiessä todellinen koko kylän nähtävyys. Tänään päivälenkillä ei lenkkeilystä meinannut tulla mitään, kun jatkuvalla syötöllä ihmiset pysäytteli ja halus ottaa koirista kuvia ja jutella ja kysellä. Mutta mikäpäs siinä, mielelläni mä kerron näistä ja varsinkin Merri meinasi tukehtua omaan onnellisuuteensa kun sai niin paljon huomiota. Kuvien perään oli tosin lähinnä vaan turistit, joille näistä kertominen mun "loistavalla" englannilla olikin sitten jo vähän haastavampi tehtävä. Onneksi mulla on koirasanasto enkun osalta huomattavasti muuta sanastoa vahvempaa :D Mutta onhan se nyt ymmärrettävää että noita täällä keskustassa ulkoiluttaessa huomiota herättää. Mäkin varmaan kiinnostuisin jos olisin ohikulkijan asemassa ja vastaan kävelis sellanen vähän päälle 160cm likka kahden pienen ponin kokosen koiran kanssa. Ja tosiaan, jos mä jostain osaan vieraiden ihmisten kanssa puhua, se on ehdottomasti koirat. 

Naapuritkin nähtiin kun kotiin tultiin ja siinä näistä koirista juteltiin ja mies siinä ihmetteli kun ovat niin kapeita. Merrihän on vähän *krhm* pulskassa kunnossa (tosin se on laihtunut viime aikoina hyvin) ja siitä sitten naureskellen sanoin että "juu kapeitahan nää on, mutta tää isompi on kyllä tosin liian lihava", johon naapurin mies sitten totesi nauruun reveten että "just joo, ja silti sekin näyttää siltä kuin ois litistetty kahden oven väliin" :D. Ja ihan hyvällä siis sanoi, ovat mun tuttuja muutenkin kun heidän lapsilleen oon lapsenlikkana toiminut. 

Ja Merrikin ilmeisesti vastoin mun omaa näkemystä näyttää borzoilta, kun päiväkoti-ikäiset lapset osasi sanoa että ne on Hipun kanssa samaa rotua keskenään. Jee. Tosin ihan kalju toi koira on kaulasta (edelleen) ja sen takia näyttää joltain kynityltä strutsilta. Kuvissa se jostain syystä onnistuu lähes aina näyttämään ihan suhteellisen normaalilta, toisin kun tosielämässä, että en tiedä sitten onko Merri joko a) valokuvauksellinen, vai B) mun pitäis käydä optiikolla. 

Mutta onhan nää tytöt ihan parhaita anyway!